Olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi vaatia enemmän äideiltä vastuun ottoa synnyttämistään lapsista. Nykyaikana ei ole enää pakko kenenkään synnyttää yhtään lasta, jos ei halua tai tietää, ettei kykene itse huolehtimaan lapsista. On abortit, on ehkäisyt, on "katumuspillerit" jne. Siinä vaiheessa, kun äiti päättää synnyttää lapsen tähän maailmaan, niin hänen tulee myös ottaa päätöksestään täysi vastuu ja kantaa se kuin NAINEN. Pitää olla varma, että vaikka isästä ei olisi mitään apua, niin itse ainakin pystyy lapsestaan huolehtimaan. Äitien pitäisi tajuta, että se ei ole vaan heidän oikeutensa, vaan nimenomaa velvollisuutensa. Pitäisi laatia laki, että jos äiti ei osaa, pysty, taikka viitsi kantaa vastuutaan, niin otettaisikin huostaan äiti ja lapset. He pääsisivät laitoksesta pois vasta, kun äiti pystyisi osoittamaan olevansa kykenevä huolehtimaan lapsistaan, itsestään ja kodistaan. Osaisi hoitaa kodin ja raha-asiat. Ymmärtäisi lasten tarpeet ja tietysti oppisi olemaan selvin päin (jos ongelmia siinä). Ts. oppisi olemaan sellainen kuin äidin kuuluu. Toivon, että alettais kiinnittää enemmän huomiota siihen vastuun ottoon ja suunnata se niihin henkilöihin kenelle se kuuluu. Ei ole yhteiskunnan asia huolehtia lapsista jos äiti on terve nuori nainen, hoitakoon itse lapsensa. On sitä äidit ennenkin yksin lapsensa huolehtineet ja todella pienillä rahoilla. Ei saanut yhteiskunnalta mitään tukea. Silloin naiset vielä olivatkin NAISIA, eikä ne ruikuttaneet joka asiasta, vaan ylpeinä veivät lapsensa elämässä eteenpäin. Nykyäidit ovat ihan lällärikamaa. Ei niistä ole edes itsestään huolehtimaan ilman yhteiskunnan apua saatikka sitten lapsistaan. Edesvastuutonta porukkaa kaikki joiden lapset on jätetty yhteiskunnan harteille. Onneksi vielä kyllä löytyy ihan vastuuntuntoisia äitejä nuorissakin, et tää vuodatus nyt oli tarkotettu niille, jotka on niitä lälläreitä.
Vastuu lapsista äideillä ja vain äideillä
amalia
22809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
?
Kyllä kannattaa jättää nämä
yhteiskunnalliset pohdinnat vähän viisaimmille.
Ainakin toistaiseksi. Ottaa vähän asioista selvää ja kijoittaa sitten uudestaan.
Sij.huoltajapa hyvinnii. Aatteleppa, silläkin uhalla haluaisin tälläisen lakimuutoksen, että multa menis ne isot tienestit, kun ei olisi enää lapsia sijotettaviksi, kun äidit hoitaisivat itse omansa.
lisää yhteiskuntatieteitä ja sosiaalipolitiikkaakin
sekä tutustua monipuolisemmin eri alojen tutkimuksiin, lainsäädäntöön jne.
tämmönen sijareiden harrastama saarna saarnapöntöstä. Etkö hyvä ihminen käsitä että tässä maassa ei edes saa hoitaa lasta "ruikuttumatta" tai ainakaan ilman viranomaisia. Ja lisäksi suuri synti on koettaa selviytyä ilman isää (se kaivetaan kehiin vaikka narkkiluolasta). MUlla on kokemusta. itse pärjäsin oikein hyvin, kunnes ex:n taholta (huoltajuuskiista) sotkettiin sossut kuvioihin.Yhtäkkiä en muka osannut kasvattaa lasta (lue: erehdyin sanomaan että osaan kasvattaa ja hoitaa lapseni; käännös: kasvattaa omien periatteiden mukaan. Mistä ei ollut kyse (olen lastenhoitoalalla). jne....Jotkut sossut jopa henkilökohatisesti loukkaantui kun sanoi etten tarvitse apuanne en tarvi nyt enka ole tarvinnut ennenkään. jne..
