Masennustarinani on pitkä...Alkujuuret jo murrosiässä,jolloin olin koulukiusattu.Tuolloin ei vaan masennustani huomattu.Sitemmin oireita oli opiskeluaikana,synnytysten jälkeen ym.Täydellinen romahdus tuli kuusi vuotta sitten lopullisen avioeron ja äitini vakavan sairastumisen myötä.Jouduin sairaalahoitoon.Tuolloin masennusdg:n
lisäksi sain dg:n epävakaa persoonallisuus.Oli pitkä
työstäpoissaolo,kaikkiaan 2 vuotta.Sen päälle työkokeilu ja paluu omalle työpaikalle.Tuota iloa ei pitkään riitänyt,vajaa vuosi ja taas uusi kuntoutustukijakso.Psykoterapiassa olen käynyt,sekä yksilö-että nyt viimeiset kaksi vuotta ryhmäterapiassa.Lääkkeitä on kokeiltu erilaisia,mistään ei tuntunut olevan apua,ainoastaan sivuvaikutuksia.Elämä on ollut vaivalloista kaikkine mahdollisine masennusoireineen ja lisäksi viimeisen vuoden ovat vaivanneet lukuisat fyysiset oireet,esim.vapinat ja erittäin kovat kivut.Pari viikkoa sitten olin lääkärillä,joka oli taas uusi keikkalääkäri mtt:ssä.Sanoi,että nyt sitten hakemaan työkyvyttömyyseläkettä.Oli sitä mieltä,että tässä on päästy siihen mihin tullaan pääsemäänkään.Oli kirjoittanut myös päädg:ksi sekamuotoisen persoonallisuushäiriön ja toiseksi toistuvan masennuksen.Aikaisempi dg:ni epävakaasta persoonallisuudesta poistettiin vuosia sitten kuntoutustutkimuksessa.
Tiedän,että aikaa on kulunut ja itsekin olen ollut tosi epätoivoinen tilanteeni suhteen.Silti tämä tuntuu tosi pahalle.Tiedän,etten ole työkykyinen tälläkään hetkellä eikä voimia ole ollut hakeutua työvoimatoimistoon miettimään uutta ammattia.Silti eläke on niin lopullinen juttu...
Eikä tuo yht'äkkinen persoonallisuushäiriöiseksi merkkaaminen tilannetta ainakaan parantanut...
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?Olisiko eläke kuitenkin paras ratkaisu?
Kiusaanko itseäni vain,jos en siihen suostu?Tosin lääkäri B-lausuntoonsa laittoi raksin kohtaan suositellaan työkyvyttömyyseläkettä eikä taida suostua kuntoutustukea puoltavaa lausuntoa enää kirjoittamaan.
lisäksi sain dg:n epävakaa persoonallisuus.Oli pitkä
työstäpoissaolo,kaikkiaan 2 vuotta.Sen päälle työkokeilu ja paluu omalle työpaikalle.Tuota iloa ei pitkään riitänyt,vajaa vuosi ja taas uusi kuntoutustukijakso.Psykoterapiassa olen käynyt,sekä yksilö-että nyt viimeiset kaksi vuotta ryhmäterapiassa.Lääkkeitä on kokeiltu erilaisia,mistään ei tuntunut olevan apua,ainoastaan sivuvaikutuksia.Elämä on ollut vaivalloista kaikkine mahdollisine masennusoireineen ja lisäksi viimeisen vuoden ovat vaivanneet lukuisat fyysiset oireet,esim.vapinat ja erittäin kovat kivut.Pari viikkoa sitten olin lääkärillä,joka oli taas uusi keikkalääkäri mtt:ssä.Sanoi,että nyt sitten hakemaan työkyvyttömyyseläkettä.Oli sitä mieltä,että tässä on päästy siihen mihin tullaan pääsemäänkään.Oli kirjoittanut myös päädg:ksi sekamuotoisen persoonallisuushäiriön ja toiseksi toistuvan masennuksen.Aikaisempi dg:ni epävakaasta persoonallisuudesta poistettiin vuosia sitten kuntoutustutkimuksessa.
Tiedän,että aikaa on kulunut ja itsekin olen ollut tosi epätoivoinen tilanteeni suhteen.Silti tämä tuntuu tosi pahalle.Tiedän,etten ole työkykyinen tälläkään hetkellä eikä voimia ole ollut hakeutua työvoimatoimistoon miettimään uutta ammattia.Silti eläke on niin lopullinen juttu...
Eikä tuo yht'äkkinen persoonallisuushäiriöiseksi merkkaaminen tilannetta ainakaan parantanut...
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?Olisiko eläke kuitenkin paras ratkaisu?
