siitä, että on kuvitellut olleensa aikaisemmin rakastunut ja roikkunut jonkun ihmisen perässä (omassa tapauksessani ensirakkauteni), koska ei ole ymmärtänyt että kyse on ollut enemmänkin hoivavietistä tai säälistä. Itse olin monen vuoden ajan kiinni exässäni. Tuli useita miehiä vastaan ja seurustelinkin heidän kanssaan, kai ne olivat tietynlaisia laastarisuhteita. Mutta olin aina uskollinen exälleni, rakkauttani en muille halunnut antaa.
Myöhemmin tapasin miehen, joka valloitti sydämeni ja koin oikeasti rakastumisen ja rakkauden tunteen. Ymmärsin, ettei rakkaus ole jatkuvia riitoja tai toisen mitätöimistä, jota exäni harjoitti. Tiesin, ettei exälläni ollut kaikki kohdallaan ja kai vetosin aina siihen, että jospa hän muuttuu etc. Mutta mihin sellainen k-pää olisi muuttunut? Voi kai sanoa, että olin läheisriippuvainen.
Nykyään harmittaa se, että kun löytyi se todellinen, lämmin ja turvallinen rakkaus niin huomasi, kuinka hölmö olin. Palasin aina exäni luokse vedoten rakkauteen. Mihin ihmeen rakkauteen? Vasta kun sain vertauskohteen siitä, mitä on toimiva suhde, huomasin kuinka olen aina ollut ihan pimennossa. Kaikki miehet, joita olin tapaillut, exä sekä laastarisuhteet vahvistivat kai lapsuudessa saamaani minäkuvaa: en ole mitään, olen huono ihminen. Onneksi tapasin nykyisen mieheni. Välillä kylmät väreet käy selkäpiissäni kun ajattelen, että olisin vieläkin siihen hulluun koukussa..
Myöhemmin tapasin miehen, joka valloitti sydämeni ja koin oikeasti rakastumisen ja rakkauden tunteen. Ymmärsin, ettei rakkaus ole jatkuvia riitoja tai toisen mitätöimistä, jota exäni harjoitti. Tiesin, ettei exälläni ollut kaikki kohdallaan ja kai vetosin aina siihen, että jospa hän muuttuu etc. Mutta mihin sellainen k-pää olisi muuttunut? Voi kai sanoa, että olin läheisriippuvainen.
Nykyään harmittaa se, että kun löytyi se todellinen, lämmin ja turvallinen rakkaus niin huomasi, kuinka hölmö olin. Palasin aina exäni luokse vedoten rakkauteen. Mihin ihmeen rakkauteen? Vasta kun sain vertauskohteen siitä, mitä on toimiva suhde, huomasin kuinka olen aina ollut ihan pimennossa. Kaikki miehet, joita olin tapaillut, exä sekä laastarisuhteet vahvistivat kai lapsuudessa saamaani minäkuvaa: en ole mitään, olen huono ihminen. Onneksi tapasin nykyisen mieheni. Välillä kylmät väreet käy selkäpiissäni kun ajattelen, että olisin vieläkin siihen hulluun koukussa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
pakko vetää viiva seinään, niin poikkeuksellista luettavaa se oli...