Amalia, miksi sulla on noin kovasti hampaankolossa naisia kohtaan.
...minä ainakin nään sen et amaliakin haluaa lisää palveluita ja inhimillisiä sellaisia...ajatelkaapa äitiä joka synnyttää vauvan ja sosku päättääkin ottaa vauvan heti äidiltä pois niinkuin on tapahtunutkin ja suomi on saanut siitä EU:lta noottia ja sakkoja.
Ei se ole lapsen etu ,et se riistetään äidin tutuista sydänäänistä ja tuoksuista ja puheäänestä noin radikaalisti ja eikä vielä saa edes äidin maitoakaan.
Kyllähän silloin pitäisi olla laitoksessa sellanen paikka missä äidit sais pakkohoitoa ja vauva kuitenkin äitinsä.
Miten niin, ei voi hoitaa omaa lasta ruikuttamatta? Minä olen hoitanut kaksikin. Ensimmäisen lapseni lähes yksin kuusi vuotta, koska isänsä oli vastuuntunnoton juoppo. Ei mulla ole yleensä naisia mitään vastaan, minusta on suorastaan ihanaa katsoa sellaisia naisia, jotka kantavat vastuunsa, vaikka kaikki tiedämme, että ei se äidin tehtävä ole aina ruusuilla tanssimista. Mitä ei tosi nainen tekisi lastensa eteen. Kyllä lapset. Halusin tällä kirjotuksella vähän pistää mietintään näitä vastuuasioita.
kehkeytyä ihan hedelmällinen keskustelu. Kiva kun toit myös tuon näkökulman esiin. Niin siis ne äitien ja lasten hoitolaitoksethan voisivat toimia myös siten, että äidit voisivat myös vapaaehtoisesti hakeutua niihin, kun tuntevat voimiensa uupuvan. Myös tiedän, että on paljon nuoria äitejä, joilla ei oikein edes ole tietoa eikä taitoja riittävästi, joille pieni äiteys-koulutus voisi tehdä ihan hyvää ja kun hommat osaa, niin ei tule turvaton olo ja selviytyy paremmin. Monilta puuttuu läheltä sukulaiset, joilta voisi saada apua, miesten varaan ei voi laskea mitään jne. Pitäisi myös olla mahd. matalalla se kynnys mennä sinne "koulutukseen". Olen myös miettinyt sellaista puolipakollista koulutusta jo ennen lapsen syntymää, että äidit osaisivat jo vähän varautua siihen mitä tuleman pitää ja miten siitä selviytyä. Minun äitini kertoi, että silloin kun hän meni naimisiin, siis vuonna 1949, hän kävi ns. morsiuskoulutuksen. Koulutus oli tosi kattava, siellä opetettiin tietysti kaikki alkeet. Ruoan laitto, pyykinpesu, kodinhoito, vauvan hoito jne. Lisäksi siellä oli eri aloilta luennoitsijoita,oli lääkäri puhumassa synnytyksestä, hygieniasta, ehkäisystä, sukup.taudeista jne. Oli myös tuomari kertomassa lakiasioista, mitkä liittyy avioliittoon, avioehdoista ym. koukeroista. Minusta sellaiselle koulutukselle olisi kyllä aihetta nykyäänkin. Miksiköhän ketään ei kiinnosta järjestää? Ensin pitää antaa asioiden mennä pieleen ja sit vasta tehdään jotain. Silloin vaan on jo vahinko tapahtunut ja seurauksena monta särkynyttä sydäntä. Pointtini on, et tehdään jotain eikä vaan ruikuteta. Negatiivinen ajattelu ja asioiden pelkkä vatvominen vie kaiken energian. Suunnataan se kaikki energia tekoihin ja hyvään, niin asiat alkaa luistaa kaikkien kannalta paremmin.
