http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000021127811
Tyypillistä suurperheen vanhempien itserakkautta: pyöräytetään liuta mukuloita ja sysätään hoitovastuu lasten niskaan! >:(
Kait on olemassa järkeviäkin suurperheen vanhempia? Onko?
Tyypillistä suurperheen vanhempien itserakkautta: pyöräytetään liuta mukuloita ja sysätään hoitovastuu lasten niskaan! >:(
Kait on olemassa järkeviäkin suurperheen vanhempia? Onko?
Vastaukset 37
Vanhimmat
ensin minkälainen on mielestäsi 'järkevä' suurperheen vanhempi???
joka tajuaa oman jaksamisensa rajan. eli tajuaa sen, että jos on viidennen lapsen jälkeen tositosiväsynyt, ei edes harkitse kuudetta, saati seitsemättä ihan vain siksi, että "jos luoja suo" ja että "kaikki lapset ovat Herran lahjoja, jotka vastaanotetaan ja joita rakastetaan"
myös sellainen on järkevä, joka tajuaa, että jos kämpässä on uusi vauva, ja sisaret, ehkä 6 kpl) 1-2 vuoden välein, ei kertakaikkiaan ehdi vahtimaan sitä 1,5 vuotiasta, 3 vuotiast ja 4 nelivuotiasta ihan niinkuin pitäisi. silloin heitä vahtii isosisko tai ei kukaan.
Luultavasti alkuperäinen kirjoittaja
on korkeintaan kahden lapsen äiti
- jos äiti ollenkaan.
Kun lapsia on useampi,
se on kuin itsestään selvää,
että he katsovat toistensa perään.
Lapset eivät miellä hoitavansa pienempiä
sisaruksiaan, vaan he kasvavat kantamaan
vastuuta sisaruksistaan ihan automaattisesti.
Ei kai se nyt mikään synti ole,
jos vanhemmat tekevät tunnin kävelylenkin kaksin,
ja 7-vuotias leikkii pienempien sisarustensa kanssa?
Sehän juuri autaa vanhempia jaksamaan,
kun saa hetken olla kahden ja jutella rauhassa
aikuisten asioita, vaikka sitten iltalenkin
merkeissä.
Kyllä on ahdasmielistä kirjoittelua.
Tuollaista tekstiä voi odottaa sellaiselta henkilöltä, joka ei ole oppinut pitämään
huolta kenestäkään muusta kuin itsestään.
ja silti kadehtii muita ... tai ehkä juuri siksi.
Minä en kyllä seitsemän vuotiasta jättäisi yksin hoitamaan pienempiä sisaruksia - en todellakaan.
Kun meillä 7-vuotias on ollut tunnin 6-vuotiaiden kaksosveljiensä kanssa, ei meillä ollut vielä viittä lasta. Odotin silloin neljättä, ja viiden syntyi parin vuoden päästä.
Ihan nätisti pelasivat lautapeliä meidän vanhempien lähtiessä, että myös kotiin palatessa.
Tosin meidän 7-vuotias on ollut jo pienestä pitäen hyvin "kypsä", joten se varmaan vaikutti siihen, että uskalsin jättää lapset kolmisin. Eikä veljetkään mitään ylivilkkaita 6-vuotiaina olleet.
Luulen, että kyllä vastuulliset vanhemmat tuntevat
omat lapsensa niin hyvin, että tietävät, voiko heitä jättää keskenään kotiin.
ja pidät sitä ihan ok-juttuna. no ei tarvi enää ihmetellä, että suurperheellisistä on täällä aika ikävä kuva.
mäpä kerron kauhujutun. ja tää on tosi. naapurissa jätettiin pari vuotta sitten 8 v, eli tokaluokkalainen tyttö katsomaan 5-vuotiasta pikkuveljeä kun "äiti piipahtaa kaupassa". keittiössä oli kelloradio, joka joutui jotenkin oikosulkuun, ilmeisesti johto oli aikojen kuluessa kuumentunut ollessaan hellan lähellä ja radio alkoi savuttaa ja kuumentua. savua oli ihan sakeana. lapset hätääntyivät; nuorempi juoksi huoneeseensa piiloon ja vanhempi pihalle. minun vanhin lapseni, silloin 13 vuotias oli pihalla ja tyttö juoksi hänen luo ja selitti tilanteen. poikani käski juosta meille sanoa minulle ja juoksi itse naapuriin. silloin keittiö oli jo täyttä pistävää savua, liekkejä ei näkynyt. poika etsi pikkuveljen, toi hänet ulos ja soitti kännykällä palokunnan, joka oli paikalla 15 minuutissa. palomiehet sanoivat, että pari minuuttia lisää, niin keittiö olisi ollut ilmiliekeissä, nyt ei tullut kuin savuvahinkoja.
äiti tuli kaupasta vasta palokunnan saapumisen jälkeen.
eli mitä jos?
poikani ei olisi ollutkaan pihalla? minne tyttö olisi hätäännyksissään juossut? miten olisi käynyt huoneessaan sängyn alla olleelle pikkuveljelle?
