Poikakissallani on ollut kolme viikkoa tyttökissa kaverina. Molemmat ovat leikattuja, oma kissani n. 3-vuotias ja tyttökissa n. 1-vuotias. Kissakaveri on ollut ja on vieläkin kokeilussa luonani. Nyt pitäisi päättää jääkö se pysyvästi oman kissani kaveriksi, enkä tiedä vieläkään ovatko ne hyväksyneet toisensa.
Oma kissani on erittäin sosiaalinen, leikkisä ja kiltti kissa, joka nukkuu yöt ja leikkii päivisin, sekä viihtyy ulkotarhassa edelleen. Vieraileva tyttökissa on arka, nukkuu päivisin ja on nyt viimeisen viikon ajan valvottanut minua, sekä omaa kissaani, öiseen aikaan. Kissa arastelee minua, aivan kuin se pelkäisi silittävää kättä? Onko sitä joskus ihminen lyönyt? Näennäisesti kissat pärjäävät keskenään, syövät vierekkäin ja joskus makaavat toistensa vieressä ja nuolevat toisiaan korvien välistä.
Pääosin ne kuitenkin oleilevat omissa oloissaan, mutta yöllä ja illalla myöhään on hirveä meteli, kun ne riehuvat keskenään ja ottavat kovin ottein mittaa toisistaan. Nyt olen parin päivän ajan huomannut, kuinka oma kissani repii karvatuppoja turkistaan ja olen miettinyt onko se stressaantunut tästä tilanteesta?
Molemmat tekevät tarpeensa hiekkalaatikkoon, sen suhteen ei mitään mielenilmaisuja ole esiintynyt. Molemmat syövät myös hyvin raakoja lihoja, acanaa ja eläinkaupan purkkiruokia. Kertoisiko joku kokeneempi kissojen omistaja, mistä minä tiedän, että kissat ovat hyväksyneet toisensa tai eivät tule pärjäämään keskenään? Ja kuinka saamme rauhalliset yöt takaisin?
Oma kissani on erittäin sosiaalinen, leikkisä ja kiltti kissa, joka nukkuu yöt ja leikkii päivisin, sekä viihtyy ulkotarhassa edelleen. Vieraileva tyttökissa on arka, nukkuu päivisin ja on nyt viimeisen viikon ajan valvottanut minua, sekä omaa kissaani, öiseen aikaan. Kissa arastelee minua, aivan kuin se pelkäisi silittävää kättä? Onko sitä joskus ihminen lyönyt? Näennäisesti kissat pärjäävät keskenään, syövät vierekkäin ja joskus makaavat toistensa vieressä ja nuolevat toisiaan korvien välistä.
Pääosin ne kuitenkin oleilevat omissa oloissaan, mutta yöllä ja illalla myöhään on hirveä meteli, kun ne riehuvat keskenään ja ottavat kovin ottein mittaa toisistaan. Nyt olen parin päivän ajan huomannut, kuinka oma kissani repii karvatuppoja turkistaan ja olen miettinyt onko se stressaantunut tästä tilanteesta?
Molemmat tekevät tarpeensa hiekkalaatikkoon, sen suhteen ei mitään mielenilmaisuja ole esiintynyt. Molemmat syövät myös hyvin raakoja lihoja, acanaa ja eläinkaupan purkkiruokia. Kertoisiko joku kokeneempi kissojen omistaja, mistä minä tiedän, että kissat ovat hyväksyneet toisensa tai eivät tule pärjäämään keskenään? Ja kuinka saamme rauhalliset yöt takaisin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvältähän tuo vaikuttaa, kun kissat nukkuvat yhdessä ja pesevät toisiaan. Kissojen leikit voivat joskus vaikuttaa hieman rajuilta ihmisen silmään, mutta leikkiä se vain on.
Parempi vanhalle kissallekin, kun sillä on kaveri jonka kanssa tulee noin hyvin toimeen.
Uuden kissan vuorokausirytmikin tasoittuu kyllä ajan myötä, kun oppii kunnolla talon tavoille. Kun toinen nukkuu on yksinään ikävä leikkiä.
Silitä vanhaa kissaasi aina kun toinen katselee. Rapsuta mahan alta ja pidä muutenkin hyvänä. Uusi kissa oppii esimerkistä, ettei sinua tarvitse pelätä. Anna kissan tulla itse luoksesi, äläkä yritä väkisin silittää.
Feliwayn hankkiminen saattaisi rentouttaa kissoja. Muutoksia on kuitenkin tullut molemmille. Toiselle uusi paikka ja toiselle "muukalainen" omalle reviirille.
Hyvinhän kissat vaikuttavat tulevan toimeen! Vieraileva tyttökissa on varmaankin vielä hieman hämillään uudesta paikasta, varmasti vuorokausirytmi siitä sitten tasoittuu ajan kanssa. Varmasti kissojen välinen ystävyys vielä syvenee ajan myötä, tuo kolme viikkoa on melko lyhyt aika.
kuulostaa! kolme viikkoa on usein kissoille lyhyt aika soputua toisiinsa, joten hyvin menee.
...meilläkin, olleet reilun kolme viikkoa yhdessä ja nyt jo lähes toisistaan riippuvaiset. Lähtökohta oli vielä meillä se jotta oma, 2v kollimme oli maalla tämän vajaan vuoden ikäisen löytöneidon tullessa taloon ja kolli kotiutui kun neito oli asustanut luonamme reilun viikon. Sekaisinhan siinä reviirit meni muutamaksi päiväksi kera sähinän, käpälöinnin, valtaisan karvanlähdön jne.öistä nyt puhumattakaan vaikka eritettyinä alkuun olivatkin mutta niinpä vain aika teki tehtävänsä ja nyt jo vahditaan toistaan jopa hiekkikselle mennessäkin, ettei toinen pian vaikka katoa ;O) Yöt on tasoittuneet jo niin jotta päivät lähinnä riekutaan ja yöt pitkälti nukutaan.
Meillä neitokainen on tuo sosiaalinen, leikkisä ja kiltti kun taas herra on ollut alusta lähtien kovin arka ja hitaasti syttyvä saati uusiin asioihin tottuva villikissan lapsi mutta hänestäpä löytyikin aivan uusia puolia saatuaan seuraa -meno on välillä melkoista.
Koska teillä jo perusasiat sujuukin (ruokailut, hiekkikset jne.), jokainen päivä on eteenpäin totuttelussa toisiinsa -he pärjäävät yhdessä varmasti jatkossakin ja ajan myötä yötkin rauhoittuvat.
Talven jatkoa koko poppoolle!
Oli mukava lukea kokemuksianne kissakaverusten sopeutumiseseta toisiinsa. Luultavasti kissaneiti jää luoksemme, en raaski kissoja enää toisistaan erottaa. Ehkä minun on oma yöuneni rauhoitettava sulkemalla makuuhuoneen ovi yöksi, vaikka kissat haluavat leikkiä juuri sänkyni vieressä.