nyt on pakko purkaa tuntojaan. olisi ihanaa jos joku kertoisi omia kokemuksiaan siitä kuinka elämä ravistelee hereille. tai kertokaa ihmeessä jos olen aivan idiootti. tunnen itseni tällä hetkellä sellaiseksi.
oman tarinani alku menee näin (lopusta en vielä tiedä): elämääni astui eräs nainen, jonka kanssa tulin heti hyvin toimeen. tajusin jossain vaiheessa hänen hieman kokeilevan minua ja täytyy myöntää että pienen alkuhämmennyksen jälkeen se kolahti! kuin olisin seinään juossut. ikinä, en ikinä ole ollut näin tunteet pinnassa. koskaan ei ole mies eikä nainen päässyt näin kuoreni alle minua sekoittamaan pelkällä katseella. olen aina kuvitellut olevani melko hetero, mutta nyt on pää pahasti sekaisin: kaikki vanhat miesjutut ovat laimeita haamuja näiden ajatusten rinnalla. tiedän että olen aiemminkin naisia vähän sillä silmällä katsonut, mutta ensimmäistä kertaa todella fantasioin konkreettisesta, kävelevästä, hymyilevästä naisesta, hänen läheisyydestään ja koskettamisestaan. ihana ihminen, kertakaikkiaan *huoh*.
yritin ohittaa huomionosoitukset, koska pelkäsin että olen vain ihastunut hänen osoittamaansa pieneen kiinnostukseen. mitä kauemmaksi yritin häntä mielestäni työntää, sitä pahemmin tajusin olevani koukussa tähän ihmiseen. ajattelin luovuttaa ja antaa tunteiden viedä, katsoa kuinka käy. mutta entä jos epäonnistun? tai jokin meneekin pieleen? leikinkö ilman että edes tajuan tekeväni niin?
pelkään sitä että jotenkin hajottaisin hänet :-(. hänestä on tullut niin tärkeä etten ikinä haluaisi hänen mieltään pahoittaa. toisaalta pelkään itse hajoavani, hänen haluavan vain lelun hetkeksi.
mitä luulette? olenko vain paistattelemassa ihastuksen valokeilassa vai onko tämä todellista? en nuku, ruoka ei maistu, keskittymiskyky on nollassa. elämä rytmittyy hänen näkemisiinsä ja näkemisten väliaikoina hänen ajatteluunsa.
mutta milloin on todellisuudessa rakastunut ja milloin vain kehrää huomiossa? mikäli tilanteet etenee ja huomaan kehrääväni tavoittelun kohteena, no siinä tapauksessa inhoan itseäni jo etukäteen. mutta en osaa jättää asiaa näin, en pysty torjumaan häntä! hän pääsi ihoni alle ilman ensimmäistäkään kosketusta, ja kun hän koski minuun, sisustani teki kuperkeikan. vähän aikaa sitten hakeutui niin lähelle minua että luulin pyörtyväni siihen paikkaan, ihan oikeasti. ei tällaista ole ollut koskaan.
asiaa ei tietenkään helpota yhtään että olen aivan noviisi naisissa. en ole ikinä naisen kanssa mennyt pussailua pidemmälle ja nekin parit kerrat ovat olleet sellaisia humalan tuomia sattumia.
polvet vapisee mutta sainpas tämän kirjoitettua.
antakaa paukkua. parempi tietää olevansa hullu nyt kuin huomenna ;-).
oman tarinani alku menee näin (lopusta en vielä tiedä): elämääni astui eräs nainen, jonka kanssa tulin heti hyvin toimeen. tajusin jossain vaiheessa hänen hieman kokeilevan minua ja täytyy myöntää että pienen alkuhämmennyksen jälkeen se kolahti! kuin olisin seinään juossut. ikinä, en ikinä ole ollut näin tunteet pinnassa. koskaan ei ole mies eikä nainen päässyt näin kuoreni alle minua sekoittamaan pelkällä katseella. olen aina kuvitellut olevani melko hetero, mutta nyt on pää pahasti sekaisin: kaikki vanhat miesjutut ovat laimeita haamuja näiden ajatusten rinnalla. tiedän että olen aiemminkin naisia vähän sillä silmällä katsonut, mutta ensimmäistä kertaa todella fantasioin konkreettisesta, kävelevästä, hymyilevästä naisesta, hänen läheisyydestään ja koskettamisestaan. ihana ihminen, kertakaikkiaan *huoh*.
yritin ohittaa huomionosoitukset, koska pelkäsin että olen vain ihastunut hänen osoittamaansa pieneen kiinnostukseen. mitä kauemmaksi yritin häntä mielestäni työntää, sitä pahemmin tajusin olevani koukussa tähän ihmiseen. ajattelin luovuttaa ja antaa tunteiden viedä, katsoa kuinka käy. mutta entä jos epäonnistun? tai jokin meneekin pieleen? leikinkö ilman että edes tajuan tekeväni niin?
