Olen seurustellut jo vuosia itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa. En ole koskaan halunnut lasta, ja siksi suhde mieheen, joka ei myöskään halunnut lasta (on jo lapsi, eikä halua toista) on ollut hyvä ratkaisu. Nyt alkaa olla viimeiset hetket saada se lapsi, jos sen haluan - ja saattaa olla että haluankin - en oikein tiedä. Ongelma on se, että avokkini ei ole muuttanut asian suhteen mieltään.
Puhuimme eilen asiasta ja sanoin, että voin olla ilman lasta mikäli kuitenkin menemme naimisiin. Mutta ehtoni on, että evioehtoa ei tehdä, koska jos uhraudun ja jätän lapsen tekemättä, niin jotain "korvausta" minun on saatava, mikäli hän ottaa eron minusta. Ehdotin jopa, että avioehto voisi olla sellainen, että minun ottaessani eron, en saa mitään, mutta hänen ottaessaan eron, hän joutuu antamaan minulle puolet (minulla ei ole mitään omaisuutta).
Hän ei innostunut ajatuksesta. Onko kellään hyviä ideoita, miten pääsemme ratkaisuun, johon molemmat voivat olla tyytyväisiä.
Mainittakoon nyt vielä, että suhteemme on onnellinen, enkä usko että koskaan eroamme. Mutta jotenkin vain haluaisin jotakin "vakuutta", ettei käy niin että minä olen sitten uhrannut kaiken ja mieheni ei mitään.
Puhuimme eilen asiasta ja sanoin, että voin olla ilman lasta mikäli kuitenkin menemme naimisiin. Mutta ehtoni on, että evioehtoa ei tehdä, koska jos uhraudun ja jätän lapsen tekemättä, niin jotain "korvausta" minun on saatava, mikäli hän ottaa eron minusta. Ehdotin jopa, että avioehto voisi olla sellainen, että minun ottaessani eron, en saa mitään, mutta hänen ottaessaan eron, hän joutuu antamaan minulle puolet (minulla ei ole mitään omaisuutta).
Hän ei innostunut ajatuksesta. Onko kellään hyviä ideoita, miten pääsemme ratkaisuun, johon molemmat voivat olla tyytyväisiä.
Mainittakoon nyt vielä, että suhteemme on onnellinen, enkä usko että koskaan eroamme. Mutta jotenkin vain haluaisin jotakin "vakuutta", ettei käy niin että minä olen sitten uhrannut kaiken ja mieheni ei mitään.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ensinnäkin :"En ole koskaan halunnut lasta, ja siksi suhde mieheen, joka ei myöskään halunnut lasta"
Mies on valinnut myös sinut samoista syistä. Teitä siis yhdistää sama elämän asenne/katsomus näiltä osin.
Toiseksi:"ehtoni on, että evioehtoa ei tehdä, koska jos uhraudun ja jätän lapsen tekemättä, niin jotain "korvausta" minun on saatava,"
Ei kai tuollaista tuuliviiriä kukaan voi tosissaan ottaa!
Kolmanneksi: "suhteemme on onnellinen, enkä usko että koskaan eroamme"
Kasva aikuiseksi.
Tuuliviiriä?
Se, että en ole tähän asti halunnut lasta, mutta jonka hankkimista nyt POHDIN, ei tee minusta tuuliviiriä. Ihmiset muuttavat mieltään, ja mikäli olisin muuttanut mieltäni asian suhteen jatkuvasti, niin voisin olla tuo tuuliviiri. Mutta on ihan luonnollista pohtia näin tärkeää asiaa, koska biologinen kello on sen verran paljon. En halua katua myöhemmin, joten eiköhän ole paras pohtia asiaa nyt, kun sille on vielä jotain tehtävissä.
Eihän sellainen suhde toimi. Olisi jo alussa pitänyt miettiä. Siksi kirjoittelet täällä, koska olet epävarma. Lisää vaan uhrauksia, jos kerran haluat?
avioliitossa vai kadulla.
Pitäisi laillistaa ja virallistaa-
Et tiedä haluatko varmasti lasta vai et.
Mutta jotain korvausta sinun tulee saada tästä "mahdollisesti menetetystä lapsesta" vai?
Sääliksi käy miestäsi.
