Olen vanhollislestadiolaisesta perheessä kasvanut nuori tyttönen. Elämä on tuonut matkassa paljon hyvää mutta paljon huonoakin. Mm. masennuksen joka toistuu tasasin väliajoin, myös muita mutta ne jätän mainitsematta.
Usko on tainnut kohdallani jo mennä, en kuulu minnekkään. En uskovaisten joukkoon enkä maailman ihmisten, olen muukalainen joka ei tiedä eikä löydä omaa paikkaa tässä maailmassa.
Sisaruksia on paljon, suurimmalla osalla omaa perhettä. Kotoa muutin muutama vuosi sitten pois, en kuulu siis enää sinnekkään. Minne sitten ? Sitä en tiedä. Jotenkin on eksynyt olo.
Aikani kulutun miten milloinkin, mutta baarissa yms. en juokse, ei ole edes sellaisia haluja. Siksipä tuntuukin monasti aika yksinäiseltä, ei voi elää kuin maailman ihmiset ja lähteä sinne baariin kun se ei tunnu oikialta. Ihan vieraalta. Olishan näitä, nuorten iltoja yms. mutta niihinkään lähteminen ei tunnu hyvältä enkä omalla paikkakunnalla halua enää seuroissa kulkea tietyistä syistä. Jo täällä ry:lle meno aiheuttaa ahdistusta josta on kai vaikea yli päästä.
Joskus vaan tuntuu siltä että jos sinne baariin sitten lähtisin, olisi helpompaa mitä kestää tämä yksinäisyys. Hmm.. osaan olla yksin, kaipaankin semmosta yksin olemista mutta rajansa on silläkin, kun työkin sattuu olemaan sellaista missä ei ihmisten kanssa tule kontakteja eikä sitä mukavaa juttelemista, mitä jokainen tarvitsee joka päivä.
Hmm.. miksi sitten tänne kirjottelen. En tiedä, ehkä sen takia että voi edes johonkin purkaa ja kertoa kun en sitä osaa läheisillenikään näyttää.
Usko on tainnut kohdallani jo mennä, en kuulu minnekkään. En uskovaisten joukkoon enkä maailman ihmisten, olen muukalainen joka ei tiedä eikä löydä omaa paikkaa tässä maailmassa.
Sisaruksia on paljon, suurimmalla osalla omaa perhettä. Kotoa muutin muutama vuosi sitten pois, en kuulu siis enää sinnekkään. Minne sitten ? Sitä en tiedä. Jotenkin on eksynyt olo.
Aikani kulutun miten milloinkin, mutta baarissa yms. en juokse, ei ole edes sellaisia haluja. Siksipä tuntuukin monasti aika yksinäiseltä, ei voi elää kuin maailman ihmiset ja lähteä sinne baariin kun se ei tunnu oikialta. Ihan vieraalta. Olishan näitä, nuorten iltoja yms. mutta niihinkään lähteminen ei tunnu hyvältä enkä omalla paikkakunnalla halua enää seuroissa kulkea tietyistä syistä. Jo täällä ry:lle meno aiheuttaa ahdistusta josta on kai vaikea yli päästä.
Joskus vaan tuntuu siltä että jos sinne baariin sitten lähtisin, olisi helpompaa mitä kestää tämä yksinäisyys. Hmm.. osaan olla yksin, kaipaankin semmosta yksin olemista mutta rajansa on silläkin, kun työkin sattuu olemaan sellaista missä ei ihmisten kanssa tule kontakteja eikä sitä mukavaa juttelemista, mitä jokainen tarvitsee joka päivä.
Hmm.. miksi sitten tänne kirjottelen. En tiedä, ehkä sen takia että voi edes johonkin purkaa ja kertoa kun en sitä osaa läheisillenikään näyttää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Noita samantapaisia tunteita on varmasti useammallakin.
Kirjoitit näin:
"Siksipä tuntuukin monasti aika yksinäiseltä, ei voi elää kuin maailman ihmiset ja lähteä sinne baariin kun se ei tunnu oikialta."