8 vuotias voi pärjätä tunnin ihan hyvin pikkuveljen kanssa lautapelejä pelaillen. mutta mitäs jos tosiaan jotain sattuu? tämmöinen "melkein-tulipalo", televisiotkin tossahtelevat tuon tuosta, ikävä kaupustelija ym... mitä tekee pieni lapsi hätääntyessään?
ettei aloittaja voi olla suurperheellinen?
Siksikö kun hän tuntuu olevan vastuullinen vanhempi?
Meillä on myös 5 lasta, enkä IKINÄ jättäisi alle 8v yksin kotiin. Saatika, että hän "huolehtisi" vielä muista! Syynä juuri tuo, minkä jo joku toi esille, voi tapahtua mitä vaan. Ei ne lapset välttämättä sitä onnettomuutta aiheuta, syitä voi olla monia.
Mielestäni se on vanhempien laiskuutta, kun ei viitsitä ottaa lapsia mukaan, sanoa että kyllä he pärjäävät. Ovat niin fiksuja yms. Mutta he ovat LAPSIA ja jos ei ole vaihtoehtoja, niin useimmiten kuitenkin pärjäävät.
Miksei teillä voi lapset tulla lenkille mukaan?
Kun lapsenne ovat niin fiksujakin niin miksette saa "omaa aikaa"?
Eikö lapset voi leikkiä olohuoneessa kun itse olette keittiössä?
Sanotte vain lapsillenne, että teillä on juteltavaa toisillenne.
Meillä tuo ainakin toimii.
Vanhin lapsemme on 18v ja hän on erittäin harvoin lapsenvahtina(nuorin on 5v). Silloin harvoin kun on pyydetty, niin aina on suostunut ja maksamme hänelle tietysti tuntipalkan tehdystä työstä.
Eivät nuoremmat sisarukset ole hänen lapsiaan, joten hänen ei tarvitse myöskään olla hoitovastuussa heistä.
Usein hän itse sanoo hakevansa sisaruksiaan harrastuksista. Se onkin maalla iso apu kun välimatkat ovat pitkiä.
Viimeinen kappaleesi ei sovi ainakaan minuun ollenkaan.
Huolehdin mielelläni muista ja eläimiäkin meiltä löytyy, vaikkemme maatilalla asukaan.
Ketään en viitsi kadehtia, en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi pitäisi.
Olen oikein tyytyväinen ihanaan perheeseeni ja mielestäni se on kaikkein tärkeintä.
Itselläni on useampi lapsi, mutta täytyy sanoa etten voisi kuvitellakaan että 7v joutuisi tunniksi !!! vahtimaan pienempiään. Voisin ajatella n. 10 min tai vartin hetkeä jolloin voisin jättää ilman aikuista.
Ja tässä aloittajan tapauksessa jo se kolahtaa korvaan ja epäilyttää kaikista eniten, että lapsia, näitä pieniä on siis enempi kuin yksi. Riskit kyllä kasvaa selvästi verrattuna siihen että esim. 7v vahtisi yhtä 6v hetken kuin että siinä voi olla vaikka 7v vastuulla 1v, 2v, 3,5v, 5v...
Me ollaan molemmat vanhemmat klo 8-16 töissä,
lapsia on 7.
Esimerkiksi meidän ekaluokkalainen tytär lähtee kouluun klo 8.30, eli vasta tunnin meidän vanhempien lähdön jälkeen.
Isommilla lapsilla alkaa aikaisemmin, eli jo klo 8.
Lapsi on yksin melkein tunnin aamuisin, eikä muita vaihtoehtoja yksinkertasesti ole. Iltapäivä ja aamuhoitoon ei ole paikkoja eikä kunnalla resursseja järkätä lisää,
rahassa ei kylvetä ja hoitajaakaan ei voi palkata.
Tuntuu pahalta, että joutuu niin pienen jättämään, mutta luotettava on. Meidän vanhempien työpaikoille on molempiin yli 10 km, koululle 3km ja mummolaankin 5km.
Naapurit, jos sattuvat olemaan kotona, ovat ainoita joiden luo 7v. voi mennä.
Kännykkä lapsella on, ja soittelenkin hätääissäni joka aamu ja iltapäivisin, mutta tyttö kertoo aina rauhallisesti kaiken olevan hyvin ja soittaa kyllä jos tulee ongelmaa.
Periaatteessahan tuon ikäinen on yleensä kypsä huolehtimaan itsestään, ja miksei nyt vaikka yhdestä pikkusiskostaankin. Meidän lapsi vain jotenkin ei tunnu niin "kypsältä" kuin esim.
tuttavaperheen vuoden vanhempi tyttö, joka on erittäin vastuuntuntoinen, suloinen ja auttavainen, hoitaa kahta siskoaan (jotka ovat rauhallista, kilttiä ja tottelevaista tyyppiä)
helposti pieniä aikoja.
iettikäähän, joissakin maissa lapsi hankkii elantoaan 6 vuotiaana omakätisesti.