pelkään sitä että jotenkin hajottaisin hänet :-(. hänestä on tullut niin tärkeä etten ikinä haluaisi hänen mieltään pahoittaa. toisaalta pelkään itse hajoavani, hänen haluavan vain lelun hetkeksi.
mitä luulette? olenko vain paistattelemassa ihastuksen valokeilassa vai onko tämä todellista? en nuku, ruoka ei maistu, keskittymiskyky on nollassa. elämä rytmittyy hänen näkemisiinsä ja näkemisten väliaikoina hänen ajatteluunsa.
mutta milloin on todellisuudessa rakastunut ja milloin vain kehrää huomiossa? mikäli tilanteet etenee ja huomaan kehrääväni tavoittelun kohteena, no siinä tapauksessa inhoan itseäni jo etukäteen. mutta en osaa jättää asiaa näin, en pysty torjumaan häntä! hän pääsi ihoni alle ilman ensimmäistäkään kosketusta, ja kun hän koski minuun, sisustani teki kuperkeikan. vähän aikaa sitten hakeutui niin lähelle minua että luulin pyörtyväni siihen paikkaan, ihan oikeasti. ei tällaista ole ollut koskaan.
asiaa ei tietenkään helpota yhtään että olen aivan noviisi naisissa. en ole ikinä naisen kanssa mennyt pussailua pidemmälle ja nekin parit kerrat ovat olleet sellaisia humalan tuomia sattumia.
polvet vapisee mutta sainpas tämän kirjoitettua.
antakaa paukkua. parempi tietää olevansa hullu nyt kuin huomenna ;-).
Vastaukset 53
Vanhimmat
ihanaa tekstiä :). Minun mielestä sinun pitäisi vain antaa mennä ja nauttia tunteesta. Rohkeasti. Toki ymmärrän että pelkäät joutuvasi leikkikaluksi, tai että itse satutat ko.naista...Mutta kehottaisin ottamaan riskin ja vihjaamaan tunteistasi hänelle. Ehkäpä sinulla on mahdollisuus suureen onneen :). Ja ehkäpä voitte keskustella asiasta ja tunteistanne avoimesti.. onko siihen mahdollisuutta? Go for it :)
olen kallistunutkin siihen suuntaan että nielisin tämän epävarmuuteni ja koittaisin puolestani kepillä jäätä. mutta miten toimia? tapaamistilanteissa olemme harvoin kahden. useiden silmäparien alla vihjailu ei ole helppoa, ja en ihan oikeasti tiedä edes mitä sanoisin? tuskastuttavaa. (tekisi oikeastaan mieli kiljua asia koko maailmalle). miten yksi ihminen voikin saada tuollaisen otteen? huomasin juuri etten jaksa välittää edes isoista alkukirjaimista, kuvaa hyvin tätä pääparkaa. mutta yritän limppi*, yritän! no nyt se on ainakin luvattu ;-)
Ehdottomasti olen sitä mieltä että GO FOR IT. Olen itse ollut samalaisessa tilanteessa: pidin itseäni heterona kunnes tämä tyttö astui elämääni ja herätti minussa tunteita joiden olemassa olosta minulla ei ollut aavistustkaan.. Juttu oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut vaikka sitä kestikin vain hetken.... Kyseisellä tyttöllä sattui meinaan olemaan avomies..
Eniveis anna tunteittesi viedä ja mene virran mukana , muuten saatat katua jälkeenpäin. Et välttämättä löydä ikinä enää toista ihmistä joka saa sinut tuntemaan yhtä voimakkaasti..
Tsemppia ja hyvää jatkoa! :)
Hei
Mahtavaa että rohkenit kirjoittaa tarinasi. Uskoisin, että saman kokemuksen jakavia on täällä aika monta.. niin, kommenttia..
Tunne on tuttu. Juuri noin kävi minullekin. Kun /jos tuntee noin vahvasti niin se on varmasti jotain muuta kuin ns. ohimenevää ihastusta. Usko pois. Se mitä se tuo tullessaan ja kuinka asia etenee jos etenee on mitä suurimmassa määrin sinun ja tunteittesi kohteen päätäntävallassa. Mielipiteeni on, että noin suuria tunteita ei saa haaskata ja "tappaa" ottamatta ensin selvää mitä ne voisi tuoda tullessaan. Rakkautta ei maailmassa ole koskaan liikaa. Tietysti kaikki riippuu kaikesta, elämäntilanteista yleensä. Oletteko molemmat ns. vapaita jne jne. Siitäkin huolimatta tilanne kannattaa selvittää. Ja siihen asiaan, oletko idiootti... mielestäni et. Toki kun tuollaiset tunteet ravisuttavat noin kovasti ja tuntuu että rakkaus iskee "puskista" täysin odottomatta, niin olo saattaa tuntua siltä. Tunnustele itseäsi, ole rehellinen itseäsi kohtaan, anna itsellesi mahdollisuus. Ei pidä tuomita tunteitaan. Jos joku ihminen saa sinut tuntemaan noin voimakkaasti, niin ota ihmeessä selvää siitä mitä tien päässä odottaa. Lopputulosta ei voi kukaan ennakkoon sanoa, toivottavasti se on kuitenkin onnellinen. Rohkeasti vaan. Niin minä tein. Enkä ole kuitenkaan katunut sitä että kerroin tunteistani. Eihän se voi koskaan olla väärin jos kertoo ja osoittaa että välittää.