Pointtini ei ilmeisesti mennyt perille juuri kellekään...
En tosiaan ole varma haluanko lapsen. Niin kauan kuin olen ajatellut että voin tehdä sen koska vaan, niin asia ei ole ollut niin tärkeä. Nyt lekuri sanoi, että jos haluan lapsen niin nyt on aika, tai voi olla etten saa sitä enää koskaan. Tottakai se pistää miettimään asiaa. Enhän halua katua myöhemmin.
Pointti oli se, että jos päädyn siihen, että haluan lapsen, ja päätän silti olla tekemättä sen, sen takia koska en halua jättää miestäni, niin olen silloin tehnyt aika suuren uhrauksen. Mielestäni on tällöin ainoastaan kohtuullista, että mieheni tekee myös jonkilaisen uhrauksen.
Sillä voihan käydä niinkin, että hän joskus jättää minut, ja silloin varmasti kadun ratkaisuani, sillä jätin lapsen tekemättä ollakseni miehen kanssa, joka sitten jätti minut kuin nallin kalliolle. Jos hän on vaarassa menettää puolet omaisuudestaan, niin ehkä hän ei niin helposti vaihda minua nuorempaan vuosikertaan. Ja jos vaihtaa, niin olen sentään saanut jotain korvausta uhrauksestani.
Niin miten hyvität miehellesi sitten sen jos SINÄ yksin päätät tehdä kuitenkin sen lapsen. Miehesihän joutuu tekemään suuren uhrauksen silloin. Oletteko sopineet miten se korvataan? Hei haloo. Miksi jonkun täytyisi sinulle antaa yhtään mitään? Olet suunnattoman itsekäs!
tuollaista ajattelutapaa voisi kuvailla henkiseksi prostituuttioksi.
Olette yhteiselämänne alussa tehneet sanallisen sopimuksen suhteen ehdoista tietyin valintaperustein (kumpikaan ei halua lasta). Nyt Sinä osaltasi olet aikeissa rikkoa sovitun asian.
Millä oikeudella vaadit naimisiinmenoa ja avioehtoa korvauksena lapsesta, jota teidän ei ollut yhteisellä sopimuksella edes tarkoitus hankkia?
Sinun on lakattava kiristämästä tai etsittävä itsellesi toinen puoliso toteuttamaan omia halujasi - miesystäväsihän ei tahdo lasta, eikä häntä pidä siihen tai muihin korvaaviin toimiin liittää.
En ole rikkomassa mitään sopimusta. Se että keskustelen mieheni kanssa lapsen tekemisestä, ei ole minkään sopimuksen rikkomista. Jos mieheni ei halua lasta, en aio tulla raskaaksi "vahingossa". Mikäli tulen siihen lopputulokseen, että haluan lapsen, niin joko vaihdan miestä tai sitten jätän lapsen tekemättä, vaikka sen haluaisinkin ja olen mieheni kanssa - tällöin olen tehnyt uhrauksen.
Haluan jonkin takeen, ettei hän tämän uhrauksen jälkeen jätä minua, ainakaan kovin helposti, koska silloin olisin tehnyt uhrauksen miehen takia, joka ei sitä ansainnut - näin olisin kärsinyt ikään kuin kaksinkertaisesti.
Hei, haloo!!
Miksi ihmeessä avioehtoa tähän sotket? Jos menette naimisiin, niin ilman avioehtoa sinä saat JOKATAPAUKSESSA 50%; avioehdolla voidaan tämä oikeus sulkea pois!!! Vai haluaako mies avioehdon, joka sulkee pois avio-oikeutesi?
Vai onko kysymys siitä, että sinä haluat naimisiin ilman avioehtoa ja mies ei avioliittoa halua? Tämäkö on sinun ehtosi?
Niin, minä siis halusin naimisiin ilman avioehtoa ja mies haluaa avioehdon.