Ei ne lapset täälläpäin ole pohjimmiltaan erilaisia, ne on vain kasvatettu pumpulissa.
Minäkin kyllä muistan, että kun olin lapsi ja asuimme maalla, huolehdimme sisarukset toinen toisistamme kun äiti oli navetassa ja isä pellolla tms...
Meitä on yhteensä 10 lasta, tosin olemme ensin yhdessä kuuden lapsen sarjassa,
sitten tulee 2 adoptoitua lasta ja lopuksi vielä vanhempien iltatähdet.
Se vain oli niin, että katsoimme toistemme perään sen kummempia ajattelematta.
Olimme ja elimme niinkuin vanhemmat olisi ollleet kotona, ihan samalla tavalla.
Ja jos jotain olisi sattunut, olisi naapurin tai äidin saanut apuun, mutta koskaan ei mitään sattunut.
Joku sanoi, että "ennen oli ennen ja nyt on nyt".
Tuolla varmaan tarkoitetaan,e ttä lapset kasvatettiin erilailla ennen kuin nyt. Nykyään lapsia kohdellaan niin pumpulissa että vastuuta opitaan ottamaan vasta yläkoulussa, jos silloinkaan, minulla on kokemusta (olen opettaja)
Ennenvanhaan 5-8 vuotiaat oli jo "isoja" lapsia, joiden piti pärjätä ja osallistua talon askareisiin.
Minusta on aika älytöntä, että nykyään lasten ei tarvi yllättävän monessa taloudessa osallistua kotitöihin lainkaan, ja vanhemmat perustelevat sen sillä että alpsen työ on olla lapsi ja leikkiä. Se on totta, mutta lapsen on oikeus olla lapsi ja kasvaa vähitellen myös aikuiseksi, ja aikuiseksi kasvamista "harjoitellaan" lapsena ottamalla vähän kerrallaan vastuuta lisäämällä sitä vähitellen.
Minulle sanottiin lapsena, usein, että me ollaan perhe ja me huolehditaan toisistamme ja tehdään talon askareita, kun kerran täällä asumme.
Äiti myös muistutti monesti, ettei hän ole lapsen palvelija, vaan lapsi on vanhemman palvelija, ja lapsen täytyy kunnioittaa ja totella vanhempiaan.
Nykyään harmillisen monessa taloudessa pieni lapsi on päälikkö, ja hän joutuu väärällä tavalla ottamaan vastuuta kun joutuu määräämään kaikesta.
Jos lapsi itkee ja tahtoo kaupassa karkkia,
ja vanhempi ensin kieltää ja sitten kiukuttelun päälle suostuu, hän vaihtaa asemaa lapsen kanssa. Näin lapsi tuntee olevansa vanhempiensa ohjaaja ja päällikkö, ja saa liikaa "piilovastuuta", vaikka vanhemmat yrittävät OIKEAN ja TARPEELLISEN vastuun, kuten omista tavaroista huolehtimisen, siivoamisen, sisarusten hoitamisen jne jättää pois lapsen harteilta.
Oikeanlainen vastuu, jossa lapsi valmentautuu aikuisuutta varten, on vain hyväksi.
Tulihan pitkä kirjoitus
Mielestäni kunnioitus ei ole sitä, että on toisen palvelija. Ei meillä ainakaan ole lapsia tehty palvelijoiksi, todella erikoisen opin olet kotoasi saanut.
Kirjoittelin tuohon jo aiemminkin, että meillä ei lapsia jätetä heitteille. Meillä siis myös 5 lasta, kuten jollakin muullakin tässä ketjussa, mutta meillä lapsista huolehtii aikuiset.
Minun mielestäni 7vuotias ei ole kypsä huolehtimaan itsestään, ei edes "periaatteessa".
Väitätkö todella (olet opettaja?), että nuo lapsiraasut, jotka joutuvat töihin pienenä, nauttisivat siitä? Eli suomalaistenkin lasten pitäisi pärjätä omillaan kun Intiassakin on näin? Huh-huh, toivon, ettet ole meidän lasten ope. Mielestäni lapsityövoima on mieletöntä väkivaltaa pieniä ihmisiä kohtaan. Kärjistäen voisi kysyä, että kun maailmalla on jopa 3-4vuotiaita katulapsia, jotka joutuvat itse etsimään ruokansa, niin pitäisikö sekin ottaa ohjenuoraksi?
Saanko kysyä, että miksi teillä on 7 lasta? Teillä on kertomasi mukaan 2 vanhempaa, joten ei ole kyse yksinhuoltajasta. Sanot, ettei ole muuta vaihto-ehtoa, kuin tyttären lähteä ja tulla tyhjään kotiin.
Meillä lapsia on tehty sen verran, että pytymme heidät helposti elättämään. Itse olen kotona ainakin siihen asti kun nuorimmainen menee kouluun. Sen jälkeen voin tehdä osa-aikatyötä ainakin parin vuoden ajan niin ykkös- ja kakkosluokkalaisen ei tarvitse tulla tyhjään kotiin.