kuinka teille kävi? jos olit ensiflirtin kohde, niin kuinka vastasit hänelle? (en oikeastaan tiedä itse miten toimia. toivotavasti tilanne siihen tulee itsestään ja luontevasti.)
ihana kuulla että kerroit tunteistasi. olen itse vain odotellut että hän aloitteentekijänä menisi pidemmälle ja avaisi suunsa, tunnen itseni todella raukkikseksi (siis tämän kaiken muun sekavan olon keskellä)!
itse muistelen vieläkin sitä ensimmäistä tilannetta kun hän heitti yllättäen "wink" ihmisten keskellä. en tiedä, millä ilmeellä vastasin, olin varmaan tosi pöllämystyneen näköinen *nolona*, en osaa itse edes vinkata. nyt hän on onnekseni vahvistanut viestejään koko ajan, nautiskelen pienistä kosketuksista ja huomiosta. en todellakaan tiedä, kuinka läpinäkyviä olemme ympäristölle? tunnen itse olevani lasinkirkas, kuka tahansa voisi lukea naamastani totuuden.
yksi asia joka mietityttää, on hänen mahdollinen parisuhteensa. en tiedä seurusteleeko hän, mutta pari kertaa olen ajatellut sitäkin mahdollisuutta jonkinlaisen puolikkaan lauseen perusteella. itse voin huoletta heittäytyä mihin vain koska olen sinkku, mutta suhteensärkijäksi en haluaisi, sotii luonnettani vastaan. kirjoitit kyllä hyvin rakkauden odottamattomuudesta,ainakin tämä rakkaudenorastus tuli aivan "puskista". :)
jo näidenkin vastausten perusteella alan uskomaan että olen ihan oikeasti pahasti lääpälläni, enkä pikkuilkeä kehruukone. ehkäpä siis seuraavan kerran tavatessamme kokeilen katsella takaisin niihin ihaniin silmiin, kiitos .
No en osaa sanoa tuosta ensiflirtistä... taisi vaan asiat ajautua siihen tilanteeseen "vahingossa" tai no. En todellakaan tiedä. Kai hän sitten kuitenkin oli se joka viritykset aloitti, tosin kiinnostusta katseiden jne osalta oli ollut jo havaittavissa varmaan minunkin puoleltani.. no epäuskoinen fiilis oli, se on pakko myöntää. Ja aluksi luulin kuvittelevani monta asiaa, muttei se sitten ollutkaan kuvitelmaa, kai.
Lainaan tässä jatkoksi omaa tekstiäni kuukausien takaa tältä samalta palstalta, en nyt jaksa alkaa koko stooria sepustaan uudelleen..
No lyhyt tarina.
Työn kautta tutustuin tai oikeastaan tapasin naisen, jonka persoona jäi kiinnostamaan. No en sitä sen enemmän ajatellut silloin. Enhän ole koskaan naisia sen vakavammin ajatellut..
Mutta sitten keväällä olimme tekemisissä enemmän ja yhtäkkiä vaan katseet ja kosketukset lisääntyivät puolin ja toisin. Kiinnostuminen oli molemminpuolista. Edelleenkään mitään sen vakavampaa ei tapahtunut. Mutta sähköä oli. Jonkinlaista tunteiden tunnustamista tapahtuikin... itse olin lähinnä peloissani omista tunteistani ja hän kai myös omistaan (hän seurustelee). Ja niinkuin sinä, en minäkään mitään kolmiodraamaa halua alkaa rakentaan..
No sitten meillä oli hyvä keskustelu, rohkasin mieleni ja kerroin tunteistani avoimesti, ja hänkin myönsi tuntevansa jotain..eikä siinä mitään totesimme yhdessä tilanteen hankaluuden kaikin puolin ja sen että ihan hepposin eväin hän ei muutosta elämäänsä voi tehdä.. toki ymmärsin. Kuitenkin sitten jotenki tilanne vaan päättyi siihen että otin ja suutelin häntä. No viinin voimalla tietenkin.. tuskin muuten olisin koskaan uskaltanut.. No sitä ei kuitenkaan olisi varmaan pitänyt tehdä... siitä lähtien tilanne välillämme on ollut hankala. Varmaan lähinnä sen vuoksi että molemmat taisimme kuitenkin "säikähtää".
No olin kuitenkin sitten jo kevään mittaan ehtinyt kovasti ihastua.. ja olin ihan sekaisin kun hän vaan "hävisi"...
Tietysti pyytelin anteeksi tunnepurkauksiani ja kyselin mikä on. vastaus... hänkin välittää mutta mutta.. on kuitenkin se mies.. että se siitä sitten.
Edelleen olemme yhteyksissä, työn puolesta ja joskus muutenkin.. välillämme on yhä jotain selittämätöntä.. sen vaan tuntee. Ja hän on edelleen minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas ihminen. Jos vaan tilanne olisi toinen..
