Koska maailma on paha ja lisäksi kovin pieni, tietenkin yhytin perstaina paikallisessa marketissa jo pidempään Saksassa työskennelleen ammoisen lukiokaverin. Parkkipaikkakeskustelu ajautui mihinkäs muuhun kuin tuontipeleihin.
Kuten tiedetään, mittarinruuvaus on nahkapöksyjen kansallishuvi, eikä sinällään rikollista. Näin myös autokauppiaiden keskuudessa. Miten siis todentaa edes jollain todennäköisyydellä sen v. 1923 syntyneellä autoinsinöörillä olleen 93-mallisen W124 300 -turbodieselfarmarin kaikki 85.000 ajokilometriä.
Kaverin kanta oli sangen yksinkertainen. Jos autokauppias ei suostu laittamaan kauppakirjaan auton ajokilometreiksi 85.000, mittari on ruuvamaton n. 5% todennäköisyydellä. Jos myyjä nurisematta tai jopa hanakkaasti laittaa puumerkkinsä lisäksi dokumenttiin ajokilometrit, mittari on 95% varmuudella ruuvaamaton. Tuolloin myyjä tietää varmasti todellisen ajomäärän - huolimatta siitä, että haluntunlaisia huoltokirjoja yms. saa puuhamiehiltä mielin määrin.
Jutun ydin on siinä, että mittarinruuvaus muuttuu rikolliseksi vasta kun kilometrilukema esitetään kirjallisesti kauppakirjoissa ja osoittautuu vääräksi (nyt en puutu todisteluprosessin).
Ja jos tästä autokauppias narahtaa, sanktiot saksalaisittain ovat erittäin kovat. Bisnes lopahtaa kovin helposti siihen.
Väärän kilometrilukeman kirjallisesti esittämällä myyjä riskeeraa toimintansa pahan kerran. Rehellisesti ilmoitetut ja oikeat kilometrit, varsinkin vähäiset, näkyvät sitten tietty hinnassakin.
Toki kauppakirjaan voi saada "oikeaksi vakuutetun" km-lukeman myös nurmikko/verkkohäkkijobbarilta, mutta oikeuksia perättäessä Gaunerstraße'n kauppias on jo korjannut luunsa uusiin maisemiin ja se Mehmet's Mercedesmarket toimii jo uudella nimellä.
Tässä jutussa ei nyt välttämättä ollut mitään sinällään uutta, mutta tulipahan sanottua.
Siis muiden taustatsekkausten lisäksi kilsat kauppakirjaan, hankinta suurin pyörtein vakiintuneesta liikkeestä ja ostoksen pitäisi olla suht. hyvissä kantimissa.
Toki tätä juttua sopii oikoa ja kritisoida, kyseessä on yhden 5-vuotisen jakson Hannoverin seutuvilla työskennelleen komennusmiehen näkemys tilanteesta tänään.
PS. Voihan tässä olla alitajuisesti omakin lehmä allikossa, kun viikonlopun pari keväisen oloista päivää sai kiesikuumeen taas orastamaan, W140 kummittelee.... no veropasmat ensin johonkin järjestykseen.
Kuten tiedetään, mittarinruuvaus on nahkapöksyjen kansallishuvi, eikä sinällään rikollista. Näin myös autokauppiaiden keskuudessa. Miten siis todentaa edes jollain todennäköisyydellä sen v. 1923 syntyneellä autoinsinöörillä olleen 93-mallisen W124 300 -turbodieselfarmarin kaikki 85.000 ajokilometriä.
Kaverin kanta oli sangen yksinkertainen. Jos autokauppias ei suostu laittamaan kauppakirjaan auton ajokilometreiksi 85.000, mittari on ruuvamaton n. 5% todennäköisyydellä. Jos myyjä nurisematta tai jopa hanakkaasti laittaa puumerkkinsä lisäksi dokumenttiin ajokilometrit, mittari on 95% varmuudella ruuvaamaton. Tuolloin myyjä tietää varmasti todellisen ajomäärän - huolimatta siitä, että haluntunlaisia huoltokirjoja yms. saa puuhamiehiltä mielin määrin.