Jaa-a. Mitäpä tuohon sanoisi? Ainakin sen verran voin sanoa, että "maailman ihmiset" eivät suinkaan kaikki juokse baareissa. Hyvin monet viihtyvät paremmin jossain muualla. Onko sinulla harrastuksia? Oletko yrittänyt mennä johonkin, missä tutustuisi muihin ihmisiin? Esim. työväenopistoissa ja muuallakin on kaikenlaisia kursseja, käsityö-, puutyö-, Punaisen Ristin-, kieli-, ym.kursseja. Niissä ihan varmasti tapaa ihmisiä, ja tutustuukin, kun on yhteinen harrastus jossa autetaan toinen toistansa.
P.s. Toivottavasti saat uskosi takaisin. Ja muista että se usko ei ole kenestäkään ihmisistä, eikä ihmisryhmistä riippuvainen, vaan Jumalan armoa. Vl:ien jättäminen ei siis automaattisesti tarkoita uskon hylkäämistä.
T: Tiinaliina
V.A.Koskennniemen elegioihin sisältyy myös suomalaisen lyriikan tunnetuimpiin yksinäisyys-aiheisiin runoihin kuuluva, paljon siteerattu ”Yksin oot sinä ihminen”. Sen taustalla lienee runoilijan pettymys läheisessä ihmissuhteessa:
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!
- -
http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/koskenniemi/suru.htm
" Väliin putooja
Kirjoittanut: joku jossain 7.11.2006 klo 20.30
"Olen vanhollislestadiolaisesta perheessä kasvanut nuori tyttönen. Elämä on tuonut matkassa paljon hyvää mutta paljon huonoakin. Mm. masennuksen joka toistuu tasasin väliajoin, myös muita mutta ne jätän mainitsematta."
Se elämä on sellaista että se tuo mukanaan sekä positiivista, että negatiivista. Mutta yritä löytää elämästä ne iloiset ja hyvät puolet.
Naisella on joka kuukausi sellainen aikakin, kerran kuussa, että se voi varmaan masentaa. Mutta siihen on varmaan apua lääkärin kautta, jos sen kanssa ei tule toimeen.
Ja joskus voi olla muulloinkin, että vaikeat asiat masentaa. Niistä pääsee parhaiten jos yrittää keskustella.
Jos ei uskalla muuten kysyä, niin sitä on erilaisia lehtiä, joissa voi vaikka nimettömänä kysyä apua ongelmiin terapeuttien kautta.
Mutta yritä muistaa, että he ei ole uskovaisia. Ja ei voi uskonasioissa auttaa. Niihin asioihin löytyy parhaiten apu, jos uskaltaa puhua jonku uskovaisen kanssa.
Puhujat ja papit on tässä vl_uskossa sitä varten, että he haluavat auttaa. Eräs pappi ilmoitti lehdessäkin, että häntä saa vaivata mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Jos yrittäsit heidän kanssa puhua. Jos et luota yksityisiin ihmisiin.
Ja yritä käydä ulkona, !/2 - 1 tuntia päivässä kävelemässä päivittäin, tai 2-3 kertaan viikossa, se virkistää kummasti. Ja olo tuntuu sen jälkeen reippaalta ja virkeältä.
"Usko on tainnut kohdallani jo mennä, en kuulu minnekkään. En uskovaisten joukkoon enkä maailman ihmisten, olen muukalainen joka ei tiedä eikä löydä omaa paikkaa tässä maailmassa. "
Sitä voi joskus tuntea väärinkin. Joskus ei voi luottaa edes omiin tunteisiin. Se sielunvihollinenkin osaa eksyttää ja panna epäilemään omaa uskoa. Se yrittää väsyttää, että sais kieltäjän paikalle, älä usko sitä.
Muistan kun eräs puhuja sanoi, että uskotaan sen sielunvihollisen uhallakin.
Mene RY:lle seuroihin ja mene nuorten iltoihin, ja älä jää yksin. Vaan mene RY:n järjestämiin tilaisuuksiin.