Jos mies sitten pelkää, että minä jätän hänet ja vien puolet, niin ratkaisuksi tähän ehdotin sitä, että minun ottaessani eron en saa mitään, mutta hänen ottaessaan eron, minä saan puolet.
ympäri kaupunkia ja miehesi kyllästyy ja haluaa eron ja sinä saat uuden ukkos kanssa hänen kotinsa ja hänen autonsa jne... Hullu miehesi on jos suostuisi.
olisi miehesi kannalta jos hän häätäisi sinut huitsin nevadaan elämästään ja etsisi vähemmän rahan ahneen ja laskelmoivan kumppanin. Sinulla kun ei sanomasi mukaan ollut "taloon tullessasi" muuta mukanasi kuin tuulen huuhtoma perse joten jos omaisuutta haluat niin mene töihin ja ansaitse itse omaisuutesi.
Minähän ehdotin, että minun ottaessani eron en saa mitään, mutta hänen ottaessaan eron saisin puolet. Tämä on mielestäni aika hyvä tae sille, ettei hän jätä minua ainakaan kovin helposti. Tavallisella avioehdolla hän pääsee minusta liian helposti eroon - ja sitten tuntuu pahalta, jos olen jättänyt tekemättä lapsen hänen vuokseen, ollakseni hänen kanssaan.
hyi olkoon. Mielestäni sinun pitäisi taipua siihen avioehtoon miehesi haluamalla tavalla. Jos miehesi taipuisi sinun versioosi, olisit onnistunut jo kiristyksessäsi. Jos haluat naimisiin, taivut, muuten olet jo hiljaa. Etkä tee sitä kersaa.
aika halpamaista touhua, kiristystä.
Jos haluat lapsen ja toinen ei, hankit suhteen jossa molemmilla on sama tahto. Jos kuitenkin menet avioon miehen kanssa joka ei lasta halua, se on oma valintasi ja sillä et voi käydä kauppaa tai kiristää toista osapuolta.
Se, että otan minua vaivaavan asian puheeksi ei ole kiristystä. Jos emme pääse yhteisymmärrykseen, niin silloinhan minun on lähdettävä. Kuitenkin toivon, että pääsemme, sillä tämä mies on minulle "the one".
Luit varmaan aiemmat vastaukseni muille - toki lapsen tekemättä jättäminen on oma valintani, mutta jos teen sen, koska mieheni ei lasta halua, niin toki toivon häneltä yhtäläistä sitoutumista suhteeseemme. Hän voi osoittaa sen minulle menemällä kanssani naimisiin sellaisin ehdoin, jotka todistavat hänen sitoutuneisuutensa, eli että emme tee avioehtoa, silloin hän tuskin lähtee toisen matkaan.
Kuulehan Sannikka, vaikka olisit kuinka fiksu ja LASKELMOIVA ja koetat taata yhtä sun toista elämäsi varalle, niin Elämä Itse on kuitenkin niin yllätyksellinen, että siitä huolimatta voit jäädä kuin "nalli kalliolle". Missä on RAKKAUS!
Tuo "yhteisymmärrys" näemmä tarkoittaa sitä, että SINUN tahtosi toteutuu sellaisenaan. Elämä ei toimi niin - valitettavasti!
Kyllähän miehesi voi alkaa vaikka kymmeneen uuteen suhteeseen ja olla ottamatta sinusta avioeroa! Hän voi loukata sinua kaikin mahdollisin tavoin, jos sille päälle saattuu. (Ja miksei sattuisi, kun vastassa on noin laskelmoiva nainen). Mies voi ostaa uudet talot ja tavarat tai asustella ihan missä lystää, et sinä sitä voi avioehdollasi estää! Etkä myöskään voi ketään väkisin pitää! Rakkaus ja parisuhde ei ole kauppatavaraa.
Kyllä mies voi toimia siten, että sitten sinä viime kädessä JÄÄT TYHJÄN PÄÄLLE JOKATAPAUKSESSA!!!
Hei haloo!
MOI !
Selvitä ensin että mitenkä viriilejä ukkosi siittimet ovat...hae naapurista saman värisiä..."vahinkoja sattuu" mikäli oikeasti haluat sen lapset....RAHA ei ikinä korvaa lasta vaikka sitä olisi kuinka...
oletko oikeasti noin tyhmä? sääliksi käy miestäsi. toivottavasti se tajuaa ottaa sinusta eron ennen mitään avioliittoja.
Se, että pohdin tulevaisuuttani ja pyrin tekemään oikeita valintoja nyt, jotta en myöhemmin katuisi, ei ole ollenkaan tyhmää, vaan erittäin järkevää.