Mitä kotitöihin tulee niin kyllä meillä ainakin lapset niitä tekevät, lastenhoito ei vain kuulu kotitöihin.
siis, tuo Lapsi on aikuisen palvelija ei tarkoita sitä että aikuiset löhöilee kotona ja lapset raataa niska limassa aikuisten hommia.
Se on enemmän vertauskuvallinen käsite, vaikea selittää mutta havainnollistan sitä niin, että koira ei lenkitä ihmistä, vaan ihminen lenkittää koiraa,
spagettia ei laiteta ketsuppiin, vaan ketsuppia laitetaan spagettiin..
Siis tuolla vertauksella tarkoitin sitä, joissakin perheissä lapset ovat kietoneet vanhemmat pikkusormensa ympärille, ja ovat perheen pieniä prinsessoja ja prinssejä, joita vanhemmat nöyrästi palvelevat.
Minulle siis opetettiin, että se ei missään nimessä ole noin päin, vaan koti on kaikkien yhteinen, ja kaikki sen asukkaat kantavat jollain lailla kortensa kekoon, eikä vain vanhemmat.
En nyt siis tarkoittanut, että kirjaimellisesti oltaisiin toisen palvelijoita.
Ja sitten tuo, että sanoin että jossain päin maailmaa 5 tai 6 vuotias joutuu pakon edessä huolehtimaan itsestään ja hankkimaan elantonsa, vaikka se surullista onkin, niin Suomessakin lapi pohjimmiltaan pakon edessä siihen pystyisi.
Kyse on vain siitä, että suomessa lapset kasvatetaan aivan liiaksi pumpilissa ja liian isot lapset on vanhemmille vieläkin vauvoja.
En missään nimessä ole lapsityövoiman tms kannalla, enkä oikein itsekään käsittänyt, mistä sait käsityksen että olen.
Juu, ja saat kysyä miksi meillä on 7 lasta.
Vastata en vain osaa... En ole ikinä ymmärtänyt, miksi suuremmissa perheissä udellaan sitä, miksi lapsia on niin paljon, kun ei 1-lapsisiltakaan kysellä, että miksi teillä on vain 1.
Lapset vain on tulleet, ja koska rakastamme lapsia, heitä on niin monta.
Tosin, meidän lapsemme ovat ikähaitaria 16-3 v.
4 vanhinta biologisia, 3 nuorinta adoptiolapsia.
Olemme töissä molemmat, ja kotiäitiys ei ole minust enää tässä tapauksessa hyvä idea, kun
vain yksi lapsista on alle kouluikäinen.
Rahaakin pitää jotenkin hankkia, sillä miehen työ on tällähetkellä siinä jamassa että palkka on niin kehno, että sillä ei tämmöistä sakkia elättäisi.
Menin töihin kun nuorin oli 2,5v. Sitä ennen olin kotona ensimmäisen adoptiolapsemme tulosta saakka, ja se oli lapsille parasta sillä heidän oli hyvä tottua kotiympäristöön kaikessa rauhassa, olihan uusi maa, uusi kieli, uudet perheenjäsenet ja kaikki...
Mutta nyt minun pitää lopettaa, tulen vielä kirjoittelemaan myöhemmin.
-Deliah
Se, huolehditaanko Suomessa vähän vai paljon, riippuu siitä, mihin verrataan. Jossakin 5-6-vuotiaat joutuvat huolehtimaan itsestään. Tuon voi kääntää myös niin, että Keski-Euroopassa ja Amerikassa taas 12-vuotiaitakaan ei tahdota jättää hetkeksikään yksin. Suomi taitaa olla tuota välimaastoa.
Kotitöiden tekeminen on hyväksi lapselle. Siivoaminen ja ruuanlaitto ovat taitoja, joita tarvitsee jokainen. Sen sijaan lapsen hoitaminen ei sitä ole. Sitä ei välttämättä tarvitse tehdä elämässä koskaan. Aikuinen tekee valinnan, haluaako itselleen lapsia ja tietää samalla, että jälkeläsistään on pidettävä huolta. Ei ole järkeä ajatella, että uusavuttomuutta ehkäisee hoitovastuun delegoiminen lapselle. Minä, kolmilapsisen perheen keskimmäinen, olin esim 10-vuotiaana lähes jatkuvasti lapsenvahtina 4-vuotiaalle siskolleni. Paljon muita kotitöitä en tehnytkään. Pyykin pesemisen opettelin 19-vuotiaana, kun muutin pois kotoa. Aika outoa vanhemmiltani, myönnän. Tietyissä asioissa olen edelleen vähän uusavuton.
Ei se, että on vapautettu ihmisen hoitovastuusta, tee uusavutonta. Senhän logiikan mukaan perheen nuorimmat, joilla ei ole sisaruksia, josta huolehtia, olisivat automaattisesti uusavuttomia.