"Sisaruksia on paljon, suurimmalla osalla omaa perhettä. Kotoa muutin muutama vuosi sitten pois, en kuulu siis enää sinnekkään. Minne sitten ? Sitä en tiedä. Jotenkin on eksynyt olo. "
Kävisit vanhempia tervehtimässä ja pitäsit heihin vaikka puhelimellakin,korteilla ym yhteyttä. He suree jos unohdat heidät ja sinä tarvitset heitä ja he sinua.
Ja käy myös vaikka sisarustesi luona heitä tervehtimässä.
Heillä on varmaan lapsia. Lapset tuovat paljon iloa. Esitä sisaruksillesi vaikka, että voit olla heille lapsenvahti joskus. He ilahtuvat varmaan kun otat heihin yhteyttä.
"Aikani kulutun miten milloinkin, mutta baarissa yms. en juokse, ei ole edes sellaisia haluja. Siksipä tuntuukin monasti aika yksinäiseltä, ei voi elää kuin maailman ihmiset ja lähteä sinne baariin kun se ei tunnu oikialta."
Olet samassa tilanteesa kuin itsekin, ennenkuin tulin itse vl:ksi. En välittänyt tämän maailman menosta ja tunsin yksinäisyyttä. Mutta rukoilin apua Jumalalta ja yksinäisyyteen toivoin sellaista apua, että tulis uskovainen avaiopuoliso. Pelotti kun epäuskoset hakkaili, että mitä sitten jos se suhde epäonnistuu.
Mutta Jumala siunasi uskovaisen aviopuolison.
Toivottavati sinäkin löydät uskovaisen kaverin, siitä on paljon iloa ja saa molemmin puolista tukea.
Käy Ry:llä seuroissa ja Ry;n järjestämissä tilaisuuksissa. Keskustele jonku uskovaisen kanssa, miltä sinusta tuntuu. Kyllä he ymmärtävät. Sekin antaa paljon jos osallistuu Ry:n eri tehtäviin, siinä ei tarvi olla yksin. Jospa esittäsit jollekin että haluaisit ottaa eri tehvätiin osaa. Tai vaikka yhteen, miltä sinusta itsetä tuntuu. He varmaan ilahtuvat siitä.
"Ihan vieraalta. Olishan näitä, nuorten iltoja yms. mutta niihinkään lähteminen ei tunnu hyvältä enkä omalla paikkakunnalla halua enää seuroissa kulkea tietyistä syistä. Jo täällä ry:lle meno aiheuttaa ahdistusta josta on kai vaikea yli päästä. "
Jospa löytäsit syyn, miksi se RY:lle meno ahdistaa. Ja yrittäsit keskustella siitä jonku uskovaisen kanssa. Mutta älä ihmeessä kiellä vaan uskoa. Se ei ole mikään ratkaisu ongelmiisi. Se vaan voi tuoda niitä ongelmia lisää.
Jokaisella on myös täällä oma risti. Laulussakin sanotaan, että "ilman ristiä ei saa täällä olla."
Mutta se on hyvä muistaa, että sen ristin raskaimman pään on kantanut Jeesus.
Kerran eräs vl-puhuja sanoi, että älkää vaihtako ristiä raskaampaan. Siis muistaakseni tarkoitti sitä, että uskoa ei kannata kieltää. Sillä ei sieltä maailmata saa sitä mitä voi ehkä luulla.Ja sieltä voi olla vaikea tulla takasin.
"sitten lähtisin, olisi helpompaa mitä kestää tämä yksinäisyys. Hmm.. osaan olla yksin, kaipaankin semmosta yksin olemista mutta rajansa on silläkin, kun työkin sattuu olemaan sellaista missä ei ihmisten kanssa tule kontakteja eikä sitä mukavaa juttelemista, mitä jokainen tarvitsee joka päivä. "
Kaikilla asioilla on rajansa, että miten paljon ihminen kestää.
Et kertonut minkälainen työ sinulla on.