Välimatka välillämme tavallaan helpottaa. Voi yrittää unohtaa... olen pakottanut itseni sulkemaan nuo tunteet syvälle sydämeeni. Tiedän että eihän ne sieltä mihinkään katoa, mutta ei kannata kaivella niitä esiin uudelleen... tulee syviä haavoja..
Mutta siitä ei pääse mihinkään, että välitän edelleen ja jotenkin tiedän että hän välittää myös. Ikävä on kuitenkin, joka päivä.
Että tämmöinen tarina tällä kertaa.
ei tunnu kenellekään olevan helppoa. kiitos tarinastasi.
tämäkin tilanne on päässyt kehittymään niin pikkuhiljaa ja pitkän ajan kuluessa, kuin puolivahingossa olen tähän päätynyt. tumppasin sitkeästi ajatukseni aluksi pois hänestä, mutta hän kiipeää niihin aina vain uudestaan. ja huomaan myös ajattelevani että hän vakavissaan mut haluaa, koska aikaa on kulunut ja hän on aina vaan siinä, koskettaen, hymyillen ohimennen. pelkään kyllä tosissani sitä että kaiken tämän sähkötyksen (miten sopiva ilmaisu ;)) jälkeen tämä kuivuu kasaan haparointiini tai kömpelöön yritykseen. aika näyttää miten tämä tarina päättyy, ja tulenko katkeria tai onnen kyyneliä vuodattamaan tänne teille.
Kävin saman tunneskaalan läpi ja aika samanlaisin ajatuksin sekä samoista lähtökohdista. Mielestäni jotkut naiset testaa toisia ihan tarkoituksellisesti ja kuitenkin kun asia otetaan puheeksi, kaikki kielletään. Voihan se olla vastapuolelta tiedostamatonta toimintaa. Omassa tapauksessa ko. henkilö ei tunnustanut tehneensä mitään tarkoituksellisesti ja kai se onkin hänen perusluonteessaan. Näen että muutkin menevät samaan retkuun, sivusta kun joudun seuraamaan.
Varoitan nyt lämpimästi sinua;) Tai no, elä tunteesi läpi ja tee miten parhaaksi näet. Todella kovasti toivon, että tarinallasi on onnellisempi päätös kuin omassa tapauksessani.
siis auh! olen pahoillani puolestasi:-(. leikkikö hän sinulla?
juuri kun asetuin pilvilinnoihin ja suuntasin ajatukset seuraavaan tapaamishetkeen, niin muistutit minua siitä mitä oma pikkupiruni olkapäällä kuiskutteli. todistelen sitten kuiskuttelijalle kaikista pikku hetkistä, kosketuksista ja puheista, jotka mua pilvilinnoihin nostaa. jotain tulee tapahtumaan vielä, sen tiedän, mutta haavoitunko, sitä en tiedä.
parasta toivoen mutta pahinta peläten, newbi
Ainahan voi olla kaveri ja niin mekin olemme vielä. Ei niin kiinteästi, mutta kuitenkin. Aluksi siihen oli vaikea tottua, mutta kyllä se vähitellen helpottaa. Toisaalta, otan kyllä avosylin vastaan jos tulee luokseni, mutten kyllä ala ruinaamaankaan.
Kaikki hyvin:)
Sitten kun sä haluat taas vähän ajan päästä miestä, niin särjet poloisen neidin sydämen vaan. Kauheeta testailua ja hyppimistä joillakin *mutisee*
Eikös binä oleminen ole sitä, että voi rakastua sekä mieheen että naiseen? Tarviiko tämä itsessään tiedostaa jo kehdosta käsin? Joku voi tosiaankin ymmärtää/ hyväksyä ( mitä ikinä sanaa tässä sitten haluaa käyttää) tämän asian itsessään vasta aikuisiällä!!!En siis ymmärrä näitä sädekehä- itkijöitä täällä, jotka ulisevat jotain kokeilemisesta ja sydänten särkemisestä, jos ihminen joka on uskonut olevansa heteo huomaakin itsessään jotain muutakin... EIKÖ SIITÄ PITÄISI ILOITA ETTÄ IHMINEN LÖYTÄÄ ITSESTÄÄN UUSIA PIIRTEITÄ??? Rakkaus kun ei aina katso ikää, sukupuolta... Mä ainakin nostan hattua jokaiselle, joka uskaltaa. Saman riskin sydämen särkymisestä ottavat myös heterot!
..tunteesi meidän kanssamme.
Olen kokenut noita tunteita nimenomaan naisen kanssa ja nimenomaan niin älyttömän voimakkaina kuin kuvaat.
Niin vahvoja tunteita ei voi ohittaa, ainakin itse olen sitä mieltä. Ne on elettävä ja uskallettava ottaa riski. Kait sitä muuten katuisi loppuelämänsä...
Kyllä mielestäni aikuinen ihminen riskin tiedostaa, eli aina ei voi voittaa, mutta enemmän kadun tekemättä jättämisiä kuin tehtyjä.
