Kuinka miehet kokevat sen kun oma vaimo / nainen tulee raskaaksi. Meille se on onnellinen asia, mutta jotenkin seksielämä on jäänyt ihan kaiken muun varjoon...joskus olen kuullut, että lapsen syntymän jälkeen miehet voivat tuntea ristiriitaista oloa siitä kuinka suhtautua naiseen, kun hänhän on tällöin vaimo sekä äiti...Tavallisesti seksielämämme on ollut antoisaa, vaihtelevaa ja monipuolista, mutta mistä se voi johtua, että se tuntuu nyt hävinneen? Onko muilla vastaavasta kokemusta? Haluaisin miehisiä mielipiteitä asiaan, jotta voisin taas ehkäpä paremmin ymmärtää omaakin miestäni :)
Miesten tuntemuksia???
Mamma
151856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
meillä puolivuotias poika ja raskauden kuuleminen ja sen seuraaminen ja lopullinen synntys oli uskomaton kokemus! vaikkei mitään oltu tarkkaan harkittu ei abortti käynytkään mielessä. en sanoisi niin että seksielämä siitä kärsii ja onko seksi teistä muka elämässänne ja suhteessanne pääasia!? mutta tsemiä ja kaikkea hyvää teille kaikki äidit ja isät, etenkin nuoret ja jaksamista teille :)
Meille ei todellakaan ole seksi pääasia suhteessamme. Enkä minä abortista sanonut sanaakaan, lapsemme on todella toivottu! Tämä on vaan ensimmäinen raskauteni ja halusin tietää mihinkä suuntaan seksielämä yleensä kääntyy kun lasta ruvetaan odottamaan eli voiko se laantua sen vuoksi, että saattaa pelätä satuttavansa lasta rakastellessaan tms....Olen kuullut, että monella naisella halut saattaa jopa kasvaa raskaaksi tulon jälkeen ja miehillä taas päinvastoin, mistä se voisi johtua?
Meillä odotetaan myös (innokkaasti) ensimmäistä lasta, ja muutoksia on jonkin verran tullut, vaikkakin raskaus on vasta sen verran aluillaan ettei se edes vielä näy, pientä pyöristymistä lukuun ottamatta :)
Meillä on ollut aina niin, että minä olen ollut se jolle seksi maittaa useammin, olemme kuitenkin löytäneet "sopivan" tahdin, ja olemme molemmat tyytyväisiä siihenkin puoleen suhteessamme. Alkuraskautta on "haitannut" vaimon aika runsas pahoinvointi, ja on aika ymmärrettävää ettei silloin tee mieli vaikka hänkin toisaalta haluaisikin. Olen yrittänyt olla painostamatta, vaikka eihän sitä aina meinaa pystyä olemaan kiehnaamatta...Joskus sitten täytyy purkaa paineita yksinkin, se on molemmille helpompaa, vaikkakaan en ole siitä viitsinyt hänelle puhua koska en halua että hän kokee ettei pysty minua tyydyttämään, mielialat kun vaihtelee muutenkin normaalia enemmän.
Itse koen vimoni edelleen yhtä haluttavana, ja uskon ettei tunne ainakaan vähene sitä mukaa kuin vatsa kasvaa, mielestäni nimittäin raskaana olevat naiset ovat jollain ihan erityisellä tavalla kiihottavaia ja haluttavia.
Ehkä meidän miesten suhtautumiseen raskauteen liittyy suhteemme omaan äitiimme, kuka tietää...yksilöitähän me kaikki ollaan ja koetaan asioita niin kovin eri tavalla.
Niin se on täälläkin vasta aika aluilllaan (ei näy siis kunnolla vielä) ja tilanne tietysti uusi molemmille...itse en ole pahoinvoinnista kärsinyt eikä oireita kauhiasti muutenkaan tunnu olevan, paitsi välillä tulee ihan epätoivoinen olo ja huoli siitä, osaako kaiken tehdä oikein tai meneekö kaikki hyvin, pärjääköhän sitä ihan varmasti ja toisinaan taas tuntee olevansa maailman onnellisin ihminen:) Onneksi tuo onni suurin tunne kuitenkin! Kaipa tämä tilanne tästä tasaantuu kun aikaa vähän menee ja tämä ei enää niin uusi asia ole. Hellyydestä ei ole todellakaan pulaa ja läheisyyttä on varmasti tuplat enemmän kuin ennen ja jotenkin se toisesta välittäminenkin / huolehtiminen on kasvanut uusiin mittoihin. Täytyy arvostaa sitä mitä on ja mennä eteenpäin niinkuin hyvältä tuntuu. Olen kuullut myös ennenkin, että raskaana olevat naiset on jollain tavalla kiihottavia ja haluttavia, ehkäpä se johtuu siitä, että se onnellinen ja hyvä olo paistaa päällekin päin:) Millä tavalla ajattelet miesten suhtautumisen raskauteen liittyvän miehen omaan äitisuhteeseen? Tsemppiä teille ja onnellista odotusaikaa :))
sillä tavalla, että se malli mitä mies on kotoa saanut liittyen äitiyden arvostamiseen vaikuttaa jotenkin, tai siihen miten esimerkiksi sisarusten syntyminen on vaikuttanut miehen/silloisen lapsen omaan elämään, onko hän tuntenut jäävänsä huomion ulkopuolelle, ja pelkää että niin käy taas. Toisaalta taas miten oma äiti on kokenut äitiyden, onko hän ollut ns. muumimamma-tyyppiä josta on eroottisuus kaukana vai edelleenkin vahvasti myös nainen...