Jutun ydin on siinä, että mittarinruuvaus muuttuu rikolliseksi vasta kun kilometrilukema esitetään kirjallisesti kauppakirjoissa ja osoittautuu vääräksi (nyt en puutu todisteluprosessin).
Ja jos tästä autokauppias narahtaa, sanktiot saksalaisittain ovat erittäin kovat. Bisnes lopahtaa kovin helposti siihen.
Väärän kilometrilukeman kirjallisesti esittämällä myyjä riskeeraa toimintansa pahan kerran. Rehellisesti ilmoitetut ja oikeat kilometrit, varsinkin vähäiset, näkyvät sitten tietty hinnassakin.
Toki kauppakirjaan voi saada "oikeaksi vakuutetun" km-lukeman myös nurmikko/verkkohäkkijobbarilta, mutta oikeuksia perättäessä Gaunerstraße'n kauppias on jo korjannut luunsa uusiin maisemiin ja se Mehmet's Mercedesmarket toimii jo uudella nimellä.
Tässä jutussa ei nyt välttämättä ollut mitään sinällään uutta, mutta tulipahan sanottua.
Siis muiden taustatsekkausten lisäksi kilsat kauppakirjaan, hankinta suurin pyörtein vakiintuneesta liikkeestä ja ostoksen pitäisi olla suht. hyvissä kantimissa.
Toki tätä juttua sopii oikoa ja kritisoida, kyseessä on yhden 5-vuotisen jakson Hannoverin seutuvilla työskennelleen komennusmiehen näkemys tilanteesta tänään.
PS. Voihan tässä olla alitajuisesti omakin lehmä allikossa, kun viikonlopun pari keväisen oloista päivää sai kiesikuumeen taas orastamaan, W140 kummittelee.... no veropasmat ensin johonkin järjestykseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirjoituksesi on asiaa, itsekin aihetta lähemmin tarkastelleena. Valitettavasti tarkastelu alkoi vasta tuontiauton oston jälkeen kun mittari antoi aihetta epäilyyn! Eipä auta kuin niellä ylpeys ja ottaa opiksi. Silti olisi kiva tietää, kuinka paljon minun tuontiautostani on ruuvattu...? Täytyy luottaa, että mersu kestää.
Onko se mittarilukema ainoa auton ostokriteeri?
Ei se kyllä mikään ihme ole jos mittareita niin paljon ruuvataan, koska se tuntuu olevan niin tärkeä ostokriteeri.
Kyllä sitä ajomäärää voi arvioida muualtakin kuin mittarista.
Itse olen hankkinut kaksi tuontiautoa, ensimmäinen on 89-mallinen 300 D-turbo, jossa oli ostettaessa 98 tuhatta mittarissa. Ei varmaa tietoa oliko se todellinen ajomäärä, mutta hyvin on pelannut vielä nytkin kun siihen on ajettu 200 tuhatta lisää.Olen ollut autoon erittäin tyytyväinen, ja uskon että sillä ajaa vielä toisen mokoman.
Toinen tuontiauto nyt on sen verran uusi ettei siitä pysty vielä paljon mitään sanomaan. Mittarissa oli ostettaessa 5700 kilometriä. Parin vuoden päästä tietää siitäkin enemmän.
"Miten siis todentaa edes jollain todennäköisyydellä sen v. 1923 syntyneellä autoinsinöörillä olleen 93-mallisen W124 300 -turbodieselfarmarin kaikki 85.000 ajokilometriä."
Minä todentaisin sen rekisteriotteella ja huoltokirjalla. Nämä ovat dokumentteja, joita ihmeellisistä uskomuksista huolimatta Saksassakaan ei voi ostaa mistään kaupasta.