Tiedän, että katkeroidun myöhemmin, jos teen nyt vääriä valintoja. On erittäin fiksua pohtia valintojaan ja niiden seurauksia - liian moni vanhus katuu tekojaan tai tekemättä jättämisiään.
Olen kanssasi samaa mieltä; tyhmä sinä et ole, mutta mitä ilmeisimmin hyvin laskelmoiva ja tunteeton. Olet mitä olet, mutta älä odota saavasi rakkautta näillä välineillä joita käytät!
Olet ajattelultasi jollain lailla keskenkasvuinen. Et ole koskaan halunnut lasta, mutta jos kuitenkin...
En oikein käsitä mitä kuvittelet uhraavasi, jos et lisäänny. Ilmeisesti avokkisi ei halua lasta eikä halua sinuakaan, ainakaan avioliittoon.
Sinulla ei ole omaisuuttaa eikä oikein elämänarvojakaan, miksi ihmeessä joku mies haluaisi sinut? Ja vielä antaisi puolet omaisuudestaan sinulle. Korvauksena mistä?
Jos haluat itsellesi lapsen, etsi itsellesi mies joka haluaa sitä myös.
Jos haluat itsellesi omaisuutta, hanki sitä itse äläkä leiki pikkukakaraa.
Ei ole mielestäni mitenkään keskenkasvuista pohtia tarkasti asiaa, jonka seurausten kanssa minun on elettävä loppuelämäni.
Uhraus ei tule olemaan se etten lisäänny, vaan se, että jos haluan lapsen ja jätän sen tekemättä toisen ihmisen takia - sehän on uhraus suurimmasta päästä.
Enkä halua mieheni omaisuutta itselleni, haluan vain jonkin konkreettisen takeen, ettei hän jätä minua varsinkaan, jos olen tehnyt tuollaisen uhrauksen.
No, ihan tarkalleen en tiedä "miksi ihmeessä joku mies haluaisi minut", mutta ehkä sillä on jotain asian kanssa tekemistä, että minä olen upea nainen, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Minulla takanani useita niin pitkiä kuin lyhyitäkin suhteita, joiden loppuminen ei ole johtunut siitä, että minut olisi jätetty. Kosittukin minua on viidesti. Eli kyllä ne miehet ilmeisesti minut haluavat.
AP KIRJOITTAA: " Uhraus ei tule olemaan se etten lisäänny, vaan se, että jos haluan lapsen ja jätän sen tekemättä toisen ihmisen takia - sehän on uhraus suurimmasta päästä."
Et sinä sitä uhrausta miehen takia tee, vaan ITSESI takia, jotta saisit omaisuutta ja mukavat oltavat taloudellisesti.
AP JATKAA: "Enkä halua mieheni omaisuutta itselleni, haluan vain jonkin konkreettisen takeen, ettei hän jätä minua varsinkaan, jos olen tehnyt tuollaisen uhrauksen."
Et sinä voi elämässä saada koskaan mitään takuita mistään! Pelkuriko olet, kun et uskalla vastuuta valinnoistasi ottaa?
AP EDELLEEN: "Minulla takanani useita niin pitkiä kuin lyhyitäkin suhteita, joiden loppuminen ei ole johtunut siitä, että minut olisi jätetty. Kosittukin minua on viidesti."
Miksi ihmeessä et sitten ole kyennyt hyvää parisuhdetta rakentamaan? Miksi et ole kosintoihin suostunut? Takana vain `useita suhteita`- taidat olla sitoutumiseen kykenemätön ja tunne-elämältäsi kehittymätön?! Ja tiedoksi: miehet haluavat aina hyvän näköistä naista: sänkyynsä!
Naiset näyttävät vonkuvan miehensä omalla työllään ja lahjoillaan hankkimaa varallisuutta vain kahdessa eri tapauksessa:
1) Siinä tapauksessa, että tehtiin lapsia.
2) Siinä tapauksessa, että ei tehty lapsia.
Minusta kohtuullinen korvaus lasten hoidosta on lastentarhanopettajan nettopalkka siltä ajalta, kun nainen hoitaa lapsia kotona, vähennettynä tietenkin naisen elämiiseensä käyttämällä summalla.