..näyttää rakas immeinen....Monenkin yksinhuoltaja äidin huonoina puolina on juuri tämä huono olo itessään...mikä sitten tekee äidistä kärtyisän murjottajan tai nalkuttajan.
Siis kyllähän tämmönen yksinhuoltaja raskaan tien kulkee ja ihan omasta valinnastaankin ja pyrkii kaikki huolehtimaan ja varmaan huolehtiikin...mutta herranisä sentään ettekö tajua ettei nämä kuitenkaan mitään ropootteja ja super ihmisiä ole...kynttilä palaa kummastakin päästä aivan varmasti jos äiti ei osaa tai uskalla pyytää apua,nimenomaan ei uskalla(koskaan ei tiedä millanen sosku astuu kehiin)
Kyllä tämä kynnys pitäisi avun pyytämiselle tehdä helpommaksi ja juuri tällä tiedottamisella ja palveluita lisäämällä saatasiin paljon hyvää aikaiseksi...ajatelkaapa mitä mieluummin seuraat?KEPPIÄ VAI PORKKANAA.
Autetaan naista mäessä, ei vasta mäen alla. Ei yksinhuoltajilla todellakaan ole helppoa, etenkin jos ei saa lähipiiristään juuri mitään apua. Pitäisi kehittää erilaisia apu-verkostoja erilaisiin tarpeisiin, sellaisia, joihin ei edes sossut voisi puuttua mitenkään muuten kuin tiedottamalla äideille erilaisista mahdollisuuksista.
mutta omalla viestilläni tarkoitin sitä, että Suomessa holhoussysteemi on niin rakennettu syvälle että joskus törmää siihen, ettei ole yksinkertaisesti mahdollista olla pois "systeemistä". Ilman viranomaisia "ei ole lupa pärjätä". Tämän systeemin imu on niin voimakas että voit törmätä siihen vaikka menisit päivystävälle lääkärille. Olen siis samaa mieltä, että kaikkea isiä ja äitejä tulisi kannustaa omatoimisuuteen, mutta se on käytännössä jo alkaa olla mahdotonta. Lasten vuoksi koko holhousyhteiskunta ikäänkuin muttaa olohuoneeseen näin liiotellusti sanottuna.
saada tämän holhousimun piiriin. Tästä esimerkkinä uusi lastensuojelulaki. Olet siis oikeassa siinä että pitäisi olla palveluja ja nimeomaan palveluja jossa ei olisi jonkun jatkuvan valvonnan alaisena. Se on kyllä täysin mahdotonta jo nykyään. Äidit eivät uskalla kohta hakea apua mistään ei edes julkiselta sektorilta, koska prossit voivat käynnistyä niin kovin vähäisestä asiasta. Ja jos äidit/vanhemmat jäävät yksin niin se ei ole lapsille eduksi. Nykyään valitetaan siitä, että esim.neuvolakontrolleja jätetään käyttämättä. MIksiköhän? Pelätään (syystä tai syyttä) lastensuojelun sotkemista asiaan. OSsut kritisoivat kirkkoa ja seurakun tia että niistä tulee niin vähän ls-ilmoituksia. He ikäänkuin haluavat hamuta kaiken valtaansa.
hyvin usein. Olen siihen itsekin törmännyt tässä sijari hommassa muutamita kertoja. Ei uskalla pyytää apua lapsille heidän ongelmiinsa, viralliselta taholta, kun se saatetaan yht äkkiä kääntääkin sinua vastaan. Saat huomata, että kaikki lasten ongelmat johtuvatkin sinusta tai teidän perheestä ja saat sitten antaa selvitystä joka suuntaan. Opettajille jos ilmoitat, että lapsella saattaa olla nyt vähän vaikeeta, kun on just kokenut jotain ikävää esim. niin saat huomata, että sen sijaan, että opettaja olisi ymmärtäväinen ja kärsivällinen lapsen kanssa, hän alkaakin lyödä lyötyä ja oikein ottaa silmätikukseen. Kovan koulun kautta olen oppinut varomaan kaikkia ns. auttavia virkamiehiä ja naisia. Kyllä aivan liian usein kääntävät asiat aivan päälaelleen.
