Mehän tiedetään rakkaudesta melkein kaikki ;) Ainakin teoriassa ;/ Ja pöh. Se on ikuinen mysteerio, vai onko? *vilkuilee ympärilleen*
Mietin rakkautta aikajanalla. Ensin tulee kiinnostus. Mikä sen sitten sytyttää? Sepä se, sepä se...
Kiinnostuksesta seuraa yritys vangita toisen mielenkiinto. Ala-asteikäisenä se taisi ilmetä kiusaamisena. Ainakin poikien suunnalta. Vähän letistä vetämistä ja nastaa pyllyn alle...
Jos mielenkiinto herää - molemminpuolin - niin aletaan soitella, tekstailla jne.
Seuraako tästä sitten ns. PIDÄN SINUSTA - vaihe.
Molemmat kuulostelee ja yrittää "lukea" toista..."Mitä se nyt aattelee minusta jne. Kääks"
Jos kaikki menee hyvin, eikä toinen osoittaudu täydeksi "flopiksi", aletaan puhua rakastumisesta. Tuskin muistan aikaa ;) Eikös se ole sitä, kun tekee mieli halailla kaikki vastaantulevat yksitellen ja kunnolla. Aurinko paistaa, vaikka todellisuudessa tulisi lunta taivaan täydeltä. IHANUUS on sitten juuri se unelmien täyttymys, joka VIIMEIN sattui kohdalle. Ei tarvita sanoja, arvataan toisen ajatukset... On kylmä ja kuuma yhtä aikaa ;)
Rakastumisesta seurannee rakkaus. Asiat loksahtelevat paikoilleen, tunnemyrskyt rauhoittuvat ja toinen tuntuu turvalliselta.
Rakkaus-vaihe on mittari. Suomut putoavat silmiltä, samalla kun sukat putoilevat olohuoneen lattialle ja meikkipurkit valtaavat kaikki hyllyt yhteisestä WC:stä. Sillä ilmeisesti tässä vaiheessa jo harkitaan yhteisen käymälän hankkimista tai se on jo hankittu :)
Mitäs sitten. Pysyykö vai eikö pysy? Mikä kaataa vai kaataako mikään? Alkaako ruoho vihertää naapurin nurmikon puolella täysin vastustamattomalla tavalla?
Alkaako kaikki taas alusta...
Sellaista se on. Mysteerio isolla M:llä.
Mietin rakkautta aikajanalla. Ensin tulee kiinnostus. Mikä sen sitten sytyttää? Sepä se, sepä se...
Kiinnostuksesta seuraa yritys vangita toisen mielenkiinto. Ala-asteikäisenä se taisi ilmetä kiusaamisena. Ainakin poikien suunnalta. Vähän letistä vetämistä ja nastaa pyllyn alle...
Jos mielenkiinto herää - molemminpuolin - niin aletaan soitella, tekstailla jne.
Seuraako tästä sitten ns. PIDÄN SINUSTA - vaihe.
Molemmat kuulostelee ja yrittää "lukea" toista..."Mitä se nyt aattelee minusta jne. Kääks"
Jos kaikki menee hyvin, eikä toinen osoittaudu täydeksi "flopiksi", aletaan puhua rakastumisesta. Tuskin muistan aikaa ;) Eikös se ole sitä, kun tekee mieli halailla kaikki vastaantulevat yksitellen ja kunnolla. Aurinko paistaa, vaikka todellisuudessa tulisi lunta taivaan täydeltä. IHANUUS on sitten juuri se unelmien täyttymys, joka VIIMEIN sattui kohdalle. Ei tarvita sanoja, arvataan toisen ajatukset... On kylmä ja kuuma yhtä aikaa ;)
Rakastumisesta seurannee rakkaus. Asiat loksahtelevat paikoilleen, tunnemyrskyt rauhoittuvat ja toinen tuntuu turvalliselta.
Rakkaus-vaihe on mittari. Suomut putoavat silmiltä, samalla kun sukat putoilevat olohuoneen lattialle ja meikkipurkit valtaavat kaikki hyllyt yhteisestä WC:stä. Sillä ilmeisesti tässä vaiheessa jo harkitaan yhteisen käymälän hankkimista tai se on jo hankittu :)
Mitäs sitten. Pysyykö vai eikö pysy? Mikä kaataa vai kaataako mikään? Alkaako ruoho vihertää naapurin nurmikon puolella täysin vastustamattomalla tavalla?