Muuten, onnellinen se nainen, josta kerrot, ihan tulee mieleen, että olisipa ihanaa, kun itse herättäisi jossakin tuollaisia tunteita! :)
olet saanut jotakin aikaiseksi ko. asian suhteen :)?? Selvitettyä tunteita itsellesi, ehkäpä myös tälle naiselle...?
Kun en ole häntä tänään nähnyt. Valitettavasti :(. Ja tuleeko sopivaa tilannetta, en tiedä sitäkään. Aika näyttää vaikka olenkin kärsimätön. Pelkään vain että lataan itseäni liikaa seuraavaan kohtaamiseen, ja koko tilanne karkaa käsistäni. Ja pelkään että seisoa toljotan enkä saa suutani auki. Pelkään (ja toivon ?) että hän näkee nämä kirjoitukset tunnistaen minut. Olen oikea pelkuri. Pelkuri pelkuri parka. Olen jo etukäteen kauhusta jäykkänä, tulen seisomaan hänen edessään niin henkisesti alastomana ja puolustuskyvyttömänä kun ihminen vaan voi. Siksi kaipaisin niin kovasti häneltä sitä selkeää aloitetta, arvaan että hän kyllä tietää hakkailevansa tämmöistä onnetonta newbia.
Kun nyt olen jo näin pitkälle päässyt, niin laitan kyllä viestiä miten kävi, vaikka siihen menisi vuosi.
Olen kuitenkin iloinen että nyt sentään itselleni on suunnilleen selvinnyt missä menen. Ihmettelin jo aikaa sitten olenko edes tuntemaan kykenevä ihminen? Ja nyt sitten tunnen niin että sisälläni järisee. Eli vaikka en ikinä häntä tämän lähemmäksi saisi, niin olen jo voittaja hänen ansiostaan: Tunnen sittenkin, ja isosti!
Koen suurta helpotusta asian kirjoittamisesta tänne. Ei ole oikein ketään jolle voi suutaan avata. Täytyy myöntää että omat ajatukset jäsentyvät mukavasti kun niitä kirjoittaa tänne. Alan olla itseni herra, käytän isoja alkukirjaimia.
Aivan on kuin omaa tarinaansa lukisi. Sellaista se on, samantyyppisiä tilanteita ja tuntemuksia. Jyrinää ja järinää sisällä, epätoivon ja toivon, onnen ja kauhun hetkiä, pelkoja ja varmuutta... Rakastumista siis :)
Aikansa sitä kärvistelee, jos ei vastakaikua saa tai toinen antaa pakit (sekin on mahdollista, vaikka kuinka tuntisit toisenkin tuntevan sinua kohtaan enemmän kuin ystävyyteen liittyvää kiinnostusta).
Jos et tunne hänen ajatusmaailmaansa yms, et millään voi tietää hänen arvaavan tai olettava, että hän hakkailee kokematonta uusherännäistä bisseä. Luultavasti hän ei todellakaan sitä arvaa, jos ei tiedä. Luultavasti hän olettaa sinun olevan kokenut bisse...
Hmm..Luin tätä viestiketjua, ja tuli mieleen oma elämä. Itselleni kun on myös käynyt näin. Tein ja en tehnyt asian suhteen jotain silloin aikanaan. Mutta tämä ko.nainen on vieläkin yksi parhaita ystäviäni, eikä mun tunteet häntä kohtaan ole kadonneet minnekään! Vaikka elämä on meitä vienytkin eri suuntiin, noin ihmissuhteissa (kumpikin tahollamme ollaan nykyään varattuja). Mutta silti(!) on aina, yha välillämme jotakin sellaista "erilaista kipinää" mitä ei kenenkään muun kanssa. Olen myös sitä mieltä, että asiat kyllä menevät kuten niiden on tarkoitus mennä..
Ehkä vielä jonain päivänä, kuka ties, voi olla meidänkin aika olla yhdessä(seurustella), mutta se aika ei ole ollut ainakaan vielä. Kumpikin miestä tietää kuitenkin toisen tunteet aika hyvin. ..&Kohtalolla on aina kuitenkin sormensa pelissä. :o)
Ja mutta tuli se aika vielä tai ei - ei kuitenkaan koskaan pidä unohtaa elävänsä! Ja jos se tunne on Aito... Aito rakkaus ei koskaan katoa! Tsemppiä sulle myös kuitenkin! Asiat järjestyy, kuten niiden on tarkoitus.
Siinäpä se: Kaikella on aikansa ja paikkansa! Lienee yksi Elämän perustotuuksista...