Lapsen tekemättä jättämisestä on aika vaikea korvausta pohtia. Aika harvoin maksetaan kenellekään jostain, mitä tämä ei tee. Sovitaan nyt kuitenkin, että kyseesä on henkinen kärsimys, joista tuomioistuímet määräävät korvauksia. Sanoisin 500 - 3000 euroa.
Uskoisin, että kohdassa yksi siististi elänyt nainen pääsisi erossa suurinpiirtein nollille. Ehkä oikeudenmukaista olisi, että hän maksaisi miehelleen hieman. Riippuu tietenkin siitä, kuinka kova syömaan nainen on.
Ei muuta kuin avioehtoa sorvaamaan..
Voi, miten katkeraa tilitystä. Sinut on selvästi jätetty ja taskusi tyhjennetty.
Silloin, kun mies ja nainen rakastavat toisiaan ja päättävät mennä naimisiin ja hankkia perhettä, niin silloin nämä ihmiset muodostavat yksikön tai yhteisön, jota he jokaisen perheen jäsenen parasta ajatellen luotsaavat eteenpäin.
Se, joka jää lasten kanssa kotiin, oli se sitten isä tai äiti, saa takuulla paljon iloa, mutta toisaalta hän tekee myös uhrauksen. On inhottavaa pyytää puolisolta rahaa - olisi kiva jos olisi omat tulot, ja toisaalta, rahallisia seurauksia tulee tästä myös paljon myöhemmin. Lasten hoidosta kun ei eläkettä kerry.
Niinpä perhe, joka ajattelee jokaisen jäsenensä parasta, hoitaa asian kuntoon. Joko vauvojen hoito laitetaan puoliksi, tai sitten kotiinjäävän eläkkeenkertymisongelma hoidetaan kuntoon maksamalla vapaaehtoista eläkettä.
Jos tämä kotiin jäävä henkilö on nainen, niin luulisin, että häntä rakastava aviomies ei yritä hyötyä hänestä millään tavoin, vaan hän nimenomaan toivoo vaimonsa olevan tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun. Sillä tärkeintähän tässä ei ole mies eikä vaimo, vaan lapset, joiden elämä saa hyvän alun.
Ajatteletko tosiaan, että sinun vaimosi, joka synnyttää ja hoitaa sinun lapsesi, silittää paitasi, tekee sinulle ruokaa, rakastaa sinua ja rakastelee kanssasi, ja on sinun kumppanisi ja tukipylvääsi, ansaitsee, että sinä lasket kuinka paljon rahaa kuluu hänen ruokaansa - hänen olonsa lienee ollut muutenkin kurja, koska on varmaan joutunut pyytämään sinulta rahaa.
Ja mitä tulee näihin "hanki oma omaisuutesi" -kommentteihin, niin en minä mikään siipeilijä ole. Minulla on omat tuloni, mutta en ole esimerkiksi hankkinut omaa asuntoa, sillä asun mieheni kanssa hänen talossaan - miksi olisin ottanut lainaa ja hankkinut oman asunnon, kun olemme kerran päättäneet elää elämämme yhdessä ja hänellä on hyvä talo. Olen yhtälailla ostanut huonekaluja ja ruokaa kuin hänkin. Me matkustelemme ja kumpikin maksaa oman osansa. Lahjat ovat tietenkin eri juttu, mutta niitä olen antanut minäkin.
On todella ikävää, että tämä vakava asia, valinta miehen ja lapsen välillä, jonka joudun tekemään ja josta täällä palstalla kirjoittelen, herättää vain lähinnä ilkeitä kommentteja - toivoin rakentavaa keskustelua ja neuvoja erityisesti sellaisilta ihmisiltä, joilla on kokemusta elämän mukanaan tuomista vaikeistakin ratkaisuista.
Mutta tällaista se kai täällä sitten on.
Rakentavat kommentit ovat sinulle Sannikka ilmeisesti sitä, että kaikki ovat kanssasi SAMAA MIELTÄ; et kykene ottamaan vastaa rakentavaa ja asiallista kritiikkiä ja toisten mielipiteitä?
miksi et tutustuisi miehesi lapsiin paremmin ja selvittäisi sen kautta haluatko lapsen. Niin ja onhan se mahdollisuus, että adoptoit joskus lapsen. Maailmassa on paljon lapsia jotka tarvitsevat kodin.