Alkaako kaikki taas alusta...
Sellaista se on. Mysteerio isolla M:llä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ilmeisesti avauksesi oli niin täydellinen, ettei kenelläkään ole mitään lisättävää! Niinkin voi näissä piireissä käydä. Mä itse olen saanut parhaat vastaukset rakkauskysymyksiin päivänkakkaralta: rakastaa, ei rakasta..
siis siinäkö on taikaa ;) Hitsi ;D
...ei lisättävää, koska tiivistit koko homman viestiisi ytimekkäästi :)
Ja se ikuinen kysymys pysyvyydestä on kahden summa, johon löytyy miljoonia yksilöllisiä vastauksia.
Että tietyt vaiheet kahlataan läpi ja sitten punnitaan kestävyys.
Millaisina sinä olet kokenut rakkauden aikajanan?
...on juuri sitä, miten se osataan yhdessä "venyttää" joko lyhyeksi tai pitkäksi. Omalla kohdallani uskon, että suhteen pohja luodaan lapsuudessa ja ne turvaa tuottavat tunteet, jotka on kokenut lapsuudessaan haetaan myös parisuhteesta. Siis ihan juuri sillä mittarilla missä suhteessa on saanut turvaa ja millaiseksi on muovautunut käsite rakkaus.Jos puolisoilla on suht samanlainen käsitys turvasta ja rakkaudesta auttaa se heitä luovimaan toistensa kanssa sekä ymmärtämään vähemmälläkin, mitä toinen tarvitsee ja mitä voi itse antaa. Ehkä myös realistisuus helpottaa aikaa, jolloin suhteen kuumin huuma laantuu ja tajuaa, että elämää on parisuhteen ulkopuolellakin. Ja jaksan aina jauhaa, että terve itsekkyys parisuhteessa on tervettä!
Mun piti vielä kirjoittamani, että yhtä hyvin suhteessa pelaa myös sekin miten kysyntä ja tarjonta vastaa rakkauden ja turvan tarpeessa. On myös pareja, joissa toinen on kokenut yltäkylläisyyttä lapsuudessaan ja toinen ei mitään, mutta jos palaset loksahtavat paikoilleen saa toinen tarjota ja kokea olevansa terpeellinen ja toinen nauttii ottamisesta yms.Äh, tätä on tosiaankin hankala selittää lyhyesti, pah!
Millaisina itse olette kokeneet ko. vaiheet? Mikä on suloisinta aikaa? Entäs pahinta?
Kiinnostuksen sytytti aikoinaan ääni... puhelimessa ;D
Työasioissa jouduimme soittelemaan joskus ja ajattelin sillon, että onpas siinä kivankuuloinen ja miehekäs ääni - hyrrrr ;D Tottapuhuen vieläkin kiprityy varpaankynnet kun jutellaan puhelimessa... ;D
Ensi kertaa kun sitten näimme - se oli menoa eikä meininkiä...
Varovasti tosin ensialkuun - tekstareita, puheluita, tapaamisia... hiukan kuullostellen, kuka tuo toinen oikein on...
Kiinnostus kasvoi - ja kasvaa edelleen ;D
Vihreydestä sen verran, että loputkin homeet korvien välistä alkavat olla poispyyhitty ;D
Huh. Joillakin miehillä on puhelinääni, jota voisi kuunnella viikon syömättä. Kyllähän sinä tiedät ;D ilmeisesti. Glumps.
Mikä toinen miehissä vetoaa, on kädet auton ratissa ;) Juu, otan kohta päivälääkityksen ;D
Joillakin on siis niin ihkut kädet, miehekkäät ja silleen.
*Juoksenkin tästä heti sinne lääkepurkille. Tais aamulääke jäädä ottamatta :)*
Miksen mä aikoinani hankkinut äänekseni kunnon viskibassoa, ja ennen kaikkea, miksen mä ryhtynyt bussikuskiksi?? Sais ajella kädet coolisti ratissa ja kuuluttaa sitten matalalla saundilla, että "Tampere, kymmenen minuuttia."
Mitäs lääkettä mulle suositellaan?
Eihän miehinen ääni välttämättä mikään matala-basso ole - kai? Matalahko tietysti, mutta ei nyt mikään ukkosen jyrinä.
Jaa, tuosta bussikuskista en tiedä. Pitää myöntää, että heidän käsiään tulee vähemmän katseltua. Mamman pikku hirviöllä taivallan matkat, mitä tarvitsee kulkea.