Mene uskovaisiin perheisiin kylään. Älä jää yksin, se on vaarallista. Se ensimäinen askel voi olla vaikeaa ottaa, mutta kun pääset alkuun kyllä se siitä lähtee käymään.
Soittele samanikäisille nuorille ja kysele kuulumisia. Järjestä itse nuorten iltoja ja kutsu nuoria kylään. ;) Eihän sitä tarvi niin paljon sanoja. Sehän riittää monesti kun tuntee uskovaisen yhteyden. Ja näin se voi lähteä alkuun, että saat ystäviä. :)
Ja mene ihmeessä seuroihin. Sieltä voit vielä tavata tulevan elämän kaverinkin. :) Ja uskovainen on luotettava.
"Hmm.. miksi sitten tänne kirjottelen. En tiedä, ehkä sen takia että voi edes johonkin purkaa ja kertoa kun en sitä osaa läheisillenikään näyttää. "
Se on hyvä että osaat purkaa itseäsi. Se olis paljon vaarallisempaa, jos et osais mihinkään päin puhua. Sitten olisit vielä enemmän yksin.
Se nuori ei aina tunne itseään, sitä etsii omaa minää ja omaa paikkaa yhteiskunnassa ja uskovaisenakin. On niin paljon uutta ja kaikki uusi on aina vaikeaa. Mutta vaikeudet on sitä varten, että ne voitetaan. ;)
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen ja Jumalan siunausta elämääsi.
Eräs vl-uskon sisar
Jollain lailla samanlaisessa tilanteessa oli nuori mies, jolle vastasin näin: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015567480
Oletko saanut kotoasi elävän uskon ja Jumalan lapsen ilon mukaasi itsenäiseen elämään? Jaksatko luottaa siihen, että sinunkin syntisi ovat anteeksi ja iloita siitä? En käske sinua uskomaan enkä iloitsemaan, mutta siihen on lupa.
Mikä on tullut esteeksi seuroihin menolle? Mikä ahdistaa, vaikka sielläkin varmaankin jaetaan evankeliumia sinunkin kuolemattoman sielusi ruoaksi, jotta jaksaisit pysyä Jumalan lapsena?
Jos sielunvihollinen on saanut langetettua sinut asioihin, jotka raskauttavat oloa ja elämää niin paljon, että uskominen tuntuu loppuvan, pyydä Jumalalta voimaa ja sopivaa rippi-isää tuntosi salaisimpienkin sopukoiden avaamiseksi. Rippi ei ole autuuden ehto, vaan se on silkkaa lahjaa Jumalalta matkan vikojen raskauttamalle lapselleen. Voi mikä armojen armo on saada uskoa nimellisetkin synnit anteeksi niin pohjia myöten, ettei sielunvihollinenkaan pääse niihin enää käsiksi.
Älä kuuntele sielunvihollisen saarnaa äläkä tämän palstan omavanhurskaiden neuvoja kaikenlaisista konsteista, joilla saisit hiljennettyä rauhatonta tuntoasi ja elämääsi ajallista sisältöä unohtaaksesi uskon lopulta kokonaan. Kuuntele sen sijaan sitä hyvää paimenta, joka kokoaa laumansa äänellään yhteen ja hakee yhdenkin kadonneen lampaan kotiin, ettei susi sitä raatelisi.
Uskossaan väsynyt ja synnin uuvuttama matkalainen, nuori tai vanha, saa uutta voimaa tänä päivänä samassa paikassa kuin ennenkin, Jumalan armovaltakunnassa. Baareissa ja hyvissäkään harrastuksissa ei ole tarjolla sitä evankeliumia, josta sinunkin kuolematon sielusi elää. Ole siksi ahkera uskossa ja kulje Jumalan lasten joukossa uskoen synnit anteeksi niin kuin oikein anteeksi annetaan.
oli niitä silloinkin kun olin vl joukossa ja seuroissa kävin. Mutta eivät monetkaan osanneet perustella. Moni ei edes ollut kiinnostunut juttelemaan uskonasioista ja perustelemaan asioita. Tältä palstalta olen saaanut lukea monen ei-vl:n hyviä kirjoituksia kuinka ovat esittäneet kysymyksiä, tietäneet paljon Raamatusta ja uskosta. Heille monikaan vl ei osaa vastata, jäävät häviölle kun Raamatusta ei löydykään tukea vl-uskolle. Onhan sekin outoa että vl:t kuuluu luterilaiseen kirkkoon, vaikka eivät usko sakramenttien vaikutusta kuten Raamattu, Luther ja luterilaisuus niistä opettaa.
