en jaksa enää

Sinulla on kertomasi perusteella todella rankkoja kokemuksia, mutta selvästi olet myös vahva, koska olet jaksanut elää niiden kanssa. Se voima on sinussa ja lääkityksen avulla saat sen heräämään henkiin jossain vaiheessa. Vaikka nyt tuntuu siltä, että joka puolella on mustaa, usko, että uusi valoisampi päivä vielä koittaa. Elämästä ei kannata päästää irti!!!

Jos vielä et ole ollut ammattiauttajan kanssa tekemisissä, taitaa viimeistään nyt olla sen aika.

Toivon sinulle sydämestäni tsemppiä; taistelen myös itse omien ongemieni kanssa ja valoa putken päässä on jo näkyvissä, mutta työtä se on vaatinut.. Sovitaanko ettei luovuteta?

vaa itselles

Ei se ollut sinun syytäsi, joten älä enää rankaise itseäsi siitä mitä äidillesi on tapahtunut! Opettele pikkuhiljaa hyväksymään itsesi sellaisena ainutlaatuisena olentona kuin sinä olet ja sitä myöten rakastamaankin itseäsi. Tee päämääräksesi löytää ainakin yksi kiitollisuuden aihe jokaisena päivänä...ja ihmeitä alkaa tulla elämääsi. Rakkautta sinulle lähettää "mummi"!

En minäkään jaksa, mutta enpä muuta voi. Sepram ei ehkä ole oikea lääke jos ei yhtään nosta mielialaa. Annoskokokin voi olla väärä. Oikean lääkkeen tai yhdistelmän hakeminen on hieman hankalaa. Ihmiset reagoivat eri lääkkeisiin eri tavoin ja toiset metaboloivat nopeammin, jolloin pieni annos puolittuu nopeasti ja tarvitaan suurempaa saman terapiatason saavuttamiseen.

Olen pohtinut itsaria siitä saakka kun siinä pari kertaa epäonnistuin. Sairaala on hieno paikka. Sain uusia kavereita ja tuemme toisiamme. Se onko sairaiden seura parasta,siitä on monia mielipiteitä, mutta on palkitsevaa nähdä kaverit elossa.

Mieti lääkityksesi ensialkuun psykiatrin kanssa ja ajattele masennus ohimenevänä jaksona elämässäsi. Itsemurhaan masennuksesi ei pääty vaan pääset siitä kyllä yli.