Kuulostaa niin tutulta. Itse olen ollut jo pidemmän aikaa ihastunut nyt taidan olla jo rakastunut tähän erääseen ihanaan naiseen. Tapaamme usein harrastuksen parissa,joskus baarissa tms. Vielä ei kuitenkaan ole tullut tilaisuutta/rohkeutta paljastaa tunteitani hänelle. Olemme viime viikkojen aikana jutelleet enemmän ja yritän koko ajan saada selville mikä hän on(bi,lesbo,hetero). Tiedän että pitäisi vain uskaltaa. Yksi elämä tässä on elettävänä.. Mutta toisaalta en halua mennettää hänen ystävyyttään. Teet minut hulluksi.. Rakas nainen!
ja palasiksi hajottavaa. Ymmärrän tunteesi koskapa itselläni samanlainen tilanne jatkunut jo 10 vuotta ja loppua ei näy, vaikka kuinka horisonttiin tähyilee. Siis tämä on niin tätä. Kuinka joku pelkällä katseella pääsee "kuoren alle". Sitä olen minäkin ihmetellyt ja pohtinut yöt ja päivät ympäriinsä. Nyt alkaa mennä jo niin ööveriksi tämä juttu että kun näen hänet niin polvet lyö loukkua, väri pakenee kasvoilta, pulssi tihenee, silmissä mustenee, värivalot vaihtuu puna-vihrea-sininen-valkoinen väriskaalassa, tukka nousee pystyyn ja hampaat kalisee suussa. Ajan ja paikan taju katoaa täysin ja kävelen yleensä päin seiniä. Että semmonen tapaus. Onko kokemusta?
Löysin ehkä mahdollisen hetken...
Ei nyt mutta kohta, kohta kohta.
Pistän hänet henkiseeen nurkkaan!!!
Kuolen, ja herään, tuskaako on tuntea?
Ei, tunnottomuus tuskan tuo, tappaa halun elämästä, en ole osa tästä.
Tahdon, nyt tahdon, kuolon hetki elämälle, tuskaa, niin, iloa tuo tälle.
Tarvitsen pannullisen viinaa tai enkelin olkapäälle, tulemme olemaan siellä, päätin juuri niin!
Ehdotuksia??
Kaikki sellaiset kelpaa!
t. Ihan Sekaisin Newbi?
Isot tsempitykset matkaan sulle newbi! Hienoa kun olet päättänyt tehdä efforttia ja hetkikin on kohta.. vihjaa vähän mitä ja millaisessa tilanteessa aiot tehdä? Jospas saisi vinkkiä omaan tarinaan..
osaisi pelkällä hymiöllä tehdä selväksi että on läsnä... Jes, kiitos, jotain tukevaa!
Tiedän tämän!!!
Heittäkääpä kehiin, poimin joukosta juuri hänet!
Ei sen puoleen, löytää minut varmasti halutessaan pelkkien kirjoitusten perusteella.
Se ei pelaa joka pelkää,
;-)
Löytäisikö hän sinut jo kirjoitusten perusteella?? Minä ainakin olen muka löytänyt jo monta kertaa ihanuuteni teidän joukosta.. enkä usko enää kenenkään olevan hän.
Mutta varmuuden vuoksi...
;) sinulle newbi!
p***hana haluan hänet! Useimmat kirjoittavat että pitävät, mutta seksi, kuin jokin kuutamolla oisi?
Tahdon hänet ilman meikkiä, hikisenä, siten rentona. Haaveeni on tehdä hänet hulluksi, en vähempää, en voisi.
Alaston, niin ainut, ihminen on
Tajuatko, ei ripsiväri paranna, kun sinusta olen hulluna!
Vain liimaa, ilmihiki on, niin viaton, niin katteeton
se on parhainta sinussa, niin liki, lähes minussa, miksi sisälläin ryömit?
Pyörit sä?
Ehkä vaikea, sori kaikille. T: Newbi
kirjotat niin kivasti. Sitä tekstiä vaan tulee ja tulee ja voi että kun sitä on kiva lukea... Voi että. Ettäettä silleen. Onnea. Mä pidän peukkuja. Sä oot hauska ja vilpitön. Tekstisi perusteella. Että eipäs muuta nyt.(:
Silmä viirulla, lupauksia.
viisi vuotta, ei sankaruutta
ei katteettomia,
lupauksia.
Yksinäisyys, tuhannen peikon surma
jätti jälkeensä vain varmuutta.
tiedän missä seison.
oon vastuullinen.
Vain vastuuntunnon, kannan.
Eessä rakkauden, vähempään sorru en.
Voi sua hassu rakastunut "hupsu" ja rakastuneisuudessaan niin ihana. Ihana lukea kirjoituksiasi, olehtan aivan kuin juopunut rakkaudesta. Onhan siitä kauan jo, kun itse pää pilvissä lensin, mutta kun sen lennon on kokenut...
Tutunkuuloista tarinaa. Ja sanoisin samat sanat kuin jotkut muutkin täällä: tuollaiset tunteet on elettävä läpi ja katsottava ehdottomasti, mihin ne johtavat! Itselläni on ollut samanlaisia tuntoja, jotka sitten eräässä tilanteessa paljastin tunteideni kohteelle. Tunteideni kohde oli kuvitellut siihen asti olevansa hetero, mutta aloitteestani syntyi hänen kanssaan molemminpuolinen intohimoinen suhde. Elämäni parhaimpia ja tyydyttävimpiä asioita on ollut hän. Aloitteellisuus siis kannatti! Nyt vain toivoisin saavani taas nähdä hänet.
