Kohta ne taas on. Ensiksi on isänpäivä. saapa nähdä muistetaanko, viime vuonna tuli kortti melkein viikon myöhässä, taisi lapset "muistaa", kun kuulivat kavereilta jälkikäteen. Ei ainakaan sijaisvanhemmat olleet muistaneet, kun näin myöhässä tuli. Sitten on joulu. Viimeiset 5 vuotta on mennyt ettei ole saannut viettää lasten kanssa joulua, näin käy taas tänä vuonna. Ei kelvannut ehdotus lähes puoli vuotta etukäteen, että olisi saannut lapset kotiin edes jouluksi. Miten on teillä muilla? Jaksan odottaa, ehkä seuraava vuonna... Vai jaksanko sittenkäänä?
Isänpäivä...joulu
Turhautunut BIO iskä
191157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kenellä on se valta estää lapsia viettämästä isänsä kanssa joulua, sijareilla vai sossulla. Antavatko he perustelut kieltäytymiselle? Jouluhan on perhejuhla.
perustelut.....suurimmaksi osaksi aikaa ei löydy, vaikka harvoin tapaamisia on muutenkin. Toinen on tämä etäisyys, mikä tuntuu heillä olevan ylitse pääsemätön seikka, vaikka vielä lentokoneet lentää ja bussit kulkee, sekä iskä voi vielä hakea 400 km takaa.
se suurin estäja siis on...tiedä sitten muuta.Kyllä tässä niillä "toisillakin" on sormensa pelissä erittäin tiukasti. Hyvää isänpäivää siis...UUSI ISÄ lasten, minun lasten.
..huostaanotolla ole syynsä?
Yleensä se tarkoittaa että vanhempi ei pysty itse huolehtimaan lapsistaan tai lapsilla ei ole turvallista.
Ja jos kyseessä on huumeita yms niin niistä pitää olla kuivilla vähintään kaksi vuotta putkeen.
Ei lapsia huvikseen oteta perheistä pois vaan siinä on syynsä.
Mutta miksi vanhemmat ei pidä omista lapsistaan huolta? Miksi vanhemmat antaa mieluummin lapsensa pois...?
Tuossa on kyse pelkästään käytännön järjestelyistä ja pelkkiä verukkeita. Perusteluiksi estää perhejoulunne ne eivät riitä alkuunkaan. Onko perustelut paperilla.
ja isä on seurannut sosiaaliviranomaisten tekemää lasten huostaanottoa sivusta (tietoinen vai ei, lasten huostaanotosta?).
olen aiemmissa kirjoituksissani sanonnut. On minun syytteet aikanaan kumottu aiheettomina oikeudessa (käräjä). Syy siihen että aikanaan sellaiset syytteet sain on "sitsofreenikko ex-vaimon" jonka kommentteja kuultiin, sossulla ja omalla hoitajalla ja joka myös aikanaan itsekkin oikeudessa perui juttunsa vain keksittynä. En siis ole tehnyt mitään, en niin yhtään mitään. Mutta kun sossu on se mikä on, niin sitä kaikki tuntuu pelkäävän ja kunnioittavan. Myös aikanaan lakimieheni.
Huvikseen??? Nimen omaan tässä tapauksessa, otettiin huvikseen, sossu jopa kertoi ensimmäisellä kerralla kun palavereissa istuin, että kyllä moni nämä ytöt ottais omaksi, onne niin kilttejä ja ihania. Tämä tapaaminen oli se "virhe" jonka aikanaan tein, kuin suostuin kynnyksen yli astumaan sossun ovesta, "pölhön" skitsofreenikon puheitten takia, joita hän sossuille kertoi.
En siis ole antanut lapsiani suosiolla pois...Naisvalta vain toimii, tuolla sossussa ja lähipiirissä.
ole paperilla, kun ei suostu laittamaan(sossu), vaikka joka huoltoneuvottelusta pitäisi moinen tulla, oli sitten neuvotteluissa läsnä lasten äiti tai isä (molemmilla erikseen).
Selvä virkavirhe, jopa toistuva, tahallinen ja vahinkoa tuottava. Vahingonkorvausta noilta pitäsi saada ja uudelleenkoulutukseen laittaa, kun eivät osaa hommiaan. Ilmoita hänen pomolle, saatpahan ainakin säpinää aikaan ja kun heitä rupee pompottamaan, niin menee joulurauha sieltäkin.
Meillä sijoitettu on joulun sijaisperheessä. Perusteluna sossulla on se, että lapsi rakentaa kanssamme sen joulun niin hänkin saa siitä nauttia.
Joulunpyhinä lapsi aina kuitenkin tapaa biovanhempansa.
Isänpäiväkortti lähetetään tottakai ajoissa. Kortti täytyy kyllä pyytää koulusta erikseen, että ehtii postissa kulkea. Yleensähän lapset tuovat kortin vasta isänpäivän alla perjantaina.
osoitteeseen sen kortin lähettäis, kun isällä vaihtuu noi kortteerit kovin tiuhaan.
,rakastava ja välittävä iskä ilmoittaa kyllä osoitteensa ja numeronsa, kun muuttaa. En tähänkään ole syyllistynyt...lapsilla oikeus tähän ja vanhemmilla vastuu.
Bioisä puhuu asiaa. Miehillä oikeudet lapsiin ovat ihan jotakin muuta kuin äideillä. Isän pitää olla täydellinen ja nuhteeton, lähes pyhimys verrattuna äitiin, saadakseen samat oikeudet. Se on väärin.