valitettavasti. Olen tullut tässä työssäni huomaamaan ihan saman. Koskaan et voi tietää miten viranomaiset asiat kääntävät, vaikka olet puhuvinasi ihan asiaa ja yrität saada ratkaisua johonkin ongelmaan asiallisesti, niin yht äkkiä huomaatkin istuvasi syytettyjen penkillä. He kääntävät monesti asiat päälaelleen ja puhuvat ihan eri asiasta, kuin mitä itse tarkoitit. Vähän samaan tapaan, kuin tällä palstallakin usein asiat kääntyy oudosti.
...monesti juuri sellainen äiti joka joutuu esim.kotiväkivallan(uhkailun ja painostuksen kohteeksi miehensä hänen sosiaalisen verkostonsa puolelta)ja varsinkin kun tällä äitillä on kaksi vaippaikästä ja ei omaa sukua mailla ei halmeilla auttamassa.On niin väsynyt(ruumiillisestikkin, et tarvii pakkohoitoa ja lapsen etu on vauvana että lapsi tulee äidin mukaan)
Monasti äiti joka on suunnitellut lapset tehdä, eikä vahingossa, kokee olevansa hyvä äiti(ja onkin)mutta siinähän sitten tuleekin se häpeä äidille myöntää ulkopuoliselle olevansa avun tarpeessa ja pelkokin siitä et miehelle tulee pisteitä mahdollisessa huoltajuus kiistassa ja menettää lapset kykenettömälle isälle.
Pelko ei ole mikään paranoidinen ajatus tässä ihanassa Suomen maassa,missä näkee ja kuulee kokoajan läheltä miten ihmisiä ei auteta vaikka hienosti sitä mainostetaan vaan jätetään heitteelle tai sitten apu on agressiivista lykkaamista!
Esim.minulla oli kaksi vaippaikästä ja hoidin kaiken yksin..mieheni oli vielä työtön ja kyllä hänkin jaksoi valittaa joka kerta kun piti päivässä joskus osallistua esim.vaipan vaihtoon ja käydä kaupassa autolla.
ensimmäisen kerran sain väsymiskohtauksen toisen lapsen täyttäessä 6-viikkoa..minulla oli niin suuri stressi(pelkäsin et vauva kuolee kätkyt kuoleman)ettei maitoa tullut rintoihin ja korvike maito ei vauvalle sopinut.....mieheni päätti jättää minut yksin samalla silloin ja varasti rahatkin mennessään sekä puhelimen...sekä jälkikäteen sain kuulla et hän oli tehnyt pääni menoksi myyräntyötä sukunsa kanssa.
Tunsin koko vartalollani et minulla täytyy olla raskaudenjälkeisen ajan hormooni myrsky...eikä miehen aiheuttamat tempaukset ainakaan helpottaneet.
Meninkin sitten kun kotona alkoi todellakin oleen se tilanne, et siihen pitää saada ratkaisu ja siihen tarviin apua koska olen aivan yksin ja minut on väsytetty mieheni puolelta ihan puhki(tiedoksi,jotkut miehet eivät ole sitä mitä lupaavat olla ja kun yhdessä perheenperustamisesta ja tehtävä jaosta puhuttiin hän valehteli kaiken..sanoin tälle miehelle,että et ole ainut vaihtoehto minulle lasteni isäksi joten mieti tarkkaan oletko valmis siihen ja tuohon...joo kyllä hän oli kaikkeen valmis ja kaikki oli hyvin hänen puoleltaan.
Ei todellakaan ollut:- Salasi mielenterveys ongelman josta oli ollut jopa nuorena muutaman vuoden sairaseläkkeellä
- Hänen äitinsä oli lastensuojelun asiakas ollut vuoden päivät(piti olla kunnollinen suku,oli pedofiilikin sukulainen)
- Mieheni lupasi muuttaa lasten kanssa jossakin vaiheessa lähemmäs minun sukuani jotta lapset näkisivät minun sukuakin.