Niin ja kannattaisko miettiä näiden useiden kommenttejen jälkeen, et asennemuutos voi olla paikallaan. sitä paitsi jos miehesi on sinua paljon vanhempi, ni on ihan luonnollista että hän ei enään halua tulla isäksi.....Toiv. kutenkin saat ratkaistuksi tuon asian.
Vaikka et ehkä itse sitä huomaa, niin kaikki nämä saamasi vastaukset ovat aivan asiallisia. Et kykene niitä sellaisiksi noteeraamaan, koska ne eivät 100%:sti tuo SINUN näkemystäsi...
Et sinä tuolla asenteella saakaan elämän vaikeita ratkaisuja tehdyksi, vaikka maailman viisaimmat sinua neuvoisivat.
Mietipä tätä itseksesi.
Ymmärrän hyvin ajatuksiasi. Naisella yleensä tulee jossakin vaiheessa biologinen tarve tulla äidiksi. Miehillä se menee usein eri lailla: vasta kun ovat yllättäen tai vaimon sitkeän suostuttelun jälkeen tulleet isäksi, tajuavat kuinka hieno asia se on. Ymmärrän kuitenkin miestäsikin: hänellä on jo lapsi ja hän tietää myös sen, miten paljon työtä ja vastuuta lapsesta on. Ja että siihen sitoutuu 20 vuodeksi. Kerroit, että miehesi on sinua vanhempi, joten varmaan näilläkin asioilla on merkitystä.
Ongelmasi on kuitenkin teoreettinen: jos biologinen kello on jo paljon, on mahdollisuutesi tulla raskaaksi aika pieni. Ja jos nyt alat etsiä uutta isää lapsellesi, siinä kuluu aikaa ennenkuin suhde on niin vakaa että siihen uskaltaa hankkia lapsen. Sääli, sillä menetät paljon. Mutta onneksi et voi tietää mistä jäät paitsi.
Toivon hyvää loppuelämää miehesi kanssa, aviossa tai ilman. Jotenkin kyllä tuntuu, että tästä asetelmasta käsin vastaus "Tahdon" voisi kakerrella kurkussa. Ainakin miehen kurkussa. Ehkä ei kannata riskeerata hyvää suhdetta.
osaa suojata omaisuutensa,tuollaiselta kuppaajalta.Eikö olisi reilumpaa et omaisuus mitä yhhdessä hankitte on jaon alaista.Vanhaa miestä painostaa lapsen tekoon vasten omaa tahtoa,on jotenkin järjetöntä.Tai mikäli suostut"UHRAUTUA" antakoot sulle puolet omaisuudesta.
Siis suoraan sanottuna, Sinulla taitaa hehkua ihan vaan puolivaloilla.
Kun olette kerran sopineet, ettei lapsia tehdä/saada, niin miten nyt oletkin väkertänyt kasaan moisen dilemman?
Jos haluat lapsen, niin annat reilusti miehetlle vapautensa ja lähdet metsästämään urosta, joka on sen Sinulle valmis siittämään.
Jos taas et halua lähteä ja rakastat nykyistä miestäsi, niin joko jatkatte entiseen malliin tai sitten menette avioon ja ennen sitä teette avioehdon.
Väkisin et voi miestä pitää vaikka olisi mikä....onneksi. Muista, että avioliitto on tahdon asia, ei mikään lieka.
Itselläni on 4 lasta ja itkua pukkaa silmään, kun ajattelen, että Sinä olet valmis asettamaan vastakkain rahan ja lapsen. Näin äkkiseltään hiipii mieleeni ajatus, että toivottavasti et milloinkaan saa lasta, lapset kun eivät ole kauppatavaraa.
Kuulehan Sannikka: parisuhteesa tehdään AINA uhrauksia puolin jos toisinkin - kompromisseitta ei voi elää... eikä niitä hinnoitella!
Ei tämä elämä tasan mene.
Tottakai mies haluaa avioehdolla taata oman jo omistamansa omaisuutensa. Miksi ihmeessä hän SIMUN hyväksesi jakaisi OMIEN LASTENSA omaisuutta? Äly hoi!