Voi tietysti olla että näissä äitisuhde-teorioissa ei oo mitään järkeä...ehkä miehesi pelkää vahingoittavansa lasta tai aiheuttavansa keskenmenon...ja hän varmaan myös pohtii/huolehtii mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja pärjääkö, niin kuin itsekin totesit. Se saattaa vaikuttaa rakasteluhaluihin ja siirtää painopistettä hellyyden ja turvallisuudentunteen puolelle, ja intohimo ei olekaan enää niin pinnalla...Otapa meistä miehistä sitten selvää... ;)
Kiitokset selvityksestä ja kannanotosta :)
Kylläpäs tuli taas ajateltavaa, noissa teorioissa on varmasti järkeä, tietysti ei kaikilla varmaan samanlaista mielikuvaa...
Niin se varmasti on, että miehillä on paineita varmaan mm. siitä kuinka kantaa vastuunsa ja elättää perheensä (siis aiomme elättää molemmat, mutta muinaisilta ajoilta tuo on jo mielletty miesten tehtäväksi)
Siitä saimme jo puhuttua, että se mietityttää satuttaako lasta tai voiko siitä tulla keskenmeno kun tämä kuitenkin on niin toivottu lapsi kuin on ja kyllä minä tuon huolen ymmärrän.
Olen tiedostanut myös sen, että mies voi tuntea jäävänsä ulkopuolelle ja niinpä olen hänen kanssaan paljon puhunut ja sanonut, että hän saa tulla ihan joka paikkaan mukaan mihin vaan haluaa (neuvolat, ultrat jne...) ja hän kuulema haluaa:)
Nyt otetaankin ihan hellyyden kannalta ja eihän elämä aina yhtä intohimoa voi ollakaan, toisaalta siinä hellyydessäkin voi jotain intohimoa olla, minusta se on ainakin niin ja kyllähän sitä intohimoa löytyy ehkä enemmänkin kun ymmärtää toista ja elää niinkuin hyvältä tuntuu, turhia murehtimatta:)
Kyllä se siitä omalla painollaan! Oikein onnellista odotusaikaa myös teille, kiva huomata että ihan samoja asioita onneksi näköjään muutkin miettivät! Ja hienoa että niistä pystyy kumppanin kanssa puhumaan!!!
Joo, kyllä tässä välillä tulee mietittyä ihan liikaakin. Se taitaa olla kaikkein tärkeintä, että nuo ajatuksensa vielä pystyy toisen kanssa jakamaan, eikä tarvitse ajatella olevansa jotenkin ihmeellinen ajatustensa kanssa koska kyllä tässä tilanteessa tulee vaikka mitä mieleen riippuen mielialasta, päivän tapahtumista ja siitä mitä muut ovat kokeneet. Pitkään on jo tuntenut olevansa valmis vanhemmuuteen, mutta kyllä se aika ajoin elämän kovimmalta haasteelta rupeaa tuntumaan ja kun se ei vielä ole edes kunnolla alkanutkaan ;)
2 viikkoa sitten selvisi että meille on tulossa toinen lapsi eikä ole minulle seksi sen jälkeen maistunut ollenkaan en tiedä mistä se johtuu mutta selvä yhteys asioilla on.
kyllähän synnytys niaisen vartaloa muuttaa,kyllä seksi sujuu mutta ei kyllä niinkuin ennen,neuvolassa kehotettiin vaimoa tekemään enemmän lantionlihas supistuksia,vaimoni on synnyttänyt kaksi lasta,hän olisi halunnut keisarileikkauksen,tietyistä syistä,mutta siihen ei suostuttu.
Onko synnytykset heikentäneet olennaisesti seksielämää? Muuttuuko jotain tunnetasolla kuitenkin syvemmäksi? Välillä tuntuu aika itsekkäältä ajatella tällaisia, mutta kun se on vaan tärkeä osa elämää tuo seksikin ja haluaisi kuitenkin vielä synnytysten jälkeenkin siitä nauttia:)
En ole mies, mutta kuitenkin...meillä kävi niin, että sitä mukaa kun masu on kasvanut on seksi kaikonnut. En tiedä miksi, en saa siihen mitään vastausta mieheltäni. Joka tapauksessa nyt on laskettuun aikaan parisen kuukautta eikä seksiä harrasteta enää oikeastaan ollenkaan (ellen sitä oikein kovasti toivo). Näin meillä, toivottavasti ei teillä.
No on se kiva kuulla naisenkin näkökulma tähän asiaan...Meillä ollaan vielä aika alussa ja olen saanut sen verran selville, että mies pelkää vauvalle käyvän jotain ja niinpä odotamme ekaa neuvolaa mistä saamme tietoa asiasta...Mieli kyllä kuulema tekisi jo, mutta silti ei...Luulenpa kyllä, että meille käy samoin kuin teillekin...saa nähdä...
Seksiä voi harrastaa aivan kuin ennenkin raskauden aikana,jos kyseessä on normaali raskaus.Loppuraskaudesta joutuu ehkä keksimään uusia asentoja, maha kun alkaa olla tiellä.Usein raskaus koetaan mukavaksi ajaksi seksinkin kannalta,kun ei tarvitse miettiä ehkäisyä.
Keskustelkaa näistä asioista ,osoittakaa paljon hellyytä toisillenne niin etteköhän löydä saman aaltopituuden.
seksi. Yksi syy siihen on se että avopuolisoni jätettyä pillerit pois hän on ollut halukas ja on nyt sitten raskaana. Ei tartte ainakaan miettiä vahinkoraskautta tai ehkäisyä, viime kerta oli ehkä juuri siksi mahtava! Lapsi on tervetullut, vaikkakaan ei aivan suunniteltu...ei kuitenkaan missään tapauksessa vahinko!