Kaipaan sinua
ystäväni, rakkaani
En ole nähnyt sinua
pitkään aikaan
Lumikin tuli maahan
Valkoiseksi maalasi
maailmani
Kaipaan sinua
ystäväni, rakkaani
Tuuli heitti
lunta puiden oksille
Näitkö sinä sen
Ja kuu paistaa
kokonaisena
Kaipaan sinua
ystäväni, rakkaani
ystäväni, rakkaani
En ole nähnyt sinua
pitkään aikaan
Lumikin tuli maahan
Valkoiseksi maalasi
maailmani
Kaipaan sinua
ystäväni, rakkaani
Tuuli heitti
lunta puiden oksille
Näitkö sinä sen
Ja kuu paistaa
kokonaisena
Kaipaan sinua
ystäväni, rakkaani
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luminen unelma,
sinua kaipaan
ystäväni, rakkaani.
Hetki vielä,
ja aika tulee.
Ystäväni, rakkaani.
Sitä hetkeä odotan
kun sinut kohtaan
armaani
silloin sinua halaan
silmiisi katson
kyyneleitäni en salaa
Toisto toimii minusta tässä runossa hyvin, luo sellaisen maagisen otteessaan pitävän tunnelman. Villi mielikuvitukseni löytää tästä vaikka millaista symboliikkaa, mutta jätettäköön tulkintani omaan arvoonsa. :) Erityisesti ajatuksena minua runossasi miellyyttää tuo "ystäväni, rakkaani". On se vain niin tosi, että rakas on myös ystävä, kaikkein paras sellainen. Että rakkauteen sisältyy myös muuta kuin rakastumisen tunne. Mukavasti sopii talvimaisema runosi mielialoihin. Ihan tykkään.
Minä katsoin ja minä näin
sama valkeus ympärillämme
sama kuu kaipauksemme yllä
jakamattomasti.
Minä katsoin ja minä näin.
Miten voi "rakas" tulla ystäväksikään, jos koko juttu on perustunut salailuille ja valheille? Miten siitä voi mennä eteenpäin, miten saavuttaa enää luottamusta, miten tavoittaa toisen vilpittömyys ja silmät, miten olla loukkaamatta, miten miten miten???
Olisin tahtonut ystäväksesi, ystäväni
minulle olet.
Kun taipuu maa, ja vanhat viisaudet
romuttuvat.
Mihin minä silloin tuen käteni? Sano.
Sinuunko,
joka katseessasi vain halusit ruumiini
sielusta viis?
Ehkä me voimme päättää unohtaa nyt.
Jaetaan
kummankin kannettavaksi tasapuolisesti,
rehellisyydellä.
Kun se kaikki lojuu silmiemme edessä
kumpikaan
ei halua paeta väistäviin katseisiin,
ei enää.
Niinkö me tekisimme? Sano.
Aloittaisimme kaiken alusta.
(Njoo, pöhkö runo. Kysyt väärältä ihmiseltä. Ehkä... jos rakkauskin on kohdistunut valheiden takia lähes fiktiiviseen henkilöön, kannattaisi jatkaa eteenpäin. Kummankin etsiä muita, todellisempia.)
!!!!!!!!!!!! Missä on todellinen ja elämä????
Kaunista kaipuuta, hyvin kirjoitettu :)