Olen miettinyt transsukupuolisuuden diagnosoinnista ja hoitojen tulevaisuudesta aikani kuluksi.
Varmuudella voidaan sanoa, että tämä riesa ilmenee aivokurkiaisessa, BSTc:ssä, poikkeavana rakenteena. Emme tiedä, onko se syy vaiko seuraus, mutta varmuudella se on oire. Tällä hetkellä diagnoosi voidaan tehdä vain kuolleelta ihmiseltä.
Onko olemassa mitään mahdollisuutta todentaa poikkeavaa neuronitiheyttä ja kudosrakennetta ei-invasiivisin keinoin? Olisiko tässä tilanteessa mahdollista yhdistää vaikkapa kerrostomografia ja varjoainekuvaus niin, että poikkeava BSTc voitaisiin diagnosoida? Ongelmia tuottaa se, että tuo aivojen alue on kovin pieni.
Kuitenkin jos jokin tällainen diagnoosimenetelmä olisi mahdollista konstruoida, saavutettaisiin sillä valtavat säästöt. Ensinnäkin koko pitkällinen, vuosikausien erotusdiagnoosirumba jäisi pois. Koko juttu olisi vain että potilaan pää skanneriin, ja puolen tunnin päästä selviäisi että onko kyseessä aito TS, vai onko kyse jostain muusta. Samoin tällöin RLT:n pituutta voitaisiin lyhentää puoleen tai kolmasosaan nykyisestä - sen verran, että katsotaan että potilas todella on oppinut naiselta/mieheltä tarvittavat sosiaaliset taidot ja kykenee elämään naisena/miehenä.
Entäpä itse hoidot? Itse toivoisin, että tämä riesa voitaisiin diagnosoida joko sikiöasteella tai lapsuudessa niin, että poikkeava BSTc voitaisiin vaikkapa geeniterapian keinoin korjata normaaliksi. Niin kauan, kun siihen ei kyetä, ainoa keino hoitaa tämä riesa on se, minkä me post-opit tiedämme liiankin hyvin.
Transsukupuolisuus ei ole kiva mutta hiukan eksentrinen elämäntapa. Se on keskushermoston anomalia, joka tekee potilaan elämän hyvin vaikeaksi ja jonka hoitaminen on vähän kuin ampuisi itsensä avaruuteen, ja joka on suunnilleen yhtä hauskaa kuin olla koiran kusitolppana. Jos tämä homma voitaisiin diagnosoida ja hoitaa ajoissa, se helpottaisi meikäläisten elämää huomattavasti.
Varmuudella voidaan sanoa, että tämä riesa ilmenee aivokurkiaisessa, BSTc:ssä, poikkeavana rakenteena. Emme tiedä, onko se syy vaiko seuraus, mutta varmuudella se on oire. Tällä hetkellä diagnoosi voidaan tehdä vain kuolleelta ihmiseltä.
Onko olemassa mitään mahdollisuutta todentaa poikkeavaa neuronitiheyttä ja kudosrakennetta ei-invasiivisin keinoin? Olisiko tässä tilanteessa mahdollista yhdistää vaikkapa kerrostomografia ja varjoainekuvaus niin, että poikkeava BSTc voitaisiin diagnosoida? Ongelmia tuottaa se, että tuo aivojen alue on kovin pieni.
Kuitenkin jos jokin tällainen diagnoosimenetelmä olisi mahdollista konstruoida, saavutettaisiin sillä valtavat säästöt. Ensinnäkin koko pitkällinen, vuosikausien erotusdiagnoosirumba jäisi pois. Koko juttu olisi vain että potilaan pää skanneriin, ja puolen tunnin päästä selviäisi että onko kyseessä aito TS, vai onko kyse jostain muusta. Samoin tällöin RLT:n pituutta voitaisiin lyhentää puoleen tai kolmasosaan nykyisestä - sen verran, että katsotaan että potilas todella on oppinut naiselta/mieheltä tarvittavat sosiaaliset taidot ja kykenee elämään naisena/miehenä.