Sanoit et toivoisit näkeväsi hänet taas.. mitä teille sitten tapahtui? miten tarinasi päättyy?
Ihanaa lukea, että joku on saanut jotain aikaiseksi.. Omakin ihastukseni on hetero (luulisin melko varmasti,kun olen tätä salapoliisityötä tehnyt) nyt vaan mietin mitä sanoisin ja milloin.. Tuntuu niin pahalta olla vain toisen kaveri kun tekisi mieli koskea ja pitää hyvänä: Suudella niitä ihania huulia.. Aikaisemmin kirjoitin että en haluaisi menettää ystävyyttä,mutta en taida pystyä olemaan vain pelkkä kaveri. Olen niin hullaantunut. Olisi varmaan paras unohtaa koko tyttö,lakata olemasta tekemisissä. Olisi varmaan kaikille helpompaa. Tsemppiä kuitenkin niille jotka eivät ole tällaisia mamoilijoita!!
PS.Täällä myös yksi joka halua tietää Newbistä? Missä mennään?
En tiedä, miten tämä tarina päättyy. Niin moni asia on auki. Joka tapauksessa olen kiitollinen niistä hetkistä, mitkä meillä on ollut.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten sinun kävi?
siltä, että voisin olla itse tuo toinen osapuoli ja olisi mukava saada tietää edes nimikirjaimet hänestä ketä kaipailet, jotta en itse toivo turhia,vaikka tuskin kohdalle osuu, sillä olen itsekin aivan newbi...
Tämä purkaus on alkanut elää ihan omaa elämäänsä... Hämmästyin kun katsoin kirjoittaneiden lukumäärää :-). Isosti heipat kaikille! Olen ollut niin kiireinen töiden takia, että taukoa tuli pakostikin.
Kävin läpi jo hulluuden rajat, sukelsin mutta palasin pintaan. Nyt vain odotan, loppuelämäni ratkaisua kuin nappula laudalla.
Näin hänet, pikaisesti mutta kuitenkin näin:
Jotenkin nyt tuntuu että "se" laimeni. Käsittämätöntä! Tapaaminen oli niin tavanomainen että *haukotus*.
Ei mitään, ei niin pientä mitään (tai siis onhan pientä mutta odotan suurta, haluaisin hänen avaavan sanaisen arkkunsa :-(). Nyt olen solmussa itseni kanssa, pahassa sellaisessa. Käperryin tunteeseen enkä tiedä onko kyseessä vain hetkellinen takaisku tai lopullinen tuomio.
Miksi ihmeessä ihminen ei osaa antaa palaa silloin kun hetki on käsillä? Jos se meni jo, niin halkean tekemättömyyteeni!!!
Tähyän seuraavaan kertaan! En luovuta aivan heti, tässä on hiukan enemmästä kyse kuin hullusta päähänpistosta tai seikkailunhalusta. Haluaisin niin sielunkumppanin, enkä jaksa puolituisiin alkaa, se olisi väärin kaikkia kohtaan.
Halusit siis nimen? Siis alkaa H:lla, PKS. Auttoiko? Saat mielenrauhan. Mikäli kolahtaa, niin laitan kiireen vilkkaan tänne yv tiedot. Jotenkin vain kuvittelisin että tuskin hän näin toimisi, laittaisi jotain muiden silmille käsittämätöntä viestiä, jonka kyllä huomaisin, ihanan fiksu hän on :-).
Kauniita unia kaikille, myös niille joille uni ei tule ja yö on lakanoissa kiemurtelua omien ajatusten vaivaamana... Meitähän siis on, onnellisia ja onnettomia.
Newbi
..joilla on sama "ongelma".. Mitäpä jos ihastuksemme käyvät täällä pohtimassa samoja ongelmia juuri sinusta.. Haavemaailmassa on hyvä elää ;). Mietin juuri kuinka paljon rakkautta meillä kaikilla hullaantuneilla olisi annettavana..
"I just wanna feel/
real love/
feel the home that I live in,/
'cause I've got too much love/
running through my veins/
going to waste..."
Voin allekirjoittaa tuon laulun ajatuksen ;-).
t. Ei Mitään Aikaansaava Pelkuri Newbi
Olen saanut tarpeeksi tästä epätietoisuudesta. Tänä viikonloppuna otan asian puheeksi. Se on varma. Saas nähdä kuinka käy... Jos en saa sanaa suustani niin sitten pussaan. Tuleepahan sitten ainakin selväksi mitä haluan! :)
tänä viikonloppuna pusun :)
Anna mennnä! Onnea :-D! Saisinpa tuollaisen itse, ja häneltä, tietty (!!!!).
Itse sain valitettavasti niskojen nakkelua äskettäin :-(, en ymmärrä missä mennään. Menikö ovi kiinni sinä hetkenä kun itse heräsin... Kova on elämän tarkoitus, mikäli se tässä oli.
Panostan kaiken siihen, että hän on hetkellisesti mustasukkainen, tosin niin turhaan kuin vain voi olla. En suostu heti nielemään pakkeja, en joka naisesta ole kiinnostunut näin, vain hänestä.