Seuraan vierestä, kuinka päihteetön isä yrittää saada huostaanotettua lastaan. Äitiä paapotaan ja hänellä on oikeudet tavata lastaan teki hän mitä tahansa. Isältä vaaditaan uskomattomia asioita, ja tukea hänelle ei heru. Sossut näyttävät ihan suoraan kuinka pettyneitä ovat kun eivät ole löytäneet isästä mitään vikaa. Voimia toivon tälle isälle ja toivottavasti hän lapsensa saisi.
Itse en voi ymmärtää, miten muka äiti on lapselle parempi ja tärkeämpi. Jos vanhemmat rakastavat ja pystyvät hoitamaan lapsensa, niin molemmat vanhemmat ovat tärkeitä. Isällä on oma merkityksensä ja äidillä omansa. Ja jos toinen ei pysty lasta hoitamaan, niin toinen on parempi kuin vieraat ihmiset. Siis silloin kuin hoito on riittävää.
Nuo isän- ja äitienpäiväkortit puhututtavat sijaisvanhempia. Monet kokevat niin, että jos lapsi ei itse niitä halua lähettää tai on pieni, niin se ei ole sijaisvanhempien tehtävä. Eipä kait kukaan biovanhempi halua korttia sijaisvanhemmilta, vaan lapseltaan.
Meidän sijoitettu lapsi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä edes. En ole korttia lähettänyt. Jos lapsi on meillä vielä silloin kun on korttien teon aika, niin meinaan kyllä häntä kannustaa tekemään kortit.
Joulun on lapsi meillä. Siitä en keskustele(eli yritä kääntää sossun päätä) ja sossu sen päätti en minä:). Lapsi elää meillä arjen, joten hänen kuuluu saada myös juhla. Jos lapsi on aina poissa silloin kun on juhlaa, en usko, että meidän biolapset kokevat häntä perheenjäsenenä. Ja sijoitetulle lapselle on tärkeää olla arjessa osa perhettä, eikä ulkopuolinen.
Ymmärrän kuitenkin biovanhempien tuskan tässä asiassa. Jokainen tapaamisiin pystyvä varmasti haluaisi lapsen silloin kotiin. Pahalta tuntuu äitinä teidän puolestanne.
Kuitenkin lapsi on tärkein. Ja niin kauan kuin hän joutuu sijaisperheessä olemaan, on tärkeää, että hän on tämän perheen jäsen, ei ulkopuolinen. Puhun nyt siis pienen lapsen näkökulmasta.
Jos tuo lapsi on meillä vielä vuosien päästä, isompana, niin ajattelen, että ehdotan vuorosysteemiä, jos lapsi niin haluaa. Isot lapsethan päättävät itse. Mutta kuten sanoin sossu päättää, ehdottaa toki voi.
Ja ennen kuin kukaan hermostuu, niin meillä on loistavat välit lapsen biosuvun kanssa. Ei siis kannata lähteä puolustamaan bioäidin oikeuksia. Kummastakin suunnasta joustetaan ja lapsi voi hyvin. Lapsella on kahdet vanhemmat ja kaikki ovat tyytyväisiä siihen tällä hetkellä.
Ja minä toivon, että tulee päivä, jolloin minun on aika luopua äidin vastuustani. Lapsen elämästä tosin en jää koskaan pois. Hän on minulle rakas niin kauan kuin elän.
Hyvä että asiat ja käsitteet selkeytyvät. Kun sijaisäidit täällä ovat tähän saakka selittäneet olevansa sijaislapsen äiti arjessa, niin nyt voidaan rehellisyyden nimissä todeta, että sijaishoitajat esittäytyvät lapsen äitinä arjassa ja juhlassa. Pitää olla rehellinen ja avoin, jotta kaikki tietävät, missä mennään, eikä ulkopuolisille jää väärää kuvaa sijaishoidosta.
Olen myös laittanut merkille tuon, että isä on "vähäpätöisempi" kuin äiti.
Meille sijoitetun lapsen isä haluaisi enemmän tapaamisia kuin äiti. Äiti ei jaksa ottaa niin usein kuin isä ottaisi. Sossun päätös tässä asiassa on, että kummallakin on saman verran tapaamisia, ettei äidille tule paha mieli asiasta! Isälle kyllä saa tulla paha mieli...
kenen asioita se sossu hoitaa. Kuka ajattelee lapsen pahaa mieltä. Tässä tapauksessa ei ainakaan sen enempää äiti kuin sossukaan.
Niin, en huomannut mainita, että lapsi kyllä haluaisi tavata isäänsä useammin. Isä onkin lapselle tässä tapauksessa paljon tärkeämpi kuin äiti.
Hei. Meillä on kaksi sijaislasta muistaneet isäänsä ja isoisäänsä jokaisena 8 vuotena mitä ovat meillä sijoitettuna olleet. On lähetetty omatekemä kortti ja valokuvia. Nyt oli ensimmäinen vuosi, kun eivät muistaneet. Isä ei ole kertaakaan muistanut 8 vuoteen.Ei syntymäpäivänä eikä jouluna. Puhumattakaan, että olisi soittanut, ei koskaan.Minä ainakin sijaisäitinä haluaisin asioiden olevan vastavuoroista. Eikö sinustakin olisi niin?
Pienempinä lapset lähettivät kortit isilleen, mutta kun ei edes koskaan kiitosta tullut saatikka,että isät olisi muistaneet yhtään syntymäpäivää tai joulua, joskus joltain tullut joku kortti, sekin uuden vaimon laittama. Niin isompina ovat nyt vetäneet johtopäätökset, eikä ole ollut erityistä halua isiään kortein muistaa. Tekstiviestit kuitenkin laittoivat tänä vuonnakin, mutta ei niistäkään mitää kiitosta/vastausta. Vähän oli lapset ihmeissään.