ongelmani alkoivat kun menin naimisiin mieheni kanssa muutama vuosi sitten, mieheni on yrittäjä ja hänen työpäivänsä venyvät sellaisiksi 10-12 tuntisiksi aivan helposti, itse olen vieraalla ansiotyössä ja veljeni (mua vuoden vanhempi) on meillä aina joka toinen viikonloppu, veljelläni on autismi ja hän ei puhu ollenkaan, mutta ymmärtää kyllä täysin puhetta ja voi olla joitakin aikoja yksin luonteeltaan hän on rauhallinen ja mieheni mielestä on o.k että veljeni on joka toinen viikonloppu ns. normaali elämässä, äitini kuoleman jälkeen veljeni siirtyi laitoshoitoon, siihen asti ollut kotihoidossa. Äiti kuoli reilun kolme vuotta sitte, kun ite opiskelin vielä ja olin nippa nappa 18- v Ongelmaksi on tullu anoppi jolla on todella pahoja mielenterveysongelmia, viime yö kului todella mukavasti anopin luona kun hänellä meni taas todella lujaa... mies nukkui sillä välin kotona... ja mun piti aamulla mennä duuniin lähes olemattomilla yöunilla. Appiukko on ottanut anopista eron juuri noiden pahojen mielenterveysongelmien takia... anopilla on skitsofrenia ja muita mielenterveysongelmia, ite olen ollu monesti yhteydessä anoppia hoitavaan lääkäriin ja kertonut että miten surkeasti kotona anopilla sujuu... musta on alkanut tuntua että mulla on raskaan metallialan työn lisäksi vielä aikuinen lapsi hoidettavana, nimittäin anoppi, omasta veljestänikään en joudu niin paljon huolehtimaan kuin anopista en voi enää kuvitella meneväni mieheni kans naapurikaupunkiin koko päiväksi ostoksille, kun ei tiedä mitä anoppi saa päähänsä, välillä se on kantanu kaikki kalusteensa ulos ja karkottanut milloin mitäkin murtovarkaita kotoaan kun on nähnyt harhoja viimeksi tänään väsyneenä ja itkuisena olin yhteydessä anoppia hoitavaan lääkäriin joka tietää myös veljestäni hän tokaisi että kyllä sä yhen anopin hoidat kun veljesikin pystyt hoitamaan, no mitä hoitamista siinä on ei oikeastaan mitään periaatteessa se pystyis asumaan itsenäisesti, mutta kun sillä on pari itsemurhayritystä takana kun äiti kuoli niin sitä ei uskalleta päästää yksin asumaan, anoppi taas on sellanen että siitä ei todellakaan tiedä mitä se saa päähänsä. voimat on todella loppu miehenikin mielestä anopin paikka on todellakin joku sairaala mutta itse hän ei sinne halua ja väkisin ei kuulemma voi laittaa kun tuo anoppi ei ole vaaraksi muille, ainakaan vielä aina olen ehtinyt hätiin mutta koska en ehdi?!! ajoissa. välillä olen miettinyt että olisko ainut vaihtoehto karistaa tuo anopin hoito taakka harteiltaan eroamalla miehestäni ja pyytämällä pomolta siirto toiseen kaupunkiin, jossa heillä myös toimintaa,kotiin jääminen ei todellakaan innosta, mutta enää en tahdo jaksaa päivät kuluvat monesti sumussa ja välillä itkien, mies yrittää ymmärtää, mutta ei tarpeeksi kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, onko täälä muita pakko omaishoitajia? miten te olette pärjänneet lääkäreiden kanssa, täälä ne tuntuvat vetoavan siihen miten jaksaisin veljeni kans mutta en anopin kans, no tietty veli ei todellakaan valvota mua yökausia ja aiheuta vaaratilanteita ihme tempauksillaan.
voimat loppu
avioeroko ???
4438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En osaa todellakaan sanoa muuta kuin että minusta ei ikinä olisi tuohon.. =/ Harvinaisen vahva ihminen olet, että olet näinkin pitkään jaksanut. Toivottavasti saat pian helpotusta tilanteeseesi..
ja en yhtään ihmettele että voimat loppuu. Apua sinun on saatava, en suosittele eroamista sillä sinulla tuntuu olevan hyvä mies itsekkin varmaan kovilla työnsä kanssa. Lääkäri ei käyttäydy asiallisesti eikä häneltä kannata jatkossa apua pyytää.
Käyhän näillä sivuilla katsomassa jos löydät apua
http://tukirengas.net/sivut/
http://www.secure-tukinet.net/
http://www.tukiasema.net/
Joissain oli puh. numeroitakin johon voi soittaa. Ota asia heti hoitoon ettet mene ihan toimettomaksi. Kyllä yhteiskunnalta täytyy saada apua anoppisi asiaan ja sinun päästävä keskustelemaan omasta jaksamisestasi.
Jaksamista sinulle toivon.
noin vahvan ihmisen kirjoitusta. Nostan hattua sinulle ja toivon voimaa, paljon voimaa elämääsi.
Tulet vielä saamaan hyvän mielen, siitä, että olet jaksanut noin toimia. Moniko miniä ottaa huolekseen anopin, ei kovin moni.
Pidä välillä lomaa ja silloin veljesi ja anoppisi on viisainta olla sairaalahoidossa. Mene ja puhu siitä vaikka terveyskeskuslääkärillesi ja sano, että jos sinä uuvut, niin sairaala paikka on silloin oltava anopille jatkuvasti, siis eikö siis löydy lomasi ajaksikin ja puhu miehellesi ja koko suvulle, että jokainen tekee osansa tässä anopin hoitamisessa ja että jokainen taivuttelee anoppia ymmärrykseen sairaalahoidon tarpeellisuudesta.
Vielä yksi tärkeä asia. Älä anna näiden asioiden tulla itsellesi taakaksi, vaan ota oikea asenne ja kevennä ajatuksissasi asioita ja muista huumorin tärkeys.
Olet todella ihana ihminen ja muistan sinua hyvillä ajatuksilla ja rukoilen puolestasi.
Nostan sinulle hattua, kun olet jaksanut näin kauan. Se lääkäri on ilan väärällä alalla. Yritä saada apua vertaistuesta. Varmaan siellä on jokin yhdistys tai vaikka pappi joka autaa. Ei sinun tarvitse yksin tätä kaikkea jaksaa.
Toivon todella sinulle apua.