Huoltokirjassa on tarkoin kerrottu luovutus- ym omistajan tiedot. Tietääkseni ei ole kenellekkään sattunut huoltokirjaa "omasta kirjapainosta".
Huoltokirjan asianmukaiset merkinnät ja huoltopaikka kertovat kyllä täyspäiselle ostajalle totuuden. Pitää tietysti olla silmät päässä.
Nuo kommentit jätän "myyjän halukkuudesta kirjata lukemat" omaan arvoonsa. Itse muutaman auton tuoneena (kaikki olen ostanut aitauksista), olen saanut asianmukaisen kauppakirjan kaikilta osin.
Tottakai, mikäli haluaa tulla jymäytetyksi, voi ostaa kaaransa esim Hampurin esikaupunkialueelta herra "mombasan kingiltä". En kuitenkaan usko, että kukaan suomalainen olisi niin hullu.
Minusta tuntuu, että suurin osa näillä tämänkin foorumin keskustelijoilla, ei ole omakohtaisia kokemuksia, vaan perustuvat vähän samanlaiseen tietoon kuin alokkaalla on ennen palvelukseen astumista. Vasta kun on "sisällä" tietää todella mistä on kysymys.
Ei lisäksi tarvi olla kummoinenkaan asiantuntija, kun erottaa samanikäisen saksanauton suomiautosta, valitettavasti sakemannin eduksi.
Tämä tietysti luo epävarmuutta paljon ajetun suomiauton omistajalle, kun parkkipaikoilla alkaa olla rinnan samanikäistä tuontiautoa. Kukahan omani ostaa ja millä hinnalla?
Olen monasti todennut, että tuontiautot ei sanottavasti muuta meidän autokantamme ikää, mutta kuntoa ne muuttavat rutkasti.
Juu, onhan noista saksalaisostoksista liikenteessä jos jonkinlaista tarinaa ja totuuttakin. Ja korostettakoon, että vaikka allekirjoittanut on Saksassa lukuisasti käynytkin, niin yhtäkään autoa en ole sieltä ostanut. En kuitenkaan jaksa uskoa, että lukuisat jutustelut esim. jälkikäteen täytetyistä huoltokirjoista olisivat täysin vailla perää.
Jos rahaa ja arvopapereita on osattu teollisesti väärentää jo vuosisadan verran, niin blankon huoltokirjan väsääminen ei ole mikään kumma temppu. Jopa toimistomme koneilla sellainen syntyisi tuota pikaa, suurempikin sarja. Kunnon tietokoneet ja ohjelmat, skannerit, uusimman mallin 4-värikoppari/tulostin ja rutkasti erilaisia papereita ja kartonkeja varastossa. Siinä aineet.
Ja saattavat huoltokirjojen jälkitäytötkin mennä kiville - uutuuttaan hohtava tahraton kirja 5-10 v. vanhassa autossa, samalla siistillä käsialalla täytettynä koko ajanjaksolta. No, jokainen joka ei suorastaan istu silmänsä päällä huomaa jipon heti. Muuten käy pian niin kuin entisellä autoetuun tarvittavan ajopäiväkirjan täyttäjällä. Uusi kirja kirjakaupasta ja tytär täyttämään koko vuoden ajot yhtö soittoa. Kaunis käsiala eikä puhtoisessa kirjassa edes koirankorvia. Arvaapa uskoiko verottaja kirjan km-lukemiin.
Olet hoitanut autonhankinta-asiat Saksan päässä ilmeisesti hyvin ja menestyksellä, sillä paljon jälkipyykkiä kuitenkin on tullut. Samaten varoituksen sanoja kuuluu runsaasti niin mediasta kuin tullistakin, eivät nekään liene aivan syyhyttä saunassa. No näiden ko. tahojen motiivista valistukseen en kyllä menisi sanomaan mitään kovin painavasti kansalaisten etuun viittaavaa... ;) Kyllä se tiedetään, keiden pusseja pelon lietsonta paksuntaa.