Kiusaanko itseäni vain,jos en siihen suostu?Tosin lääkäri B-lausuntoonsa laittoi raksin kohtaan suositellaan työkyvyttömyyseläkettä eikä taida suostua kuntoutustukea puoltavaa lausuntoa enää kirjoittamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
koikele nautia elämästisi parahisi muhaan alkoli aihoutaa eriraisia särkyjä jos käytät samaan aikaan lääkeitä ihmetelen itsekin miksi moneen lääkeesen lisäätään monia elämää haitaavia lääkeosia edotaisinkin että luovu kokonaan alkoholin käyöstä ja syö omega rasva hapoja 3 ja juo mineraani vattä olt vitaami puutos tilassa
No itse olen saman ikäinen mies, kuin mitä ketjun ensimmäinen kirjoittaja. Masennustausta suunnilleen samanlainen, kolme vuotta pääasiallisesti työttömänä ja sinä aikana uudelleenkoulutusta, uusi työuupumus ja masennuksen paheneminen. Nyt ilmeisesti edessä joku kuntoutusjakso, mutta vähän epäilen miten sen jälkeen sitten työllistyn.
Lääkäreiden mielestä ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla työkykyinen tai työkyvytön. Keskusteltiin kuntoutuksesta KELAssa ja tuli puheeksi että on myös mahdollista olla osa-aikatyössä ja saada siihen jotain soviteltua sairauspäivärahaa lisäksi. Siinäkin on varmaan enimmäisaika miltä ajalta sitä saa. Se voisi kuitenkin olla yksi vaihtoehto, jos haluat miettimisaikaa eläkkeen suhteen?
Moikka!
Minun masennukseni tässä elämän matkan varrella on meinannut starta moneen kertaan.
V.-97 keväällä sitten virallisesti jäin 3,5v:n saitauslomalle.Osa siis kuntoutustuella. Olin 1,5v. päiväsairaalahioidossa. Olin kaksi kertaá työkokeilussa,jotka molemmat meni pieleen.
Vuodesta 2000 olen ollut sitten työkyvyttömyyseläkkeellä.
Käyn sen lisäksi entisessä työpaikassani tuntitöissä. Saan tienata eläkkeeni lisäksi 500€/kk.
Työkyvyttömyyseläkkeessähän lukee "toistaiseksi".
Eläkkeenhän voi katkaista joksikin aikaa,ja kokeilla työelämää kokoaikaisesti. Jos ei onnistu,niin voi palata takaisin eläkkeelle.
Täytín juuri 50 v. Olen erittäin tyytyväinen eläkkeeseen. Minun ei ole pakko tehdä mitään,jos en jaksa. Minulla tosin on puoliso tukena.
Suosittelen sinulle eläkettä.
Luin suomalaisen lääketieteellisen artikkelin ja siinä oli tutkittu masennuspotilaita, jotka olivat saaneet epävakaa persoonaallisuus sekä masennus diagnoosin. Masennuksen parannuttua potilaita oli testattu uudelleen ja valtaosalle ei enää voitu osoittaa persoonallisuushäiriötä. Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen,että masennuksen ollessa päällä ei persoonallisuuushäiriö diagnoosia pitäisi tehdä.
Lähipiirissäni on muutama ihminen joille myönnettiin lopullinen eläke. Toinen heistä on sinun ikäinen. Olen hyvin surullisena joutunut seuraamaan kuinka ihminen syrjäytyy yhteiskunnasta. Hoito jos niin voi sanoa on lähinnä ylläpitävää; Kontrollikäyntejä ja lääkehoitoa. Näitä henkilöitä ei enää millään tavoin yritetä kuntouttaa ja "hoitaa".
Mieti todella tarkkaan oletko valmis laittamaan hanskat naulaan. Moni mielenterveyskuntoutuja ei heti ensi yrittämällä onnistu paluussa työelämään. Mieti hoitotahosi kanssa mikä meni viime kerralla pieleen. Olistko kenties tarvinnut enemmän tukea työhön palatesassi tai lyhennettyä työaikaa? Voisitko kouluttautua johonkin uuteen ammattiin (äläkä sano että olet liian vanha)?
Luulen että minun mielipiteeni on tullut tässä selväksi. Älä luovuta, eläkeputkeen ehdit sitten kun sen aika on.
kuntoutustuelle sillä eläkepaperit kun saa, ihminen unohdetaan oman onnensa nojaan eli reseptien uusimisen lisäksi ei sitten muuta terapiaa, kuntoutusta tms. anneta. Ei eläkkeellä olo jos työttömyyskään mitään mielialaa kohentavaa tai elämänlaatua parantavaa ole. Eläke on myös rahallisesti niukkaa elämistä. Läääkäri kirjoitti minulle eläkepaperit vaik omasta mielestäni joku työ, kuntoutusmuotoinen oli itsellä tavoite. Nyt ei ole muuta jäljellä, kun odotella päivieni päättymistä eli kuolemantuomion tunnen saaneeni eläkkeen myötä. Ei ELÄMÄ ole enää ihmisarvon mukaista -ainakaan minulle!