Bulimia on oikeasti vakavasti otettava sairaus, jonka kanssa olen itse taistellut kymmenen vuotta! miksi kyselette täällä oksennus neuvoja ja tuette toisianne opettelemaan bulimiaa? itse olen yrittänyt parantua sairaudesta enkä ole vieläkään onnistunut. bulimia ei ole laihdutus keino. miksi tuhota omaa itseään näinkin vakavilla asioilla? kokemuksesta voin sydämestäni sanoa että sairauden takia elämä on toisinaan yhtä helvettiä. jos joku haluaa tämän olon itselleen niin ottakaa nyt järki käteen. bulimiassa ei ole mitään ihailtavaa eikä opettelemisen arvoista! oksentelun takia hampaani ovat pilalla, hiukset ohentuneet, pistävää kipua rinnassa ja rytmihäiriöitä, vakavaa masennusta. Tästä sairaudesta on leikki kaukana ja parantuminen äärimmäisen vaikeeta!!!! arvostaaka rakkaat ihmiset itseänne ja pitäkää itsestänne huolta. kokemuksestani voin sanoa ettei kukaan tätä sairautta itselleen eikä läheisilleen. en toivo tälläistä kellekään teistä. -rakkaudella
miksi????!!!!
Laetitia
4510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että olet ottanut ohjat käsiisi ja yrität auttaa itseäsi ja muita. Itsekin yritän auttaa aina kun ehdin tai osaan typpejä pääsemään yli tai sitten neuvomaan niitäjotka siinä yrittävät.
PS. Olen samaa mieltä ettei sairauksien kanssa saa pelleillä.
Tulipas tämä viesti juuri tänne palstalle sopivasti. Oma syömishäiriöni, joskin alkuun anoreksia ja sittemmin bulimia...saivat tavallaan inspiraatiota juuri täältä. En toki syytä palstaa sairaudestani...mieli, joka tietoa lähti etsimään, oli jo valmiiksi sairas, miettinyt lihavuuttaan vuosia vuosia...
Alkuaikoina muistan tosiaan veratailleeni painoja ja ruokamääriä...nykyisin 3 vuotta häiröikäyytäytymistä ja masennusta takana...en jaksa...kohta lähestyy täysi-ikä...eikä sekään tunnu miltään, en jaksa panostaa opiskeluun enkä mihinkään:/ Olen väsynyt, haluan eroon tästä. Joka hetki. Mutta olen niin kiintynyt kalorien ja kilojen laskemiseen etten enää kykene. Ruoka ahdistaa mahaa ja mieltä liikaa.
vielä se, että kaikki proanat ja probulimikot...teidän "harrastuksestanne" voi oikeasti tulla sairaus. Itse olen niin sekaisin, etten enää tiedä, onko tämä mitä. Toisaalta voisin lopettaa jos haluaisin...mutta kun en halua. Tai sitten vain tuntuu siltä että pystyisin jos haluaisin.
kiitos vastauksista! ymmärrän hyvin miten joku on saanut tältä palstalta "syitä jatkaa oksentelua"... ja siitä masennuksesta..itselläni sitä oli tätä ennen ja bulimia ei siihen auta. joku sanoi että voi lopettaa oksentelun milloin haluaa.. itse tajusin vasta 2 vuotta sitten ettei tämä ole normaalia ja että en kykyne omasta tahdosta lopettamaan. Kun järjellä aattelen joskus että kylläpä mulla on pieni maailma kun kaikki pyörii syömisen ympärillä..niin ja peilin. ja kyllähän siihen se oma paha olo ajaa, että pystyisin muka oksentamaan sen pahan olon pois. Elämässä on paljon näkemisen arvoisia asioita ja masennuksestakin voi jokainen parantua. Sain kuulla siskoni sairastavan
syöpää ja se oli jonkinlainen herätys että aivan helvetin sama lihoonko kymmenen kiloa jos jotain ei miellytä niin tervemenoa vaan! siskollani lähti hoitojen myötä hiukset eikä se kertaakaan valitellu ulkonäköään, urheesti jaksoi ja parantui. Joten ei siinä mitään ihailtavaa tässä minun itsetuho vietissä ole. Tsemppiä kaikille!
P.S söin juuri litran jätskiä enkä tasan oksenna.