tässä tarinani!
Olen pian 35 vuotias 3 lapsen äiti lapset ovat 11 v ja 10v tytöt ja 5 v poika.Oma äitini on omasta ja sukulaisten mielestä narsistinen luonnehäiriö.
itse olen ainoa lapsi ja elänyt suorastaan piinavan lapsuuden,jossa äitini aina määräsi tekemiseni ja huusi ja komensi koko ajan.Piti aina minua huonona,kun olin huono koulussa enkä ollut yhtä hyvä ,kun serkkuni.Sain aina pelätä koe tuloksia(selkään tuli isompanakin)Nykyään en passaa häntä enää ja tee hänen mielikseen asioita.Sillä ,kun viimeinen lapseni syntyi hän oli kovin allerginen ja sairasteli paljon(samaan aikaan äitini oli 3 kertaa teholla)Yritti lääkkeillä itse tuhoa.Isä oli kun olin pieni reissutöissä.olimme ennen läheiset nykyään hän ei ole enää niin mukava.Mieheni on ihana ja ymmärtäväinen ja yritämme jaksaa.Meillä on yhteinen yritys ja mieheni varsinkin on paljon myös iltaisin töissä.Mutta minulla menee hermot lapsiin,kun ne joka ilta tappelee rajusti.Huudan mielestäni usein ja sitten tulee paha mieli.Ja päätä alkkaa särkeä.Kiinni en ole käynyt muuten kun vähän niska villoista sänkyyn vienyt.keskimm tytär kokeilee hermoja ,kun hän hermostuu on oksat pois(hälnen kanssaan on käyty perheneuvolassa ja todettu että hän ylireakoi uusiin tilanteisiin. mikä avuksi olenko normaali.Äitini stressaa asioillaan minua edelleen kun olemme kilpailijoita samalla alalla enkä halua jatkaa isäni yritystä mihin he painostaa.
Olen pian 35 vuotias 3 lapsen äiti lapset ovat 11 v ja 10v tytöt ja 5 v poika.Oma äitini on omasta ja sukulaisten mielestä narsistinen luonnehäiriö.
itse olen ainoa lapsi ja elänyt suorastaan piinavan lapsuuden,jossa äitini aina määräsi tekemiseni ja huusi ja komensi koko ajan.Piti aina minua huonona,kun olin huono koulussa enkä ollut yhtä hyvä ,kun serkkuni.Sain aina pelätä koe tuloksia(selkään tuli isompanakin)Nykyään en passaa häntä enää ja tee hänen mielikseen asioita.Sillä ,kun viimeinen lapseni syntyi hän oli kovin allerginen ja sairasteli paljon(samaan aikaan äitini oli 3 kertaa teholla)Yritti lääkkeillä itse tuhoa.Isä oli kun olin pieni reissutöissä.olimme ennen läheiset nykyään hän ei ole enää niin mukava.Mieheni on ihana ja ymmärtäväinen ja yritämme jaksaa.Meillä on yhteinen yritys ja mieheni varsinkin on paljon myös iltaisin töissä.Mutta minulla menee hermot lapsiin,kun ne joka ilta tappelee rajusti.Huudan mielestäni usein ja sitten tulee paha mieli.Ja päätä alkkaa särkeä.Kiinni en ole käynyt muuten kun vähän niska villoista sänkyyn vienyt.keskimm tytär kokeilee hermoja ,kun hän hermostuu on oksat pois(hälnen kanssaan on käyty perheneuvolassa ja todettu että hän ylireakoi uusiin tilanteisiin. mikä avuksi olenko normaali.Äitini stressaa asioillaan minua edelleen kun olemme kilpailijoita samalla alalla enkä halua jatkaa isäni yritystä mihin he painostaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaaos päällä. Sinä huudat lapsille, he tappelevat jne.
Oletko katsonut dr. Philin ohjelmia, jossa hän neuvoo lasten vanhempia. Äidit syyllistyvät usein maltin menetykseen ja huutamiseen. Eikä se kuitenkaa toimi, vaan kaikilla on paha olla.
"jos emäntä on pahalla päällä, ovat kaikki pahalla päällä " on Philin yksi sanonta.