Entäpä itse hoidot? Itse toivoisin, että tämä riesa voitaisiin diagnosoida joko sikiöasteella tai lapsuudessa niin, että poikkeava BSTc voitaisiin vaikkapa geeniterapian keinoin korjata normaaliksi. Niin kauan, kun siihen ei kyetä, ainoa keino hoitaa tämä riesa on se, minkä me post-opit tiedämme liiankin hyvin.
Transsukupuolisuus ei ole kiva mutta hiukan eksentrinen elämäntapa. Se on keskushermoston anomalia, joka tekee potilaan elämän hyvin vaikeaksi ja jonka hoitaminen on vähän kuin ampuisi itsensä avaruuteen, ja joka on suunnilleen yhtä hauskaa kuin olla koiran kusitolppana. Jos tämä homma voitaisiin diagnosoida ja hoitaa ajoissa, se helpottaisi meikäläisten elämää huomattavasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaihtaa sukupuoltaan.Katselin television luonto-ohjelmasta.Ja ihmiselläkin on vielä kaulassaan jäänteitä kalan kiduksista ,eli ehkä ihmisen kaukainen esi-isä on ollut kala joka on voinut vaihtaa sukupuoltaan ja ihmisen transsukupuolinen taipumus johtuu pohjimmiltaan siitä
merestähän kaikki elämä on lähtenyt ja kaukaiset esi-isämme ovat kaloja ja meissä on jäänteitä siltä ajalta myös aivojen rakenteessa
Lisäksi luin joskus jotain epämääräistä myyristä, joiden joukosta löytyy naaraita ja hermafrodiitteja, muttei uroksia. Lisäksi on liskoja joilla on kaikkiaan neljä sukupuolta (naaras, machokoiras, naaras-koiras ja yhteistyökoiras). Luonto koettelee estottomasti sukupuolen rajoja. Arvelisin että transsukupuoliset voivat olla sokean kellosepän epäonnistuneita yrityksiä luoda erilaisia uroksia ja naaraita ihmislajiin.
joskus ihmisellä voi olla kaulalla reikä kaulafisteli joka on itse asiassa kidusaukko
Ja monet kalalajit voi vaihtaa sukupuolta
Aivojen kuvausmenetelmissä on tehty vastikään useita tärkeitä harppauksia, ja uusia innovaatioita syntyy koko ajan. Ihmisiä kiinnostaa se mitä aivoissa tapahtuu niin paljon, että taatusti jossain vaiheessa transsukupuolisuuttakin voidaan alkaa skannaamaan aivoista. Se onko tämä 20 vai 50 vai 100 vuoden päästä on sitten eri juttu.
Toinen mielenkiintoinen mahdollisuus on transsukupuolisuuteen liittyvien alleelien tunnistaminen. Joissain tapauksissa ts:uus vaikuttaisi johtuvan pseudoestrogeeneista ja hormonilääkkeistä tai äidin stressin aiheuttamista hormonipoikkeamista, mutta toisaalta on merkkejä siitä, että ainakin joillain ts:illä on taustalla geenimutaatioita. Muutaman kymmenen vuoden päästä näitä ehkä jo tarkistetaan tutkimuksiin tulijoilta.
BSTc:n korjaaminen syntymän jälkeen saattaa olla jo liian myöhäistä, mutta ehkä se teoriassa voisi onnistua autonomisen nanokirurgian kehittyessä. Nyt puhutaan varmasti ainakin 50 vuoden päässä olevista asioista. Tietysti tässä tullaan siihen ongelmalliseen tilanteeseen, että jonkun pitäisi päättää, minkä kokoinen miehen ja naisen BSTc saa olla, ja siinä on aina ylilyöntien vaara. Lisäksi puoskaroinnin vaara on iso: mistä tiedetään riittääkö pelkkä kokoonleikkely lapsuudessa, ja tuottaako se normaalin sukupuoli-identiteetin aikuisuudessa. Sääli niitä jotka koekaniineiksi joutuvat.