Joo... enpä ole tullut ajatelleeksi ihmisäänen vetovoimaa kovin paljon. Yleensä kovin matalaääniset naiset ainakin osoittautuvat tupakkamimmeiksi.
Tärkeämpää on miten ääntään käyttää: esim. puhelimessa rauhallinen puhetapa on kuin hermolepoa kuulijalle siellä toisessa päässä.
Tavallisesti kai pienikokoisella ihmisellä on korkeampi ääniala kuin isolla? Kaikkia tarvitaan! Ja voihan varmaan viittomakieltäkin käyttää seksikkäästi?
sana, Seksi?
Kansakoulussa Duckki, ja myös muitakin poitsuja, laitettiin kolttosista tai tunnilla mökäämisestä rangaistukseksi tuplapulsaan TYTÖN viereen :O Päällimmäisin tunne oli hikinen kauhu-paniikki ja häpeä :D
Voi pahna kun saisi vieläkin kolttosistaan samaa rangaistusta! :P Joutuis esim. johonkin naisvaltaiseen firmaan ladyjen työpisteiden viereen nököttelemään :D Toisaalta, nykyään se olisi aiheeton ja julma rangaistus naisille :/ Duckki vieressä kiehnäämässä ja höpöttämässä. Nastojen sijasta pyrstöjä vaanisi aivan jotain muuta ;D
Tuo oli nyt hiukka asian vierestä. Tulipahan vain mieleeni.
On se rakkaus totisesti mysteerio? Ei tule tilaamalla. Jos ja kun tulee, niin tulee mitä oudoimmassa paikassa tai tilanteessa? Olisikohan se niin, että rakkautta ei voi jahdata? Pitää vain olla ottavainen mielessään. Silloin ehkä rakkaus iskee yllättäen kulman takaa ja amorin nuoli uppoaa bebaan? ;P
Miten onkaan herkullista kun yön hiljaisuudessa salaa nuuhkii nukkuvaa nais-inehmoa. Naisen tuoksu ... uih!
Hyvä pätkä muuten se Al Pacinon "naisen tuoksu".
Tänään onkin tällainen hajamiete-moodi päällä?
Love is like oxygen .... hengitä syvään, beibi ;D
D. "rakkauden rähjäinen orja" Duckzoni
Lissäys:
On aikoinaan ollut olemassa bändi: "rakkauden rähjäiset orjat". Taisi olla ja keikkailla Ruotsissa? Muistaakohan joku lisää? Täytyy kuuklettaa. Oli kuulemma hyvä yhtye. Muistaakseni täysin ruotsinsuomalainen kokoonpanoltaan?
Oman nuorimmaisen poikani edesottamuksista kuulen serkultaan. Hän on koulussa "Mitäs mun naiset" - tyyppiä. Jonkun tyttären kanssa olivat sopineet, että "Seukataan". Minä tietysti "agentiltani" tiedustelin kurkkuani selvitellen, että "Mitäs se seukkaaminen sitten meinaa, öh". "Se on vaan sellanen sopimus. Netissa jutellaan, mutta koulussa ei olla tuntevinaan..." Että juu sellaista...
Naisen tuoksu; öh. Tämä saattaa olla vanhaa tietoa, mutta tiedättekös, tytöt, mikä on/olisi hyvä konsti torjua PMS-oireita? Tai ainakin lievittää niitä ;) Miehen nuuskiminen!! Kaulalta, huomautan! Mies erittää jotain sellaista tuoksua, joka on kuin lääkettä vaivaan ;)
Että eikun nuuskimaan, kun aika on ;)
kun katsoo toista syvälle silmiin,näkee rakkauden.
Ajatuksista,sanoista,teoista rakennetaan yhteen kuuluvuus.
Kuljetaan käsi kädessä kohti taivaan rantaan,välillä kompastellen tielle osuviin kivikasoihin.
Välillä leijutaan pilvissä,nautitaan yhdessä olosta.
Ei koskaan katsota naapurin puutarhaan,pidetään oma puutarha yhdessä moitteettomassa kunnossa.
Joskus kulkeminen käsikädessä loppuu,toinen meistä lähtee.
matkalle josta paluuta ei ole,käsi irtoaa kädestä,ote herpaantuu.
Jäljelle jää tyhjyys,ikävä ,kaipuu.
Se kumpi meistä lähtee ensin,sitä ei tiedä kukaan.
Jäljelle jäävä tuntee ikävää,josta ei toivu koskaan.