Siis: lopeta huutaminen. Se ei auta. keskustele jonkun asiantuntijan kanssa, miten saat perhe-elämäsi rauhallisemmaksi ja lapset tottelemaan ilman huutoakin.
enää hallita elämääsi.
Ota häneen tervettä etäisyyttä, hän ei saa vaikuttaa enää liikaa sun elämääs. Jos hän on yksinäinen, etsiköön ystäviä itselleen. Suhtaudu sinä äitiisi aikuismaisen tyynesti. Anna hänen häärätä omiaan ja hoida sinä omat asiasi. Sopiva etäisyydenotto on omissa käsissäsi, kokeile.
Minusta kuulostaa siltä, että olet vain väsynyt.
On kauhean helppo sanoa, kuten täälläkin on neuvottu, että älä huuda. Mutta ei kai sitä kukaan normaali äiti mielellään tee. Silloin kun on itse puhki ja voimat vähissä katoaa diplomatia ja jaksaminen sovitteluun.
Huolehdi hyvä ihminen ensin omasta jaksamisesta, hae apua muualta, jos et itse tiedä miten. Joskus vain päivä erossa lapsista, peiton alla vaikka itkien väsymys pihalle auttaa.
Kuulostat kireältä jo tekstisi perusteella ja lapset kyllä aistivat sen. Kun sinä et jaksa antaa heille sitä tavallista "äiti-panostasi", he hakevat huomiotasi muilla keinoin.
Ei ole helppoa, mutta muista olla terveen itsekäs. lapsesikin ovat jo niin isoja, että heille voit ihan hyvin jutella, että äidillä on vähän rankkaa ja, että olet väsynyt. Pyydä heitä auttamaan olemalla huutamatta ja tappelematta ihan niin paljon, niin äitikin jaksaa paremmin, eikä hermostu niin helposti. Jutelkaa.
Paljon voimia sinulle (kokemuksesta tiedän, että yrittäjänä, perheen ja talouden pyörittäjänä olo ei ole helppoa. onneksi sinulla on mies joka ymmärtää)
kiitos neuvoistanne.yritän puhua isommille lapsille ja pyytää heitä auttamaan minua koti töissä ja olemaan tappelematta jos se vaan yhtään auttaa.olen yrittänyt myös vihjata,jos pääsisimme miehen kanssa kahdestaan parin päivän vapaalle.
Muistathan kuitenkin ottaa aikaa myös ihan itsellesi. Minulle tolkutettiin samaa vuositolkulla ja mielestäni riitti kun sain vain olla kahden rakastamani miehen kanssa (en mielestäni tarvinnut aikaa ihan yksin). Nyt kuitenkin 15 yhteisv:n ja avioeron jälkeen tajuan ihan oman ajan merkityksen...
Ja muista aina välillä pysähtyä keräämään positiivista voimaa hyvistä asioista. Ajattele mukavia, onnellisia muistoja ja asioita, jotka kuitenkin ovat elämässäsi hyvin. Positiivinen ajatus (vaikkakin vain hetken ajan) tuo lisää positiivista voimaa jaksaa eteenpäin. Onnellista talvea sinulle ja perheellesi!
kaunis kiitos kauniista sanoistasi.me olemme kans olleet yhdessä 15 vuotta.aika kriittinen ja vaativa vaihe avioliitossa.mutta toivottavasti pysymme yhdessä.harmi että te erositte.olen vain huono olemaan yksistäni.tosin sain juuri sovittua naisten illan pikku joulu tunnelmissa.olen saanut miehen lähtemään lasten kans pois ensi kuun alussa ja olen kutsunut ystäviäni kylään.odotan sitä jo innoissani kaikki parhaat ystäväni ovat tulossa.olemme meillä syömme hyvin ja juodaan lasi viiniä tai parikin.
upea kuulla!
toivottavasti miehesi osaa arvostaa sinua ja pitää sinua kuin kukkaa kämmenellä. nauti vapaa-ajastasi ja tyttöjen illasta täysin rinnoin, näin jaksat taas paremmin (perhettäkin arvostaa moninkertaisesti kun on välillä irti siitä).