Välivaiheena voisi olla tuo BSTc:n tutkimus ja jos lapsella todetaan tyypillinen muutos, myös henkisessä kehityksessä, voitaisiin hormonihoidot aloittaa jo paljon ennen oman hormonitoiminnan alkamista. Silloin ihmisestä saataisiin fyysisesti parempi tulos. Tästä on esimerkkejä jo pitkältä ajalta intersukupuolisten hoidoissa.
Ajatella asia siten, että olisi jokin selkeä merkki trans-sukupuolisuudesta, joka itsessään toimisi oikeutuksena hoidon aloittamiselle. Olemmehan tänäpäivänä siinä tilanteessa, että aikuisella ihmisellä on vaikeuksia päästä transtutkimuksiin, tutkimusjakso on pitkä, eikä alaikäinen pääse missään tapauksessa muutoinkaan tutkimuksiin. Loppujenlopuksi siis hoidon määrittää se, että onko riittävän vanha käsittelemään kyseistä asiaa ja onko valmis hoidon lopputulokseen.
Jotkin tahot ovat sitä mieltä, että 13-vuotias on riittävän vanha käsittelemään seksualisuutta ja sukupuolisuuttaan, mutta ongelman ytimeksi muodostautuu ensikädessä se, että moni yrittää myös sinnitellä asiansa kanssa aikuisuuteen salailleen ajatuksiaan ja tapojaan. Lapsille esitetyt kysymykset koulussa, että tunnetko syntyneesi väärään sukupuoleen, niin ovat hieman liian tieteellisiä kysymyksiä ja vaikeita tulkita jopa aikuisille. Harva ts ajattelee miksi on syntynyt, he vain tietävät vain kokemuksensa sukupuolesta. Kysymys lapselle tai aikuiselle saataisikin olla, että toivoisitko eläväsi toisessa sukupuolessa? Ja tästähän on jälleen miljoonan kilometriä siihen, että paikallinen terveyskeskus löytää oikea osoitteen muille tutkimuksille ja hoidoille.
Muihinkin mielenterveysalan otsikon alle sijoittuviin ongelmiin ja ns. sairauksiin ja muitakin asioita pyritään perustelemaan aivojen kemialla taikka poikkeaavalla aivojen kehityksellä. Yhteinen tekijä kaikilla on se, ettei kuvaus taikka muilla tutkintamenetelmillä kyetä juuri koskaan todentamaan yhtään mitään, mutta samalla esim. pakkokeinot ja lääkitykset perustuvat ns. näppituntuma-arvioihin. Esim. antispykoosilääkitys perustuu aivojen kemian tasapainottamiseen vaikka kukaan ei tiedä mitä se kemia on ollut ennen lääkityksen aloittamista saati lääkityksen aikana. Useimiten konkreetisen lääkityksen teho jäänee hoitoa antavan lääkärin mielikuvitukseen, eihjän pakkohoidetulta kukaan koskaan kysy, että onko oloso parempi kuin ennen lääkitystä. Lääkärin diagnoosi ennen lääkitystä on saattanut olla esim. sairaudentunnottomuuteen vetoavaa. Toisaalta lääkkeet kokeiluineen teholtaan useimiten meielntyerveysalalla jäänee oireiden taltuttamiseen taikka kurkkupastillin tasolle, jolloin ei ole myöskään odotettavaa ettäkö hoidolla taikka lääkityksellä olisi merkittävä vaikutus.
Ts-diagnoosi tunnetaan laissa siten, että kokee pysyvästi kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja RLT:n jälkeen siitä myös selviytyy. Ts-diagnoosia ei tuneta aivojen poikkeavuudesta sen enempää kuin jalkasienestäkään. Emme siis voi määritellä oikeaa ts:ää aivojen poikkeavuudella, joka selviää vasta ruumiinavauksessa.
Mielenkiintoista pohdintaa Sinulta sari_