Missä menee neuroottisen depression ja neuroottisen ihmisen raja. Noin parikymmentä vuotta sitten, diagnoosini oli "neuroottinen depressio". Olin kuulemma arkipäivästä vieraantunut.
Tänään, kun laitoin linnuille ja oraville ruokaa, sekä puutarhaan syöttötelineet, ja maisemoin havuilla kaikkea kivaa eläimille talveksi. Käväisin tekemässä pienen lenkin lähiympäristössä.
Naapurin rouva pesi autotallin ikkunoita t-paidassa, lämpöasteita 4. Olen usein myös nähnyt, miten vesisateessa pitää siivota, tai tehdä puutarhatöitä.
Nyt en tiedä, olenko minä laiska, vai arkipäivästä vieraantunut. En kyllä noissa tamineissa pesisi autotallin ikkunoitakaan. Tuli vain mieleen missä se neuroottisuuden raja oikein kulkee?
Tänään, kun laitoin linnuille ja oraville ruokaa, sekä puutarhaan syöttötelineet, ja maisemoin havuilla kaikkea kivaa eläimille talveksi. Käväisin tekemässä pienen lenkin lähiympäristössä.
Naapurin rouva pesi autotallin ikkunoita t-paidassa, lämpöasteita 4. Olen usein myös nähnyt, miten vesisateessa pitää siivota, tai tehdä puutarhatöitä.
Nyt en tiedä, olenko minä laiska, vai arkipäivästä vieraantunut. En kyllä noissa tamineissa pesisi autotallin ikkunoitakaan. Tuli vain mieleen missä se neuroottisuuden raja oikein kulkee?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pakkoneurootikon on PAKKO tehdä se mitä pitää. Naapurisi saattaa olla sellainen. Tunnen ihan omassa lähipiirissäni henkilön, jonka TÄYTYY!!!
Tuo "arkipäivästä vieraantuminen" outo käsite? Kun olet ollut silloin masentunut, ja ellei ole ollut selvää syytä, lääkärit ovat lyöneet "viisaat" päänsä yhteen, ja kas uusi diagnoosi on valmis!? Ainakin teet ajankohtaisia juttuja. Ellet tunne oloasi melankoliseksi, et ole varmaan masentunutkaan. Minusta masentunut ihminen ei tee mitään.
Kyllä se menee niin, että neurootikko tekee. Masentunut makaa, tai vaan ihmettelee omaa karmeaa olotilaansa. Tarkoitan, kun ei mikään kiinnosta.
Neuroottisella tulee varmaan kauhea olo, ellei koko ajan tee. Siinä mun mielestä raja kulkee.