Lapsen hoitaminen ei kuulu lapselle. 7-vuotias pystyy jotenkuten ehkä itsestään huolehtimaan, mutta se on liikaa, että täytyisi pitää huolta sekä itsestään että jostain toisesta. Muita kotitöitä voi teetättää, kunhan aikuinen valvoo, ettei esimerkiksi ruoanlaitossa polta itseään. Lapsenvahtiminen on erittäin vastuullista, joten se pitää jättää aikuiselle, joka homman haluaa ottaa vastaan. Siinähän on kyseessä toinen ihminen, hänen hyvinvointinsa tai jopa henkensä, ei esimerkiksi pohjaan palanut ruoka.
Ihan vaan lyhyesti laitan tähän väliin,
ettei ole heittellejättöä, jos lapsi on tunnin yksin kotona.
Ja Deliahin kirjoitus oli todella asiallinen.
Juuri sitä minäkin tuolla aiemmin tarkoitin,
etteivät lapset ajattele "joutuvansa" pikkusisarustensa lapsenvahdeiksi - hehän leikkivät samalla lailla yhdessä silloinkin, kun vanhemmat ovat kotona.
Ja todellakin: perhe on kuin yhteinen yritys;
jokaisen on kannettava oma kortensa kekoon,
niin toistensa huolehtimisessa kuin kodin hoidossaKin.
Minä itse olin siskoni vahtina lapsena yhtenään. Sillon kyllä koin, että olin lapsenvahti työssään. Jouduin rajoittamaan kavereiden kanssa olemistakin siskon takia. En tykännyt leikkiä jonkun 4-vuotiaan kanssa, kun itse olin "jo" 10 ja leikit aivan eri tasoa kuin pikkulapsella.
Onhan täällä joku jolla on vähän järkee päässä!!!!!
On hieman eri asia, jos 7v on tunnin kotona odottaen kouluun lähtöä, kuin että 7v hoitaa neljää pikkusisarustaan. Ei ollut kyse siitä, etteikö 7v voisi olla tunnin omin päin, mutta voiko 7v olla tunnin "omin päin" huolehtimassa neljästä muusta?
Kirjoitit aiemmin, että jossain päin maailmaa 5-6vuotiaat hankkivat elantoaan.
Viimeisessä vasta puhuit pakon edessä tekemisestä.
Niissä on muuten vissi ero...
siksi, että minua -1,3 v, ja 3,4 vuotta nuoremmat tekivät kielletyjä asioita, enkä saanut sitä estettyä.
Nauroivat vain Sinä siitä selkääsi saat.
Tai jättivät tekemättä määrättyjä asioita. Opin pian työt on paras tehdä itse säästyy selkä saunalta.
Maatalon tyttö 5 tytöä ja 2 poikaa.
verot yrityksen mukaan. Eikä kölliä yhteiskunnan tuilla ja lasten työllä.
Onpa outo käsitys suurperheestä.
Eikö yksi- ja kaksilapsisen perheen lapset ole tosiaan koskaan kotona ilman vanhempia?
Vahinkoja voi sattua, vaikka vanhemmat ovat kotonakin.
Ovathan lapset usein yksin tai sisarusten kesken kotona koulupäivän jälkeenkin.
Ymmärrän viiden lapsen äitiä siinä suhteessa, että lapset todellakin automaattisesti "pitävät toisiaan silmällä".
Kun edes joka toinen pitäisi huolta omasta perheestään, niin jäisi nämä uskomattomat yleistämiset väliin, niin suurperheiden kuin muidenkin asioiden osalta.
tietämäni 1-3 lapsisten perheiden lapset eivät ole päikseen kotona. yhden tokaluokkalaisen pojan tiedän, jonka äiti tulee neljän maissa töistä, mutta pojan mummu asuu tien toisella puolella ja mummu on aina kotona ja sinne lupa mennä.
vahinkoja voi tosiaan sattua, mutta ainakin vanhempien kotona ollessa siellä on aikuinen, joka asian selvittää, ei hätääntynyt lapsi.
minä en ymmärrä viiden lapsen äitiä, joka jättää lapsensa isolle siskolle.
lapset voivat pitää toisiaan silmällä, vaikka sen aikaa kun äiti käy ripustamassa pyykin ulos (siis muutamia minuutteja ja äiti kuulomatkan päässä), mutta tunnin lenkit miehen kanssa ilman lapsia siten, että 7 vuotias kaitsee pienempiä eivät ole asiallisia. mitä jos tosiaan jotain tapahtuu? mitä tekee hätääntynyt lapsi?
ja kun puhutaan lapsista,jotka koulupäivän jälkeen ovat keskenään kotona: niin hehän ovat jo koululaisia, 9 vuotias voi pärjätä yksinkin (jos on tarvittaessa joku turvallinen paikka minne mennä) tai toisen kouluikäisen kanssa, mutta 7 vuotias on vasta ekaluokkalainen ja aivan liian pieni ottamaan vastuuta vielä pienemmstään.
en minäkään enää ihmettele, että suurperheistä on aika negatiivinen käsitys, jos tällainen katsanto on yleistäkin. onneksi on myös vastuunsa tuntevia suurperheellisiä.
