Seroquelia nappasin hirveässä tunnemylläkässä lauantai iltana 300mg (50mg normaali annos), lähtipä tajut sujakasti, seuraavakin päivä meni nukkuessa. Viiden aikaan heräilin. Pirullisia nuo parisuhteet, ei kukaan halua masentuneen kanssa seurustella, ainakaan kovin pitkään. Enpä kerinnyt viiltää tai muutakaan tuhoa tehdä kun sippasin :) Taas pitää monta päivää yksin olla eristyksissä masiksen kourissa. Voi ku oppis joskus elämään.
Mitkäs muilla on fiilingit täällä?
Mitkäs muilla on fiilingit täällä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, tolla menolla tajun lisäksi lähtee henki! Annostuksen ylittäminen ei ole ihan pikkujuttu. Jos sinulle on määrätty 50 mg ja otat 300 mg, ymmärrä hyvä ihminen, että käytit lähes viikon annoksen kertaheitolla.
Yritä pitää parempaa huolta itsestäsi!
kirjoittaa. Aikamoisen yliannoksen otit Malice! Mullakin monenlaisia lääkkeit niin psyyke/fyysisiin vaivoihin, mut en millonkaa ylittäs lääkärin määrämää annostusta, enkä juo alkoholia. Tietty kun oikein paha olo, niin kaikkee tulee kokeiltua. Mä oon kans aikanaan tota viiltely hommaa käyttänyt psyykkisen tuskan lievitykseen. Nykysin puran pahan olon fyysiseen "kuntoilurääkkiin" välil ku ei viitsi ihmisten ilmoille mennä, niin sit sisäjumppaa eli hevimusaa ja tanssii. Ja onhan meil sit nää foorumit minne voidaan kärsimisestä/tuskasta/ahdistuksesta ym. kirjoitella ja jos Joku haluais vertaistukea tai yksityistä yhteyttä keskustella, niin laittakee reilusti sähköpostiosoite. Joskus tekis mieli kirjoitella jollekkin ihan henk.kohtaisesti mut en o uskaltanut. Jaksamista Kaikille masentuneille ja ahdistavis olois eläville! Jos vaan uni tulee itsekullekkin, saadaan edes hetki olla pois tästä kurjuudesta.
300mg oli se annos johon pyrittiin alunperin, mutta 150 kohdalla alkoi tulla kuuloharhoja joten tiputin annosta. Eikä tuolla aineella henkeä pois saa, ainakaan noin pienellä annoksella. Olihan siinä vieressä purkki bentsoja, se oli toinen vaihtoehto. Luulen että seroquel oli kuitenkin viisaampi ratkaisu.
Hmm järki käteen ja käsi poikki ;) Minulla menee elämä taas alamäkeä aika hurjaa vauhtia. Rajuja nämä muutokset mielialassa. Onhan noita bentsojakin tullut holin kanssa napsittua. Taas ollaan tässä pisteessä kun elämällä ei ole väliä, minua ei haittaa vaikka kuolisin. Meneehän tämä olo ohi taas aikanaan, ei vain jaksaisi odotella. Olen liian väsynyt pyristelemään vastaan taas kerran.. Mulla on s-postioso tuolla sivulla.. sinne vaan kirjoittamaan..
Ihan perusfiilis, kiitos kysymästä. Ei suurta draamaa tai epätoivoa, tavalliseen tapaan vaan turhaa, nöyryyttävää ja pitkästyttävää olemassaoloa. Opiskelun ja liikunnan parissa tämä ihmiskone askartelee. Parisuhde ois ihan kiva tapa tappaa aikaa, toisaalta sittenpä oisin melkonen riippa jollekin epäonnentytölle... Pärjäile.
ps. aiheuttiko tuo yliannos mitään kohmelon tapaista, vai ihanko vaan nukutti?
Aamullahan heräilin ihan normaalisti ehkä yhdentoista aikaan, mutta sitten tunnin kuluttua menin sohvalle kirjaa lukemaan. Välillä olin tajuissani ja kamalan väsynyt välillä kai nukuin. Viiden aikoihin aloin heräileen, oli aika tokkurainen olo. Seittemältä olin jo sitten suurin piirtein normaalitilassa.
Ois mullaki joku riippa ni voisin sitten vastapalvelukseksi olla sille riippa. Riippailtais vaan yhdessä.. Juuh, pärjäile sinäkin ;)
mitäs tässä kuolemaa odotellessa. elossa=huonoa kuuluu. kuollut=hyvää kuuluu.