Moi!onko teillä raskaana olijat tullut eteen sellaista mitä mulla on tullut et ystävät ovat raskauden myötä hävinneet tulee ilkeitä piikittelyjä esim.läski jne...sitten pitävät mua hulluna kun kerroin raskauden alussa et kissan vessan hoito jää miehelle niin ystäväni nauroivat kun en halua mitään riskiä et menettäisin lapseni,kyllä muuten paijaan kissaani ja viel mun paras ystäväni on hyljännyt täysin ja muutama on niin kateellisia et ei mitään rajaa.kyllä tää raskaus on itselle ollut niin vaikea ja haluaisin jutella ystävilleni tunteista mut eipä niitä enää ole ennen kyl kelpasin joka puolel mut ei enää tää on oikeesti todella surullista kun yhtä äkkiä jäät ihan yksin ja ne joita luulit ystäviksi mitä ne mahtoi olla?!!mut onhan minulla mies ja tää pieni masussa mut olis ystävillekin käyttöä kai he itse sen joskus ymmärtävät mitä ovat väärin tehneet.mut eipä auta jäädä synkistelee jään odottelee vauvani syntymää!vointeja kaikille odottajille ja jo synnyttäneille elämä jatkuu!!:)
ystävätönkö?
rv30
5564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse ainakin pyrin siihen, että jos joku kysyy jotain raskaudestani niin vastaan. Muuten en asiasta jankuta, sillä rehellisestihän ystäviä kiinnostaa joku selkäsärkyni ihan yhtä paljon kuin minua vaikka heidän autoremppa...
Eli liika jankutus on liikaa... En tiedä oletko sinä siihen sortunut, mutta usein odottajajilla pyörii elämä kuitenkin sen oman navan ympärillä. Itse olen ainakin huomannut, että oman mieheni kanssa pääpuheenaihe on tämä vauva. Joskus olen ihan vasiten koittanut pitää päiviä, joina en siitä hiiskuisikaan, mutta vaikeaa se on. Yhteistä lasta kuitenkin odotamme ja ihan yhtä innostunut tuo mies vaikuttaa olevan.
Ja samoin itse en toistaiseksi ole kieltäytynyt yksistäkään menoista kavereiden kanssa. Muutama kieltäytymninen aiheuttaa aika noepasti sen, että kavereiden mieleen iskostuu "ei se kuitenkaan tule kun on raskaana"...
mäkin vain kerron silloin vaan kun he kysyvät ja haluan itsekin että juteltais jostain muista asioista ja en ole kieltäytynyt heidän seurastaan mut kai he sit vaan olettaa et ei tota kiinnosta mikään muu ku maha mut voi voi!!!
itse olen 19v ja ystävät todella lähtivät kävelemään. Enää en pääse baareihin juomaan tai juoppokuskiksi niin miksi he minun kans olisivat.
Tällaiset olivat reaktiot kun kerroin odottavani. Heitä ei kyllä ole ikävä, sillä paljastui sekin, etteivät he ole tosi ystäviä. pari hyvää ystävää minulla on, he ovatkin jo äitejä, mutta ns. äidittömiä ei enää ole.
Se hauska juttu tämän raskauden myötä on seurannut, että mieheni kaverit kyselevät kovasti vointiani ja että saavatko he tulla sitten katsomaan pientä. :D
Oikeastaan minua ei harmita ystävieni lähtö, sillä loppujen lopuksi he eivät oleet todellisia ystäviä. Selän takana pahan puhuminen yms. loppui kun ei ollut enää mitään salaisuuksia, mitä he olisivat voineet minusta kertoa.
Heille taitaa tulevaisuudessa olla shokki, kunhan itse alkavat lasten tekoon, ettei ystävät välttämättä pysy kanssasi sen jälkeen kun kerrot raskaudesta. Eihän sinusta ole silloin enää mitään iloa kun et minnekään pääse.
Mutta minulle tärkein on vauva ja mies, ilman heitä en olisi nyt kirjoittamassa tätä, vaan ehkä kuuntelemassa ex-ystävieni nalkutusta. ja Kyselyä, että voinko olla heidän kuskinsa v-loppuna yms. vastaavaa.
homma täällä...Aluksi kamut onnitteli ja kyseli vointia,mutta nyt ne on kadonneet...Harmittaa ihan älyttömästi,mutta onneksi on yksi kaveri vielä jonka kanssa välit eivät ole viilentyneet.Näitten muitten kanssa en kyllä ole puhunutkaan varmaan puoleen vuoteen...Rv 35 menossa.
Tutulta kuulostaa... tai mun raskaus on vielä sen verran alkuvaiheessa, että kaikki ovat vasta "kaikkiomassa". Mikä on järkyttävää ,koska minulla ja ystävilläni on pitkä historia, ja monia asioita jaettu ym. Se mikä ottaa päähän eniten on, että vaikka meillä on pitkään olleet erilaiset elämäntilanteet, niin olen silti kuunnellut heidän juttujaan erilaisista panoreissuistaan ym vaikka ei aina niin kiinnostakaan, mutta ne ovat heille tärkeitä! Nyt kun itse haluaisi puhua, niin tämä raskaus on jotenkin kai vähäpätöisempi asia, koska ketään ei todella kiinnosta. Ja mulla myös se, että ei oikein mukaan enää kysytä, kun ajatus on se, että istun kotona miehen kanssa käsikädessä ja tuijotan vatsaani. Taitaa tulla vähän kärkästä tekstiä mutta ottaa päähän :)