Loskaista katua tarvoin
ja elämääni mietin.
- Hyviä tekoja harvoin,
enimmän ajan vietin
kuin ihmettä odottaen.
Ei ihmettä stten tulllut.
- Kuka uskoo ihmeisiin?
Kai enää jotkut hullut,
takertuneet menneisiin
yhä runoja kirjoittaen.
ja elämääni mietin.
- Hyviä tekoja harvoin,
enimmän ajan vietin
kuin ihmettä odottaen.
Ei ihmettä stten tulllut.
- Kuka uskoo ihmeisiin?
Kai enää jotkut hullut,
takertuneet menneisiin
yhä runoja kirjoittaen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja hyvin kiteytetty runo!
Runoillaan ja puretaan tunteiden painoa.
Ihanaa iltaa sinulle.
Niin, missä on se hulluus? Meissä vai ulkopuolella, maailmassa? Samassa sohjossa yhtäkaikki joudumme tarpomaan.
Astellessasi loskassa,
elämääsi miettien -
taaksepäin ajassa kulkien
mitä nyt sanot,
sen kumota haluan.
Sinun huonoin piirteesi -
on itsesi alentaminen,
hyvien tekojesi määrän
mittaaminen on turhaa.
Niitä ei lasketa takaa,
eikä tulevassa.
Olet apea ja kaipaat,
ymmärrän.
Älä takerru menneeseen
et silti ole hullu,
vaan tuntojesi vahva tulkki.
Kirjoita, kirjoita
aika ja se
on paras lääkkeesi
kaipaukseen.
Lämmöllä Rellu
Rellu ja Poikke us. Luette tarkkaan sanoja ja ajatusta. Syksyn pimeydessä ja sohjossa se tahtoo kulkea normaaliakin alempana.
On hyvä, että on niitä jotka lohduttavat ja niitä, jotka katsovat luottaen tulevaisuuteen. Aina jotain tarttuu, ilostakin.
Jälleen hieno runo,
mutta tuosta jälkimmäisestä kappaleesta olen kyllä vain osittain samaa mieltä.
Osittain totta kai sekin, että ihmeisiin uskovat - kuten sanoit:
"Kai enää jotkut hullut,
takertuneet menneisiin yhä runoja kirjoittaen".
Ite oon enemmänkin 'hullu',
joka takertuu tulevaisuuteen
kuvitellen sen ihmeelliseksi.