lapsia tehdään sellainen määrä, että niistä jaksetaan kantaa vastuu. jos pitää päästä yksin tai miehen kanssa lenkille ilman lapsia ja vielä niin, että pikkulapsi kaitsee vielä pienempiä, on lapsia haamuttu liikaa - niiden kanssa ei enää jaksa.
on heitteillejättöä ja lastensuojeluviranomaisten asia, jos 7 vuotias on jätetty ilman aikuisen turvaa. ja vielä kaitsemaan pienempiään.
saihan yksikin äiti syytteen heitteillejätöstä, kun lähti viemään taksilla loukkaantunutta lastaan sairaalaan. äiti ei ollut humalassa, mutta sen verran nauttinut, ettei autolla lähtenyt. mitähän saisi sellainen äiti, joka jättää lapsen YKSIN. ja vielä useita pieniä lapsia.
Luettuani tätä palstaa, tuntuu siltä,
kuin nimim. viideä äiti olisi ainoa äiti,
jonka lapset ovat hetkeäkään yksin kotona.
Miettikääpä vanhemmat itseänne, kun olitte pieniä?
Meillä oli vesi kannettava kaivosta, ja sauna piharakennuksessa. Vaikka äiti oli periaatteessa lähellä, hän saattoi olla toista tuntiakin ulkona, ei siis kotona. Siellä me sisarukset leikittiinkeskenämme.
Tänäpäivänä on kännykät kaikila, ja lapsetkin osaavat käyttää niitä.
ei se kännykkä paljon auta, jos epämiellyttävä kaupustelija on tukkinut itsensä tupaan ja äitee kaupassa 15 km:n päässä.
tai olet vahtimassa 7 vuotiaana 5 vuotiasta pikkuveikkaa, joka kaatuu juomalasi kädessään ja haava on syvä, kipeä, lasinsiruaj täynnä ja vuotaa ja vaatii tikkejä.
Jospa he kuuluvat tähän lahkoon; "kyllä herra omistaan huolen pitään ja jos jotain tapahtuu niin se on sitten herran tahto..." Joopa.
Meillä on kyllä aina toinen vanhemmista kotona ja toinen käy lenkillä jos tarve vaatii ja kun kotiutuu niin sitten voi toinen lähteä. Ei ole lasten velvollisuus huolehtia toisistaan, ei edes sitä tuntia varsinkaan jos kyseessä on 7-vuotiaan vastuulla neljä muuta!!!!!!!!
Jos tuo oli tarkoitettu minulle,
niin meillä 7-vuotias pelasi
6-vuotiaiden veljesten kanssa,
eikä siis kaitsenut neljää sisarustaan.
Ihan samalla lailla he leikkivät yhdessä
meidän kotona ollessammekin.
Meillä tämä 7-vuotias olisi halunnut jo viisivuotiaana olla vähän aikaa yksin kotona, mutta
emme tietenkään jättänet.
Hän on hyvin omatoiminen ollut pienestä pitäen.
Lapset kehittyvät niin erilaiseen tahtiin.
Kyllä vastuulliset vanhemmat tietävät, milloin
voi kenetkin jättää hetkeksi yksin.
Nykyään monet lapset tosiaankin paapotaan piloille, kun eivät saa edes naapurin pihaan kulkea yksin.
Ja me ei todellakaan kuuluta mihinkään lahkoon!!
7 vuotiaasi olisi tehnyt 6 vuotiaiden kaksosten kanssa, jos edellä mainittu tilanne olisi toteutunut teillä? jos vaikka tv tai joku sähkövempain olisi alkanut kärytä ja palaa? ja te vanhemmat olisitte olleet tunnin lenkillä ties missä?
olisiko sinun kypsä 7 vuotiaasi osannut hälyttää apua? olisiko osannut soittaa teille? siis kuvittele tilanne, hätääntyneet lapset savun keskellä.
voi olla että lapset paapotaan pilalle, mutta ääripää on tuokin. liian usein tapahtuu mitä jos ja lähelti piti - tilanteita. lapset hukkuvat korvoihin, vaikka vanhemmat ovat lähistölläkin, miksi lisätä riskejä tieten tahtoen. ei se yhteinen lenkkiaika voi niin tärkeää olla.
ai niin; minulla vain 3 lasta, iät nyt 8,6,4. kauhean kiva olisi jättää vaikka 2 vanhinta kotiin kauppareissun ajaksi, saisi jouhevammin senkin reissun suoritettua, mutta minun vastuuntuntoni kuitenkin voittaa vielä mukavuudenhaluni.
Kyllä olisi osannut soittaa apua.
Hän osasi käyttää sekä lankapuhelinta että kännykkää.
Ja olimme tosiaankin puhuneet hänen kanssaan siitä, miten toimia, jos jotakin tapahtuu.
Hän tiesi hätänumeron, sekä olisi taatusti juossut poikien kanssa naapuriin.
Niin ne vaan on lapset erilaisia.
