Jos oma lapsesi tulee raskaaksi teini-ikäisenä ja haluaa/ei halua pitää lapsen/lasta,pakotatko oman tyttäresi aborttiin/raskauteen?..tytär todennäköisesti itse päättää asian joko salassa tai uskoutuen sinulle (äidille/isälle)jos tietää että tuet häntä oli päätös mikä tahansa...mutta mitä sinä tekisit??
mitä teet?
^^^
9628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaan tuen häntä, oli päätös mikä tahansa. Ei ole toisen asia päättää tuleeko joku äidiksi vai ei.Ällöttää naiset, jotka pakottavat tyttärensä raskauteen...
En pakota kumpaakaan. Toki pyrin tukemaan vaihtoehtoa jonka hän valitsee, mutta ei ole oikeutta sanella edes äitinä kummin pitäisi tehdä.
Tukisin sekä lastani että lapsenlastani sekä päätöksenteossa että sitä seuraavassa elämässä.
vastauksista päätellen siis hyvät IHMISET,älkää menkö abortin tehneitä/synnyttäneitä arvostelemaan sillä asioilla on aikansa ja paikkansa.omakin mieli muuttuu kun on kyse omasta verestä ja lihasta.keskittykää olemaan tukena,eikä tuomitsijoina.nähkää miltä tuntuu kun toinen kärsii tai iloitsee, sillä olemme täällä toisiamme verten emme itseämme....
lapset on sentään hyvin kasvatettuja, Jumalaa kunnioitavia kansalaisia, eivät menisi tekemään tuollaisia!
luulet näin,mutta et tule ikinä tietämään....
olisikaan huomata, että hyvin kasvatetut, Jumalaa kunnioittavat teinilapsesi olisivat moiseen sortuneet. Tuosta asenteesta päätellen he eivät uskaltaisi sinulle moisesta edes puhua siinä pelossa, että kieltäisit heidät.
Mitä tulee vihjaukseesi siitä että olet jotenkin "parempi" kuin muut ihmiset siksi että olet "hyvin kasvatettu ja Jumalaa kunnioittava"... kuka oikein luulet olevasi? Olet jo nostanut itsesi sinne jumalasi tasolle kun kuvittelet olevasi oikeutettu arvostelemaan toisia ihmisiä.
Kertoisin teinilleni omasta kokemuksestani ja mielipiteestäni, jonka kuunneltuaan hän saisi tehdä päätöksen, joka ei ole vain häntä koskeva, mutta joka hänen itsensä on kuitenkin tehtävä. Suhtauduin ennen aborttiin neutraalimmin, mutta elämä muutti mielipiteet.
Minulla oli keskenmeno kun olin 18. vkolla raskaana ja sain nähdä kuolleen sikiön. Hän(!) oli aivan ihana, pienenpieni vauva. Selvästi persoona, omanlaiset kasvonpiirteet näkyvissä, sukulaisuus tunnistettavissa. En olisi osannut kuvitella, että kannoin niin ihmeellistä ihmistä kohdussani, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Viaton pikkuinen, jonka lyhytkin elämä oli arvokas. Äitinä ikävä on ollut yllättävän ankara ja suru jatkuu varmaan hautaan asti. Jäi voimakas tunne, että sikiövauvat ovat pyhiä ja niille ei saa tehdä pahaa!
Monet raskaaksi tulleet puhuvat ikään kuin kyse olisi vain heidän elämästään ja ongelmistaan. Päätös lapsesta on mielestäni tehty jo silloin, kun on lähdetty harrastamaan seksiä, ehkäisyllä (joka voi pettää) tai ilman. Sikiö on erillinen ihminen, jolla on oma oikea elämä mutta ei asioissaan äänioikeutta ja joka on täysin riippuvainen äidistä. Jos olisin raskaaksi tullessani alle 17 tai yli 40, raiskattu, jätetty, köyhä ja asunnoton, yli 4-lapsinen tai lapsi olisi vaikeasti kehitysvammainen, en silti tekisi aborttia. Siitä en ole varma, mitä tekisin, jos raskaus aiheuttaisi minulle suuren kuolemanvaaran tai jos sikiön vamma johtaisi varmaan kuolemaan heti syntymässä.
Kertoisin teinilleni, että voisin auttaa vauvan kanssa elämisessä, myös joka lantilla jota minulta löytyy tai voisin jäädä pois töistä ja ottaa hänen vauvansa hoitooni vaikka kokonaan. Kertoisin, että on myös mahdollista luovuttaa vauva adoptoitavaksi, sitä ei ole pakko tappaa, jos ei halua pitää/nähdä sitä. Suomessa on satoja, ellei tuhansia halukkaita adoptoimaan suomalaisen lapsen. Tietysti tukisin teiniäni myös abortissa, lähtisin mukaan klinikalle, odottaisin heräämössä ja lohduttaisin jälkeenpäin, mutta oman lapsenlapsen lopettamiseen osallistuminen olisi kyllä äärettömän katkera pala.
Anteeksi ehdottomuuteni, ymmärrän että ihmiset elävät niin kovin eri tilanteissa, että päätöksetkin voivat olla aivan erilaisia. En syytä ketään, joka tekee abortin, mutta oman vauvani kuoleman kokeneena en itse voisi tehdä sitä, enkä suosittelisi sitä lapselleni.
vaihtoehdoista hänen kanssaan. hänellä oli kyllä oma päätöksensä jo tehtynä valmiiksi. halusi aborttiin.
keskusteltiin asiasta monena päivänä. kävimme läpi vaihtoehtoja.
mutta itse hän sai päätöksensä tehdä. minä äitinä olin se olkapää mihin purkaa kaikki tunteensa, pelkonsa ja asiansa.
ei se ole maailmanlopun asia niin siksi on parempi ottaa asia rauhallisesti lapsensa kanssa ja sitten jos itselle tulee paineita niin varmasti löytää keinon ne purkaa.
olen lapseni tukena oli asia MIKÄ tahansa.
minähän silloin aikoinaan hänet tänne saatoinkin.