Palaan takasi...

Olen erittäin pahoillani, että sulle kävi niinkuin kävi.. Todella surullista. On vaikea löytää sanoja joilla lohduttaa.
Varmasti ihan hyvä antaa elimistön ja mielen edes hiukan palautua, ensi vuonna sitten uudestaan.

*ExtraIsoVoimaHali*

Hätkähdin hieman kun näin tutun nimimerkit. Surullista mitä kerroit. Tsemppiä.

Pahoitteluni! Koita jaksaa! Se vaavi ei ollut vielä valmis syntymään.

älä vastaa jos tuntuu pahalta, mutta selvisikö sinulle ekassa ultrassa vai missä että sikiö oli menehtynyt?

Kuinka pitkällä olit?

Olen todella pahoillani tilanteesta saman kokeneena ja minua lohdutti silloin eniten ajatus että se ei ollut valmis tähän maailmaan vielä silloin tulemaan, fyysisesti tai psyykkisesti.. tsemiä ja hali :)

Ei sitten sitä ihmettä tapahtunut. Tippa tulee silmään, enkä kyllä osaa mitään sanoa... Onneksi tuli itsekseen. Jos jotain positiivista kaivetaan. Karmea tunne sinulla varmasti. Ei voi kuin kuvitella. Joskus se elämä on sitten epäoikeudenmukaista. On sillä pakko olla jokin tarkoitus...

Tollanen ei oo ikinä mukavaa kuultavaa/luettavaa... Mut noinhan se luonto hoitaa jollain lailla ns. vialliset pois... Ei varmasti paljon lohduta mutta siis jos jotain lohtua yrittää tosta löytää... Voimia sinne kovin kovasti!!!

Hmm... luulen että olisin todella selvinny helpommalla jos eivät olisi kertoneet että sikiö oli kuollu... ultrissa sanottiin koko ajan että sikiöpussi on tyhjä... kunnes sikiöpussi tuli yöllä ulos ja aamuyöstä lähdin kättärille niin taas uusi lääkäri otti kansioni ja luki ääneen että sikiö kuollut... sanoin että ei...ei mulla ollut edes sikiötä, lääkäri meni todella hiljaiseksi ja tajusi etten oikeasti tienny että sisällä on ollu elämää... eikä yksikään lääkäri koko aikana voinu mulle sanoo että mun sisällä on ollu jotain!!!jotenki se olis ollu helpompaa ajatella että tottakai jos sikiöpussi on tyhjä niin se täytyy saada pois eikä se tunnu niin pahalta kun tietää että siellä ei sitten pientä ollutkaan... mutta yht äkkiä sanotaan että ei se tyhjä ollut... niin joku kysyi ultrista... viikosta 7 eteenpäin olen ravannu mutta kaikki antaa vaan vastausta odotetaan ja katsotaan... nyt rkv 9 2 sain sitten tietää miten asiat on ja tyhjennys tapahtui!!!
Olen kyllä itsekin ajatellu että ehkä pieni oli niin sairas tai jotain ettei olisi pärjänny tässä maailmassa... no toisaalta oli hyvä että se tapahtui näin alussa... voi sitä tuskaa jos olisi joutunu vielä pitkäänkin odottamaan...
Kiitos kaikille jotka olette kirjoittaneet...

Paljon haleja ja voimia jaksaa...

Halusin vielä rohkaista sinua näiden muiden kannustavien sanojen jälkeen, että jokainen elämä, lyhytkin, on itsessään täydellinen. Sinun syntymättömän lapsesi elämä on yhtä ainutkertainen kuin muidenkin. Ja koska sisälläsi on ollut pieni elävä ihminen, tuntuu menettäminen varmasti erityisen pahalta. Eli jos jaksat, koita ajatella että vaikka lapsesen alun elämä oli lyhyt, se oli silti aivan ainutkertainen. Tarinasi kosketti, voimia sinulle marraskuun pimeyteen.

...meillä sitten kävi ihan samoin. Mä en ole hirveen hyvin toipunut, mutta eiköhän se tästä.

Koita jaksaa!