Siis eihän tämä kirjoitus ollut sinulle vaan aloittajalle! Siis mieti nyt uudelleen, 7v hoitamassa NELJÄÄ pikkusisarustaan!!!!! Kyllä täytyy olla todella aikava ja kehittynyt 7vuotias että moiseen pystyyn.
jätti lapsensa yksin kotiin leikkimään, kun meni permanenttiin. ja tämä lapsi oli yksin. oli siskon kännykät ja muutamat muutkin numerot tiedossa. oli käyty läpi, mitä vaaratilanteessa tehdään. sisko oli varma, että heidän likka pärjää.
tulipa kylään naapurin 7 vee tyttö. tytöt leikkivät nukkekodilla. oli jouluaika ja nukkekotiin vietiin tuikkukynttilä parvekkeelle. siitä tuikku sytytti nukkekodin verhot ja koko nukketalon.
mitä tekivät tytöt? yrittivät sammuttaa kantamalla vettä palon päälle, toinen sai pahoja palovammoja käsiinsä. sitten juoksivat ulos ja tämän toisen tytön kotiin. sieltä juoksi tämän tytön äiti paikalle todeten, että liekeissä on. heitti maton palavan nukketalon päälle ja sai vielä tulen tukahdutettua. sitten tuli palokunta. ÄIDIN soittamana. tytöt hysteerisiä ja itkivät, toinen vietiin tk:een.
kumpikaan tytöistä ei soittanut minnekään, ei hätääntyneeltä. LUE: HÄTÄÄNTYNTYNEELTÄ lapselta voi odottaa johdonmukaista ja järkevää käyttäytymistä.
ei auta puhumiset vaaratilanteessa.
olet todella vastuuton äiti, jos odotat 7 vuotiaasi osaavan käyttäytyä vaaratilanteessa oikein. hyvä jos osaa, mutta et todellakaan voi sitä tietää.
Oletko nähnyt paniikissa olevaa aikuista?
Voin sanoa, että moni järkevä aikuinen ihminen lamaantuu silloin kun pitäisi toimia.
Valitettava tosiasia on, että lapsilla on vähemmän tietoa tosipaikan tullen kuin aikuisilla. Toivottavasti et luota liikaa onneesi, naiivius voi olla kallista.
Sinunlaisella äidillä ei saisi olla lapsia ollenkaan!
Aivan sama kuin minä väittäisin, paremmin tietämättä, että sinä osaat hypätä seiväshyppyä. Väittäisin vain, että osaa se. Ollaan käyty teoria ja tekniikka läpi ja puhuttu, eli pakko sinun on osata hypätä seipäällä.
Sinä et mitenkään voi tietää, miten lapsesi käyttäytyy hätätilanteessa, et voi olla varma edes itsestäsi!
On aivan varmaa, että tunnen oman lapseni paremmin kuin yksikään näistä kirjoittajista täällä.
Kun ette asiasta mitään tiedä, on aivan turha jauhaa, ettei tyttäreni osaa toimia hätätilanteessa.
En aio roikkua täällä enää kirjoittamassa, mutta sanon vielä, että meillä on kokemusta tyttären toiminnasta hätätilanteessa, eikä hän ollut edes seitsemää silloin.
Vanhempia ihmisiä oli paikalla paljonkin, mutta tyttären ansiosta vaaratilanne ratkesi. Piste!
Älkää yleistäkö kirjoituksillanne, kun ette tiedä asioiden oikeaa laitaa.
Se, että olen pari kertaa ollut noin tunnin lenkillä 7-vuotiaani leikkiessä kotona, ei todellakaan tee minusta huonoa äitiä.
Väkisin ei ole ketään jätetty kotiin. Piste!!
Taisi kalahtaa, kun noin piti älähtää.
Varmasti tunnet lapsesi paremmin kuin kukaan muu. Mutta luja on luottamus sinulla 7 vuotiaaseen lapseen.
Olisi mukava kuulla, miten nuori lapsesi toimi hätätilanteessa ja millainen se oli, kun noin olet nyt varma, että hän osaa toimia yksin kaikessa. Ns hätätilanteetkin ovat erilaisia. Et kuvaillut teille sattunutta tarkemmin, mutta kerroit, että mukana oli aikuisia. Ehkäpä tyttösi toimi niin hienosti juuri siksi, että siellä oli niitä aikuisia. Aikuisten vuoksi hän sattoi kuitenkin tuntea olonsa turvalliseksi ja pystyi toimimaan hienosti. Mutta entäpä ihan yksin? Erilaisessa tilanteessa?
Kuvittelepa tilanne: olet siellä lenkilläsi ja teille tunkeutuu kutsumaton vieras. Olet varmasti sanonut, että ei saa avata ovia, mutta entä jos hän ei avaakaan, vaan joku kaheli huumehouruinen tyyppi särkee ikkunan ja tukkii sisälle?