Niinhän se on,että kaikki ajat ovat sopivia:
kevät joka synnyttää,
kesä joka kasvattaa,syksy joka sadon kantaa
ja talvi joka levon antaa.
Kaikella on aikansa,
aikansa joka asialla,
niin on luonnossa
ja niin on myös ihmisellä:)
Oli kauniisti laitettu, honey! Tänään voisi vaikka rakastua! Eihän sitä koskaan tiedä? Milloin?
Kääks! Romantique-moodi iski vanhaan p-ankkaan jo ennen puoltapäivää :/ Onnneksi onkin pitkä kauppalista tuossa köökin pöydällä. Kenties juuri kurottaessani ottamaan kaupan hyllyltä jotain ... katseet kohtaavat ja kinttuni muuttuvat alatoopiksi :O
Duckzoni
niin voisin tulla sinne hyllyjen väliin lymyilemään
Tuli kyyneleet silmiin...Sinussa asuu runoilija, näet sydämelläsi ja pistät maisemat paperille.. tai siis viestiin.
Kaunista... Tähän on helppo yhtyä.
Karskimmankin kundin sydämmestä löytyy herkkyyttä.
Vinkkaa vasenta silmäänsä ,WINKS:)
Ei kaikki ole sitä miltä näyttää.
Ajatuksia elämästä:)
Meissä kaikissa on pimeitä ,sekä valoisia puolia:)
Lineaarinen ajattelutapa on teollisen vallankumouksen mukanaan tuoma vitsaus. Kun teen tuon, alkaa matka kohti tuota. Kaikella on alku ja loppu, elämällä ja rakkaudellakin.
Syklisessä ajattelutavassa ihmisen toiminta on enemmän sidoksissa luontoon. Ihminen-luonto-suhde on kuitenkin se perimmäinen kysymys. Tämän suhteen kautta olemme yhteydessä maailmankaikkeuden ikuiseen kiertokulkuun.
Rakkaus ja elämä ovat ikuisia. Erilaiset variaatiot vaihtelevat sukupolvesta toiseen, mutta asiat pysyvät samanlaisina, liian yksinkertaisina käsittää.
Rakkaus on kovin yksinkertainen, mutta samalla kiehtovan ja riipivän monimutkainen asia. Sen kyllä tietää, rakastaako vai ei. Sen sanoo se pieni pumppu siellä sisällä.
Ei mull oo elämää varten kaavaa, koska mä en haluu mahahaavaa. Rakkauteen ja rakastumiseen ei kaavat päde. Tiettyjen ikäryhmien sosiaalistumismallit eivät ole rakastumista vaan roolien harjoittelua ihmiskädellisten yhteisöleikeissä.
et ole ajatellut poliitikon uraa ;) Witsi!
Näin se homma etenee... Monenlaisia ajatuksia, juu sii ;)
Viitakkomies ;) *punastuu ja iskee silmää*
Jos nyt asiaa ajattelee noin tsymbolisesti aikajanalla, olkoon pituus sitten vaikka kaksi päivää ;) niin mikä on ihanin vaihe? Sekö, kun ollaan rakastuneita vai se, kun huomataankin, että "Hei, minä rakastan sinua"... Tästähän luonnollisesti edetään ehkä sormustuksiin ja jopa papin puheille - onko se sitten se loppusilaus vai kaiken pahan alku ;)
se vaihe on parasta kun kaikki osat ovat loksahtaneet paikalleen ja pyykit on sekaisin, saa olla oma itsensä...
Tuskaisinta on se ihastusvaihe kun mokauksia seuraa toisensa perään, vaikka kuinka yrittäis parhaansa, ehkä silloin ei ole oma itsensä...
Pahinta on se, kun arvostaa sitä kaikkea vasta nyt kun se on liian myöhäistä...
Ala-asteen ensimmäisellä luokalla eräs Jarmo laittoi koko loppukevään päivittäin "salaa" pulpettiini leskenlehtiä ym. kukkasia ;)
Hän oli ilmeisesti ujo, kun ei kehdannut kukkia käteeni ojentaa ;)))
Vaihdoin kouluakin jo seuraavana syksynä, kun muutimme toiselle puolelle kaupunkia, joten emme ehtineet ystävystyä...
En silloin osannut arvostaa asiaa kuin naureskelemalla, mutta nyt jotenkin uskon, että joku on saanut hänestä ihanan aviomiehen:)))