Teologiaa opiskellessani olen saanut vastauksia ja vastaukset ovat selvittäneet uskonnollista kriisiäni. Olen tajunnut että vl usko on joissakin asioissa väärin ja opettaa eri tavoin kuten luterilaisuus yleensä. Niin siinä kävi, kun ei saanut vastauksia. Sanottiin vain, että älä mieti turhia. Mutta kun ihminen haluaa uskoa varman päälle eikä epävarmasti. Näin on hyvä, sillä olen saanut tietoa monilta luennoitsijoilta. He tietävät asiat ja osaavat ne selittää paremmin kuin joku maallikko saarnaaja, jolla ei Lutheristakaan ole hyvää tietoa. Moni luennoitsija on sitä paitsi pappi.
Seuroissa on kova oppi siitä, että ulkopuolella vl uskon olevat menevät kadotukseen. Onhan se sellainen keino pitää ihmiset joukossa, kun oppivat pelkäämään ja olemaan ajattelematta itse asioita.
Sen sanon, että jokaisen vl:n olisi hyvä opetella perustelemaan uskonasioita niistä kysyvälle, ei se auta mitään kun ei osata vastata. Se saa kysyjän entistä enemmän sekaisin.
Monet uskovaiset eivät varmastikaan osaa selittää tai perustella uskonasioita ja opillisia kysymyksiä. Lisäksi haluttomuus keskustella niistä on lisääntynyt, mutta siinä on kysymys haluttoman omasta sieluntilasta, ei itse uskosta tai opista.
Raamatusta löytyy kaikki tuki vanhoillislestadiolaisten opetukselle, myös sakramenttikäsityksille. Luther opetti aivan samoin, kuin vl-liike nykyään; syntejä ei voi panna pois ehtoollisella eikä kasteessa. Kirkossa valitettavalla tavalla levinnyt sakramenttiopetus on jo oikeastaan katolinen, nimenä on enää luterilainen. Sitä edustivat myös viimeisessä vl-liikkeen hajaannuksessa monet liikkeestä eronneet papit, kuten seuraavien sanojen lausuja Oulun tuomiokirkossa 1960-luvun alussa: "Tulkaa alttarin sakramentille, te synnin uuvuttamat, sieltä löydätte Kristuksen ja syntien anteeksiannon." Tämä harhaopetus loppui onneksi pappiseriseuran erkaantumiseen, eikä ole ainakaan vielä palannut. Kun ihminen, olkoon hän pappi tai ei, menettää elävän uskon ja Pyhän Hengen ja sitä myötä taivaan valtakunnan avaimet, mutta haluaa jatkaa ainakin muotojumalisuutta, hän ei enää pysty julistamaan elävää evankeliumia, koska ei tunne Kristusta eikä Kristus häntä. Ja vaikka hän yrittäisi matkia sanallisesti Jumalan valtakunnan saarnaa, eläväksi tekevä henki puuttuu yhä. Tällöin hän turvautuu elämänvanhurskauteen uskonvanhurskauden sijaan ja pelkkiin sakramenttitoimituksiin niiden edellyttämän uskon sijaan. Näin tekee katolinen kirkko, jota luterilainen kirkko seuraa muutaman askeleen päässä.
