Kannanpa minäkin korteni kekoon ja muistelen omistamaani Ladaa.
Joskus iloisen 80-luvun alkupuolella hankin kaveriltani muistaakseni vm.-71:n Ladan,malli 1200L. Juuri armeijasta päässeenä ei ylimääräistä rahaa juurikaan ollut käytettävissä, joten tiukan tinkimisen jälkeen maksoin Ladasta muikeat 800mk.
Olihan Ladani varsin ruma kaikkine ruosteineen ja kolhiutuneine ulkonäköineen, ja ajo-ominaisuudet olivat,- noh sanotaan nyt vaikka omintakeiset,mutta lämmin ja varmatoiminen se kuitenkin eittämättä oli, jos nyt ei niin kauheasti kiinnittänyt huomiota pikku puutteisiin, kuten nyt esim. sivulasien toimintamekanismiin,lukkoihin ym. sivuseikkoihin.
Polttoainekulutus oli myös sen ajan "premium"-tasoa lue:kohtalaisen huomattava. Käynnistyvyydessään Lada oli aivan omaa tasoaan, ei sellaista pakkasta, etteikö Laatikainen olisi käyntiin lähtenyt, eikä suojeluskuntamanttelia tarvinnut edessä heilutella,kuten kylän irvileuat ehdottelivat.
Yksi "koneremontti" Ladaan tehtiin kun pakoventtiili oli päässyt kärvähtämään, mutta kustannukset olivat mielestäni varsin maltilliset: osa (käytetty): 3mk. työstä iso III-olut.
Jakopää iloisesti rallatten Laatikainen kuljetti minua ja kavereitani monet tanssit ja riiuu reissut läpi ja toimipa joskus oivana keskustelun avaajana hiljaisemmissa tilanteissa. En nyt väitä, että Ladalla suoranaisesti sitä ihteään sai, mutta ei se esteenäkään toiminut,-tai jos toimi en sitä sitten havainnut.
Myrkynvihreä paholainen palveli varsin ansiokkaasti kuljetustarpeitani yli seuraavan talven, jonka jälkeen myin "Laatikaisen" eteenpäin saaden siitä 1300mk. -Varsin mukava tuotto sijoitetulle pääomalle, vastaavista tuottoprosenteista on nykyään turha haaveillakkaan.
Nykyään autoni ovat muun merkkisiä ja se Lada jäi ainokaiseksi kokeilukseni Itä-autojen saralla.
Aina kun näen Lada 1200L:n, (nykyään ikävä kyllä yhä harvemmin) tietty nostalginen fiilis nostaa päätään ja päähän pyörähtää ajatus:"Ehkäpä vielä joskus, kun oikea yksilö,väreineen päivineen osuu kohdalle minä..."
Elämä on kokemuksien keräilyä mahdollisimman laajalti, asioden ja tilanteiden tarkkailua isolla skuupilla. Aikaa myöten yksityiskohdat hämärtyvät ja vain päälinjat jäävät jäljelle. Näin myös autoilussa. Ei ole olemassa absoluuttista totuutta: Lada, Mersu, Toyota, Kia, Bmw...kaikille löytyy ottajansa, autoja ne vain ovat, kokeilemisen ja kokemisen arvoisia kaikki.
Hyvää syksyä ja alkavaa talvea kaikille palstalaisille!
Joskus iloisen 80-luvun alkupuolella hankin kaveriltani muistaakseni vm.-71:n Ladan,malli 1200L. Juuri armeijasta päässeenä ei ylimääräistä rahaa juurikaan ollut käytettävissä, joten tiukan tinkimisen jälkeen maksoin Ladasta muikeat 800mk.
Olihan Ladani varsin ruma kaikkine ruosteineen ja kolhiutuneine ulkonäköineen, ja ajo-ominaisuudet olivat,- noh sanotaan nyt vaikka omintakeiset,mutta lämmin ja varmatoiminen se kuitenkin eittämättä oli, jos nyt ei niin kauheasti kiinnittänyt huomiota pikku puutteisiin, kuten nyt esim. sivulasien toimintamekanismiin,lukkoihin ym. sivuseikkoihin.
Polttoainekulutus oli myös sen ajan "premium"-tasoa lue:kohtalaisen huomattava. Käynnistyvyydessään Lada oli aivan omaa tasoaan, ei sellaista pakkasta, etteikö Laatikainen olisi käyntiin lähtenyt, eikä suojeluskuntamanttelia tarvinnut edessä heilutella,kuten kylän irvileuat ehdottelivat.
Yksi "koneremontti" Ladaan tehtiin kun pakoventtiili oli päässyt kärvähtämään, mutta kustannukset olivat mielestäni varsin maltilliset: osa (käytetty): 3mk. työstä iso III-olut.
Jakopää iloisesti rallatten Laatikainen kuljetti minua ja kavereitani monet tanssit ja riiuu reissut läpi ja toimipa joskus oivana keskustelun avaajana hiljaisemmissa tilanteissa. En nyt väitä, että Ladalla suoranaisesti sitä ihteään sai, mutta ei se esteenäkään toiminut,-tai jos toimi en sitä sitten havainnut.
Myrkynvihreä paholainen palveli varsin ansiokkaasti kuljetustarpeitani yli seuraavan talven, jonka jälkeen myin "Laatikaisen" eteenpäin saaden siitä 1300mk. -Varsin mukava tuotto sijoitetulle pääomalle, vastaavista tuottoprosenteista on nykyään turha haaveillakkaan.
Nykyään autoni ovat muun merkkisiä ja se Lada jäi ainokaiseksi kokeilukseni Itä-autojen saralla.
Aina kun näen Lada 1200L:n, (nykyään ikävä kyllä yhä harvemmin) tietty nostalginen fiilis nostaa päätään ja päähän pyörähtää ajatus:"Ehkäpä vielä joskus, kun oikea yksilö,väreineen päivineen osuu kohdalle minä..."
Elämä on kokemuksien keräilyä mahdollisimman laajalti, asioden ja tilanteiden tarkkailua isolla skuupilla. Aikaa myöten yksityiskohdat hämärtyvät ja vain päälinjat jäävät jäljelle. Näin myös autoilussa. Ei ole olemassa absoluuttista totuutta: Lada, Mersu, Toyota, Kia, Bmw...kaikille löytyy ottajansa, autoja ne vain ovat, kokeilemisen ja kokemisen arvoisia kaikki.
Hyvää syksyä ja alkavaa talvea kaikille palstalaisille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.