Meillä kävi näin ja minä olin silloin kotona. Olin takahuoneessa laittamassa pyykkiä kun humalainen nuori mies tunkeutui sisälle ja alkoi vaatia minun 7-vuotiaalta tyttäreltäni rahaa, luuli ilmeisesti, että tyttö on yksin. Tyttö huusi minua ja sainkin miehen hätisteltyä pihalle.
Kuvittele, jos tyttö olisi ollut yksin. Ei olisi auttanut huuto, ei kännykät, ei hieno toiminta isompaa, selvästi häiriintynyttä ihmistä vastaan.
Sen jälkeen tyttö oli kauan peloissaan. Ja hänkin oli toiminut mallikelpoisesti hätätilanteissa, mm pelastanut koiranpennun hukkumasta ja osannut suunnistusreissulla eksyessään (joku oli poistanut merkityn lastenreitin nauhat) metsästä hätääntymättä pois. Mutta tuo tilanne oli liikaa niinkin reippaalle tytölle, kuin minun on.
Et varmaan vastaa tähän, mutta olen myös sitä mieltä, että olet vastuuton äiti. Ja piste. Kukaan, ei kukaan vastuullinen vanhempi jätä 7 vuotiasta lasta tunniksi yksin kotiin jonkun lenkin takia. Ja piste siihnekin. Minäkin käyn lenkillä, mutta silloin tyttäreni mukana pyörällä tai juoksee kanssani. Yksin hän ei ole koskaan kotona.
Se kutsumaton vieras saattaa tulla silloinkin, kun lapsi on aamulla yksin ennen kouluun lähtöä, tai iltapäivällä koulun jälkeen.
Kaikilla ei ole hoitopaikkaa lähellä, ja meidänkin omakotialueella on plajon nuoria perheitä, joiden ekaluokkalaiset ovat muutaman tunnin yksin.
Tämän ketjun aiheena kuitenkin alunperin oli 7-vuotias lapsenvahtina!
Miten vanhemmat uskaltaa jättää esim. 10, 11 ja 15-vuotiat yksin kotiin, kun lähtevät vaikkapa kauppaan?
Saattaa nimittäin käydäö niin, että vanhemmat ajavat kuolonkolarin matkalla, ja lapset jäävät orvoiksi!
On parasta ottaa aina ja jokapaikkaan koko perhe mukaan, vanhempien jopa työpaikalleen...eihän sitä tiedä,mitä päivän mittaan tapahtuu itse kullekin.
Ovatko tämänpäivän vanhemmat todellakin näin vauhkoja, ettei lapsille anneta mitään vastuuta, eikä opeteta yhtään miten pitää toimia, kun ollaan yksin.
töihin ja jättää lapsi odottamaan kouluun lähtöä, kuin lähteä lenkille ja jättää lapsi kotiin, vaikka olisi ollut mahdollisuus a) ottaa lapsi mukaan b) jäädä itsekin kotiin.
nykypäivän vanhemmat eivät ole vauhkoja, vaan ajattelevaisia ihmisiä, jotka asettavat lapsen edun omien etujensa edelle, esimerkiksi sen lenkille lähdön.
minä en hyväksy lasten yksin jättämistä, mutta ymmärrän, että joskus se on välttämätöntä vaikka töiden takia. mutta se ei ole välttämätöntä kauppareissun tai jumppatunnin takia.
jokaisen harkinnassa on, milloin pitää lastaan tarpeeksi kypsänä jäämään yksin ja olettavan hänen myös osaavan hoitaa mahdolliset vaaratilanteet. mutta 7-vuotias ei ole tarpeeksi kypsä, sen ikäiselle on vielä kunnan järjestettävä hoitopaikka. jos se ei ole vanhempien mielestä tarpeeksi lähellä ja vanhemmat asettavat oman mukavuutensa (eli kuskaamisen hoitoon) lapsen edun edelle, en voi kuin ihmetellä.
haluavat lapsia siksi, että niitä pitää olla paljon, jonkunlainen statusjuttu. ja mitä enemmän lapsia, sitä enemmän lapset katsovat lasten perään.
haloota suurperheet. jos haluatte ymmärrystä, niin hoitakaa lapsentekoviettine siihen malliin, etteo keskenlasvuisten tarvi ottaa vastuuta pienemmistään.
Täällä kuuden äiti, enkä jättäisi pieniä yksin, saatika hoitamaan vielä pienempiä sisaruksiaan.
Mukaan joutuvat - joskus vasten tahtoaankin.
Mutta itse en "viihtyisi" missään jos olen huolestunut kotioloista.
Huolta on tarpeeksi muutenkin - en järkkää sitä tahallisesti itselleni lisää.
Emme ole hankkineet kuutta lasta statuksena, vaan kyllä jokainen on haluttu väsätä, synnyttää, hoitaa jne.
Vuosien kova työ kantaa jo hedelmää ja kypsimmät omput pian jo "putoavatkin puusta".
Vastuuhenkilö kotona on aikuinen, mutta kyllä totuus on myös se että sisarukset pitävät huolta toisistaan automaattisesti, usein aikuisen pelkkä läsnäolo riittää monessa tilanteessa.