Olen täällä maapallolla näköjään nykyään vain hänen huomiotaan varten *huoh* X-).
Rentouttavaa ja selkiyttävää viikonloppua kaikille, N
Voihvoih, aikaansaamattomuuttani.
Omaa tilannettani viikonloppu ei selkiyttänyt yhtään. Jännitin aivan liikaa viestittämään mitään muuta, kuin kertomaan vain päiväni tapahtumista. Ja nyt taas viikko ennen kuin Hänet näkee uudestaan.
Ei kestä.
Muille enemmän tsemiä, älkää olko tällaisia nynneröitä kuin meikäläinen on. :)
Jos et naamatusten pysty mitään sanomaan, laita maili hänelle. Kirjoittaessa pystyy harkitsemaan, mitä haluaa sanoa. Tosin se on myös vähän painavampaakin sitten, kun on mustaa valkoiselle. Joten...
Kyllähän tuo mailin kirjoittaminen sopisi muuten ehkä parhaiten, mutta en usko, että tällä kyseisellä ihmisellä edes välttämättä on s-postia (tai en ainakaan tiedä sitä). Ehkä se pitää vain pikkuvihjeillä yrittää saada vietyä tilannetta eteenpäin. Tosin, eihän sitä kyllä voi ikuisuuksiakaan odotella...
vihreää valoa jälleen... Pääsen eteenpäin, ryömien tosin.
Hukuin jälleen tänään katseisiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ehkä hänellä oli stressiä aiemmin? Rakastan häntä!!!
Miten sitä voikin nauttia siitä lähelläolosta. tunnen katseen selässäni vaikka keskittyisin muuhun.
Koskettelee, joskus tilanteen tullen, ihanaa!
Olen levoton kun hän on poissa, ja niiiiiiin rauhallinen, kun hän on läsnä.
Miten tehdä selkeä siirto? Tässä ongelma.
Kaikki asiasta tietävät: sanokaa mitä sanoisin, hänelle.
Taas pilvissä, N
Seuraavan kerran tavatessanne, jonakin rauhallisena hetkenä, valjasta kaikki sinusta kumpuava rakkauden energia käyttöösi ja laita käsi hänen olkapäälleen ja kerro, kuinka hyvä sinun on olla hänen seurassaan... Unohda hetkeksi "siirrot ja seuraukset" ja keskity siihen vilpittömään hyvänolon tunteeseen, jota olet niin ihanasti kuvannut meille muille, ja sen tunteen voimin rohkaistu kertomaan se myös hänelle.
Kerroin tälle ihastuttavalle naiselle, että ole ihastunut häneen... Hän otti ja suuteli minua,huh huh. Nyt olen vieläkin enemmän sekaisin. On niin helpottunut olo kun hän tietää mitä tunnen ja mitä haluan. Saa sitten tehdä omat ratkaisunsa. Ei ole puhunut asiasta,on vain pitänyt lähellä ja suudellut... Eikö se ole ihan hyvä merkki? :)
... mutta onnea!!!
Niskavillat nousivat pystyyn tarinastasi! JESH, rohkea teko ja onni sen mukainen :) Kaikkea hyvää teille jatkossa!!!!! Aivan ihanaa!
Hei taas. Joku saattaa odottaakin tätä infoa ;).
Tuska meni yli hilserajan, laitoin peliin avauksen, varmaan aika sekavan sellaisen. Paniikissa odotin seuraavaa näkemistä, se meni ihan hyvin, vaikka kuvittelin hetkittäin pyörtyväni... Miten sitä jumaloikin mutta vain odottaa ja odottaa ja odottaa... Ja mitä? Hänkin odottaa, mitä?
Nyt odotan sitä vastausta, tuleeko sitä sitten koskaan, en tiedä. En osaa mennä lähelle, koska en ole hänestä varma. Kun olen etäällä, hän näyttää... hämmentyneelle, ehkä?
Piru vieköön tämä on tuskaa!
En tajua ja en tajua.... Luulin varmaan liikoja, odotin häneltä jotain, sanaa tai mitä vain. Miten olenkin näin arka, inhottavaa.
Nyt olen nollassa ja pohjalla, todella pohjalla.
Tästä jatketaan niinkuin ennenkin, yksin.
Ainakin tulin heränneeksi... jotain hyvää siitä ehkä?
En osannut puhua, lähestyä, tehdä mitään. Minä vain odotin ja hajosin, vaikka olisin hiljaisuudessa salaa elämäni laittanut peliin tämän ihmisen takia.
No, nuollaanpa haavat ja aletaan katselemaan eteenpäin... Tää on niin tätä.
Aina ei voi riittää toiselle.
Joulua kaikille, lopetan tähän sekavan sepustukseni.
t. Newbi
Mkään ei kolahda.....
Suoristakaa ryhtinne ja röyhistäkää rintaanne, arvon naiset, ja palatkaa miestenne luokse nuolemaan haavojanne ja saamaan lohtua ja hellyyttä!