Et ole siis saanut vastauksia kysymyksiisi. Turhasta miettimisestä on toki joskus varoitettu, mutta toisaalta mitään yleistä kehotusta olla miettimättä ei ole olemassa. Raamattua kehotetaan lukemaan, ei olemaan lukematta. Jeesuksen luokse tuli rikas nuorukainen, joka "oli pitänyt käskyt aina". Hän oli varmasti lukenut raamattunsa tarkasti, mutta silti Jeesuksen ehdot oikeaan uskoon olivat hänelle liikaa. "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, niin teille kaikki sen ohessa annnetaan", sanoo Jeesus itse ja tarkoittaa todellakin kaikkea, myös vastauksia mitä erilaisimpiin kysymyksiin.
Seuroissa oppi on, että "usko syntisi anteeksi niin pääset taivaaseen". Tämän palstan ja omavanhurskaan oppi on, että "vl tuomitsee minut helvettiin". Raattamaa sanoi, että jumalaton ei kestä sitä, että kristitty nuhtelee häntä synnistä, mutta ei hän kestä sitäkään, että tämä saarnaa syntein anteeksiantoa. Jumalan lapsen ei tarvitse sanoa katumattomalle, mihin tämä on matkalla synteineen, vaan sen tekee tieto oikeasta ja väärästä, jonka Jumala on istuttanut jokaiseen ihmiseen. Mutta koska syntien ja odottavan tuomion säikyttämä kääntymätön ihmisparka, olkoon hän mielestään kuinka vahvassa uskossa tahansa, ei kestä Jumalan totuutta, joka on hänelle iankaikkiseksi kuolemaksi niin kauan kuin synnit on anteeksi saamatta, hän laittaa syyllisen paikalle tuon armahdetun syntisen, joka kertoo katumattoman osaksi tulevasta Jumalan vihasta. Mutta joka katuu syntejään ja haluaa uskoa ne anteeksi sekä kilvoitella puhtaalla sydämellä, saa syntinsä ja kaiken epäuskon anteeksi Jumalan valtakunnasta saarnatusta evankeliumista. Synnit antaa anteeksi itse Jumala, mutta lähettiläinä ovat armon aiemmin saaneet ja uskossa pysyneet, armahdettavan kanssa yhtä syntiset ja pois poikenneet ihmiset. Näin on armojärjestys ja oppi vieläkin Jumalan huoneessa, jossa Pyhä Henki lohduttaa, opettaa ja neuvoo kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja siveästi elämään.
Jumalan valtakunnassa ei ole koskaan koulutettu sen kaikkia jäseniä perustelemaan tai opettamaan uskonasioita. Kaikilla ei ole hyvää puhelahjaa, vaan se on itse asiassa melko harvalla. Toisaalta ketään ei ole kiellettykään puhumasta uskon ja opin kysymyksistä, ei minuakaan. Silti jokainen Jumalan lapsi on hänen lähettinsä maan päällä, yksi saarnaa suullaan ja elämällään, toinen pelkällä elämällään.
Kehotan olemaan avoin sosiaalisen elämän etsimisessä. Baarit ja yökerhot eivät ole ainoita paikkoja, joissa voi kohdata ihmisiä ry:iden ulkopuolella. Sen lisäksi, että kannustan hakemaan yhteyttä sieltä, missä sinut tunnetaan ja mikä sinusta tuntuu tutulta (uskovien joukko), niin kannustan suuresti lähtemään mukaan kansalaisjärjestötoimintaan. Se on mahdottoman antoisaa, ja erinomainen väylä tutustua ihmisiin ja saada ystäviä. Kun ihmiset yhdessä toimivat jonkin yhteisen päämäärän hyväksi, siinä ei voi tutntea muuta kuin iloa ja onnistumista. Kansalaisjärjestötoiminnassa tuntee tekevänsä tärkeää työtä ja antavansa osansa paremman elämän luomiseen ympärilleen. Ole avoin ja utelias, silloin elämä aukeaa sinulle!
Voisit hommata samassa tilanteessa olevan kumppanin. Jos et enää usko, niin samassa tilanteessa olevia, vl-liikkeestä eronneita ihmisiä on enemmänkin.
uskovaisen ystävän:
http://members.lycos.co.uk/larssi/phpBB2/index.php?sid=8dca3afc8a4c403b9b0e96a2146d264e
Web site not found.