olen aina ollut kova jännittämään uusia asioita ja sosiaalisia tilanteita.Kädet vapisee,pulssi hakkaa ja korvissa soi.Tulee tosi ahdistunut olo ja on vaikea tutustua uusiin ihmisiin..esim nyt poikaystävän sukulaisiin,en vain osaa sanoa mitään kun koko ajan ajattelen että sanon jotain tyhmää.Poikaystävä on vain sanonut kaikille että olen niin ujo..vaikka onhan tässä nyt muusta kyse koska haluan tutustua heihin ja jutella kaikesta mutta en vain pysty.Minulla on torstaina käynti gynellä ihan vain tarkastuksessa.Voinko kysyä häneltä voisiko hän kirjoittaa minulle jotain tähän vaivaan..rauhoittavaa? Voiko gyne määrätä sellaista?
osaisiko
joku auttaa
3274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu, puhupa nyt ensiksi edes jollekin lääkärille. Saisit näin kartoitettua, missä mennään. Jos olet kovin nuori, voi gyne hyvinkin olla riittävä, sillä, kuten tiedät murros- ja teini-iän epävarmuuden tuskat ja ujoudet ovat tosi yleisiä. Kylläpä gynekin nopeasti avuntarpeesi hiffaa. Ja tarvittaessa, hän kyllä voi myös kirjoittaa lääkettä, JOS katsoo aiheelliskesi. Minusta sinun ei nyt heti kannattaisi ns. pyrkiä lääkitykseen, vaan käyttää KAIKKIA MUITA KEINOJA itsesi kaikkinaiseen vahvistamiseen. Etsi itsellesi asioita, jotaka vahvistavat itseluottamustasi jne. Viimeistään sitten iän karttuminen auttaa. Myös etsi ujoudesta ja jännittämisesta kertovaa kirjallisuutta, niistä saat myös vinkkejä vahvistumiseesi. Myös ystävien kanssa kannattaa aina puhua näistä asioista. Jos sinulla jokin ihan niin sanottu kahvikuppineuroosi on, niin yleislääkäri, koululääkäri ja sellainen on ihan riittävä apu tukemaan ja mahdollisesti lääkitsemään tilannetta, JOS tarvitsee. Muista, oma apu, paras apu. - Tämä tuli mieleeni. Heippa.
sulla on poikaystävä ja muita tuttuja, joiden kans pystyt olemaan. se on jo kuule paljon se.
hissukseen kohtailet suunnitellusti uusia tilanteita, joissa olet uusien ihmisten kanssa. jos siihen pystyt, niin voitto on kotona.
gynelle voit toki asiasta mainita vaikka hän on perehtyny enenpi toisen pään juttuihin.
myös kouluterkkarilla voit käydä juttelemassa.
mutta kuule, sun asiat on keskimääräistä paremmin. ehkä se lohduttaa ?
Se tuli tuosta mieleeni, että mun mielestäni ja mun tietojen mukaan jus läheisintä eli seurustelukaveria tai aviopuolisoa ei kannattaisi ja saisikaan ns. laittaa terapeutiksi. Pitäisi hänen kanssaan pyrkiä elämään mahdollisimman tasavertaista ystävyyttä, vuorottaista antamista ja saamista, kaikissakin asioissa. Ei voi ajatella, että kun ja jos toisella on esim. just psyykkisesti pahastikin takkuista niin tuo toinen joutuu sitä ottamaan koko ajan huomioon, kuin jonakin hoitajana ja ns. vahvempana elämään. Se helpposti tukahduttaa eli tuhoaa hyvänkin ihmissuhteen.
Minä kyllä kannatan tässäkin aloittajan tapauksessa menemään vieraan pakeille näissä lääketieteellisemmissä kysymyksissä eli varsinaisten kärsimiensä oireiden kanssa. Mieluummin sitten tosiaan löytämään myös muita ihmissuhteita, vaikkapa näissä asioissa vertaisia. Silloin tuon lähimmän kanssa menisi väljemmin. Tosi se on, että on hyvä kun on läheinen ystävä, ja toivottavasti hänestä tulee aviopuoliso, mutta saada pitää se... saattaa edellyttää oman kunnon hoitamista. Siis saattaa.