”Mersuissa puukin on aitoa puuta kun se esim. Volvossa on muovia”, niin hyvässä kuin pahassa.
Onkohan muilla Mersun omistajilla/ajajilla/nähneillä ollut ongelmia puuosien kanssa? Lakan halkeilu näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Puuosat joutuvat erittäin koviin lämpötilan- ja kosteudenvaihteluihin, tapahtuu elämistä ja lakka halkeaa. Puuviilu on liimattu alumiinilevyyn, jonka lämpölaajeneminen on eri kuin puun. Osat on leikattu jyrsimellä suuremmasta levystä (esim. vaihdekepin ympärillä) ja katkaisinten reunat ovat monessa kohtaa ilman minkäänlaista suojaavaa lakkaa. Kosteus pääsee reunasta väliin. Parhaiten puuosat säilyisivät jos niissä ei olisi ollenkaan lakkaa vaan ne olisivat öljytty tai vahattu. Tuo em. vain vaatisi sitten jälkihoitoa sillointällöin. Toinen ihmeellisyys on tuo kirkkaan lakan käyttö, se naarmuuntuu todella herkästi ja kaikki lika ja pöly näkyy. Korjasin yhden puusarjan ja lakkasin sen puolihimmeällä lakalla ja Himmel (lyhyen Korkkarisaksan keskeisiä sanoja) ku tuli hieno ja kaiken lisäksi näyttää aidommalta!! kuin kirkkaalla lakalla.
Onkohan muilla Mersun omistajilla/ajajilla/nähneillä ollut ongelmia puuosien kanssa? Lakan halkeilu näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Puuosat joutuvat erittäin koviin lämpötilan- ja kosteudenvaihteluihin, tapahtuu elämistä ja lakka halkeaa. Puuviilu on liimattu alumiinilevyyn, jonka lämpölaajeneminen on eri kuin puun. Osat on leikattu jyrsimellä suuremmasta levystä (esim. vaihdekepin ympärillä) ja katkaisinten reunat ovat monessa kohtaa ilman minkäänlaista suojaavaa lakkaa. Kosteus pääsee reunasta väliin. Parhaiten puuosat säilyisivät jos niissä ei olisi ollenkaan lakkaa vaan ne olisivat öljytty tai vahattu. Tuo em. vain vaatisi sitten jälkihoitoa sillointällöin. Toinen ihmeellisyys on tuo kirkkaan lakan käyttö, se naarmuuntuu todella herkästi ja kaikki lika ja pöly näkyy. Korjasin yhden puusarjan ja lakkasin sen puolihimmeällä lakalla ja Himmel (lyhyen Korkkarisaksan keskeisiä sanoja) ku tuli hieno ja kaiken lisäksi näyttää aidommalta!! kuin kirkkaalla lakalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu, pari hiushalkeamaa löytyy juurikin vaihdetaakin ympäristön puusta. On käynyt mielessä korjailukin. Tuo mattajuttu ei kuulosta pahalta, mutta tietty se vaatii sitten kaikkien puiden raksimista. Muutoin tuo yksi korjattu tahtoo olla vähän kuin "orpo piru vieraassa helvetissä".
Keskikonsolissa, kojelaudassa ja ovissa olevat verhoilut ovat sen sijaan kuin pakasta vedetyt.
Jostain syystä tuo yksi on ottanut pikkasen itseensä.
Tuossa iltapuhteina on tullut entisöityä/jalostettua muutamia kiväärien ja haulikoiden jalopuutukkeja, myös aiemmin lakkakäsiteltyinä olleita. Tulos oikeilla aineilla on kieltämättä hieno ja tyylikäs. Lakat kuutamolle, hionta, kiillotus ja useamman kertainen öljykäsittely ja kas, aito jalopuu ei enää vaikutakaan "muovipuulta".
Tässä vaiheessa voi mukavasti vaikuttaa myös puun värisävyyn, jos sille pääle sattuu. Kerran hyvin tehty öljykäsittely ei vaadi uusintaa kovinkaan usein, ei edes kovissa olosuhteissa käytettävissä metsästysaseissa. Veikkaan että suojaisasti auton sisätiloissa olevat puut tulevat toimeen öljypyyhkäisyllä 2-3 vuoden välin. Tiheämpi käsittely ei toki ole pahaksi.
Nimenomaan pelkästään LAKKA on halkeillut, haljennutta puuta ei ole missään Mersussa vielä vastaan tullut. Eipä tuo kyllä hurjasti haittaa pari kolme halkeamaa jo yli 20-vuotiaissa autoissa (no, 250 D vasta 18:tta käypi). Sama juttu Ässässä ja W124:ssä, vaihdekepin levyn lakka on halkeillut. Ässään kyllä rohmusinkin puusarjan purkuautosta, W116 on jotenkin aika orvon näköinen pelkkä vaakalista kojelaudassa.
Mutta eikös öljykäsittelyssä pinta jää aina vähän nukkaiseksi kun lakka on hiottu pois? Tämä edesauttaa pölyn parempaa kiinnittymistä ja vaikeampaa puhdistettavuutta? Voiko sitä enää sitten mäntysuopaliuoksella puhdistaakaan?
Sehän tuossa kiiltävässä lakassa onkin, että sillä on onnistuttu saamaan kaunis jalopuu näyttämään siltä "Volvon muovilta".
...oli tuossa äskeisessä öljyjutussa. Puun käsittelyhän näissä tapauksissa ei jää pelkän öljyn imeyttämiseen puuainekseen. Tai tilanteesta riippuen kohennuksen voi tietty jättää siihenkin.
Viimeinen, tavallaan lakan korvaava silaus pinnalle annetaan vahaamalla. Esim. aito mehiläisvaha tekee lujan, liukkaan ja likaa pölyä kosteutta hylkivän pinnan. Myös jotkut puuöljyt sisältävät vahamaisen komponentin. Nämä eivät kuitenkaan ole niin kiiltäviä kuin varsinainen lakka - mattalakan sävy on aika lähellä. Vahausta käytetään paljon lakan korvaajana esim. kitaroiden kauloissa, jos lakka on musikantin mielestä liian liukasta/"kylmää".
Myös koritelistojen ja panelien puuviluihin mahdollisesti tulleet naarmut tai lovet/kolot voidaan useissa tapauksissa "palauttaa" tasaisiksi. Tämä tapahtuu eräällä tavalla höyryttämällä, onnistuu ihan kotikonstein ja -välineillä. Esim. erään arvohaulikon pähkinäpuutukista "silisivät" jopa 2 mm syvyiset kolhut muun pinnan tasalle. Mutta se on taas oma juttunsa.