.
Ilmeisesti nuo rutinat ovat paikallisia. Itse en ole kuullut sen kummallisempia valituksia, päin vastoin. Eräskin jo ukkomies sanoi -87 tuontiautoa katsellessa, että "kateelliseksihan tässä tulee, kun näkee mitä romuja sieltä roudataan". Hän oli hiljattain ostanut pääkaupunkiseudulta "edullisen" -93:n Venton. Mittarissa alle satatonnia. Huoltokirja oli jne. Mutta se vertailu, huh, huh! Hänelle tuli, kun oli saksantuliaisen nähnyt, mieleen, että kumpikohan on väärennetty, h-kirja vai auto.
No, minulle käy kyllä että "pelottelupolitiikka puree". Tervepäinen ostaja näkee tavarasta, mistä on kysymys.
Ilmeisesti nuo rutinat ovat paikallisia. Itse en ole kuullut sen kummallisempia valituksia, päin vastoin. Eräskin jo ukkomies sanoi -87 tuontiautoa katsellessa, että "kateelliseksihan tässä tulee, kun näkee mitä romuja sieltä roudataan". Hän oli hiljattain ostanut pääkaupunkiseudulta "edullisen" -93:n Venton. Mittarissa alle satatonnia. Huoltokirja oli jne. Mutta se vertailu, huh, huh! Hänelle tuli, kun oli saksantuliaisen nähnyt, mieleen, että kumpikohan on väärennetty, h-kirja vai auto.
No, minulle käy kyllä että "pelottelupolitiikka puree". Tervepäinen ostaja näkee tavarasta, mistä on kysymys.
Ja lopuksi, sain sen käsityksen, että olet sitä mieltä, että kaikki käyttettyä autoa seuraavat dokumentit ovat yleisesti väärennettyjä. Näinhän ei tietenkään ole edes saksassa.
Ensin ei mennyt viesti läpi, ja nyt sitten kahteen kertaan, Sorry! En tiedä missä vika?
tekee joskus mitä tykkää, eikä ole edes harvinaista. Sepä se vain
Totta. Tuontiautot ovat tuon 6-kertaa paremmassa kunnossa kuin suomen suolassa rypeneet 700000 ajetut. Siitäkin saattaa olla muutama sata pois, koska suomessa olen nähnyt itse moista tehtävän.
parikymmentä tuontiautoa olen itse nähnyt, ja kunnon perusteella voisi luulla, että niillä ei ole ajettu juuri lainkaan. Jotenkin siinä siisteydessä ja ryhdissä vain on niin valtava ero!!!
(Merkistä riippumatta!)
Tjaa...en ole mikään autoasiantuntija, mutta sanoisin, että yleensäkin kannattaa ostaa tuontiin vaan suhteellisen uusia käytettyjä autoja. Esim. ns. "vuosiautot" ovat esim. Mercedeksen työntekijöiden tai muiden firmojen uusina ostettuja (tai liesing) vain vuoden ajan käytettyjä autoja. Silloin voi paremmin luottaa myös kilometrimittariin.
Huoltovihkosta voi tarkastella myös ne kilometrilukemat. Olen asunut täällä Saksassa (Hampuri)lähes kaksikymmentä vuotta ja havainnut, että täkäläiset autot ovat yleisesti suomalaisia parempikuntoisia säännöllisten huoltojen, hyvien teiden, leudon talven ja hyvän puhtaanapidon vuoksi. Suomessa näkee enemmän likaisia autoja. Silloin kai se suolakin haittaa enemmän, kun se saa viikkokausia muhia auton pellin pinnalla. No, tietysti sekin on selvä, että Saksan teillä näkee hyväkuntoisia autoja senkin takia, että täällä koko autokanta on uudempaa. Onneksi Suomeenkin on vihdoin tullut parannusta autoveroasiaan.