- Mieheni piti perustaa oma yritys,minä turhaan tuin kaikin mahdollisin keinoin tätäkin.
- Hänellä ei ollut ajokorttia ja säästöilläni annoin hänen lukea ajokortin koska hän lupasi maksaa takas.
Tässä olevat asiat ovat vain prosentti siitä mitä olen joutunut kestämään hänen puoleltaan päivittäistä kidutusta....nakertavaa.
Mieheni myyräntyö sitten tuotti tuloksen ja sosku tilasi sairaalalta diagnoosia ja shokki oli kun sen luin.
Minulla oli kuulemma häiriö joka on tullut lapsuudesta ,eikä lääkäri suostunut tutkimaan raskauden jälkeistä masennusta....joka oli toisen lääkärin epäillys tässä elämän tilanteessa mahdollinen(tämä lääkäri joka epäili raskauden jälkeistä masennusta
sai potkut heti epäilyn jälkeen ja hän muutti paikkakuntaa)
Huom!tälläpaikkakunnalla ei ole turvakotia jota olisin ainakin ensi hätiin tarvinnut...sit mahdollinen pakkohoito lapseni kanssa.
kuinka mielelläni olisin oman rakkaan 5-vuotiaani hoitanut ja kasvattanut aikuiseksi! Mutta, sairaus ei kysy lupaa? Ei fyysinenkään. Minulla ei ollut sukulaisia, jotka olisivat hoitaneet lastani sairaalassa olon ajan (6 kk).
Lapsi oli pakko sijoittaa ja se oli elämäni toivottomin tilanne.
En pysty sitä itkemättä edes muistelemaan??
Olisin ristinyt käteni, jos olisi ollut paikka jossa olisimme voineet asua tuon jakson ja olisin saanut osallistua lapseni hoitoon voimieni mukaan.
Siinä olet oikeassa, että yhteiskunnan ON kehitettävä paikkoja, joissa ÄITI ja LAPSI voivat olla yhdessä kriisi-tilanteessa, jolloin ketään ei tarvitse erottaa.
Ei kukaan voi ennustaa tulevia tauteja odotusaikanaan? Minä tein lapseni harkitusti ja kaikki arjen taidot olivat hanskassa jo 14-vuotiaana.
Kasvoin kodissa, jossa opetettiin ja teetätettiin töitä. Samoin olin vakituisessa työsuhteessa ja elämä muutoin kunnossa.
Sain lapseni takaisin kamalan tappelun jälkeen. Minulle sanottiin, että lepää vielä, anna itsellesi aikaa toipua...
Aika kului, eikä purkupäätös ollutkaan itsestäänselvyys. Kyllä (sairas) sijari teki kaikkensa vastustaessaan purkua!! Ei ollut omia lapsia???
Lopulta sain lapseni kotiin ja kaikki lähti rullaamaan. Nyt minulla on jo nuori teini-ikäinen kotona.
Siitä olen samaa mieltä, jos oletetaan ettei äiti synnytyksen jälkeen kykene lastaan hoitamaan, hänet joko sterilisoitaisiin tai olisi pakko-abortti edessä.
Mutta kaikkia sijoituksia ei kannata yleistää. Kaikki eivät johdu viinasta tai epäsosiaalisuudesta??
Minä olisin antanut kaiken muun pois jos olisin tervehtynyt nopeammin ja saanut hoitaa lapseni itse!!!
että huost.ottoihin on paljon eri syitä. Ymmärrän täysin tuskasi mitä olet kokenut sairastuttuasi ja menetettyäsi siitä syystä lapsesi. Onneksi paranit ja sait lapsesi takaisin. Kaikkea hyvää teille molemmille. Sinä kuitenkin jouduit myös taistelemaan lapsestasi ja odottamaan ensin paranemistasi. Haluaisinkin, että äidit olisivat aktiivisempia sen oman "paranemisensa" suhteen, olkoon "sairautensa" mikä tahansa ts. huost.oton syy. Laittaisivat asiansa kuntoon, sen sijaan, että käyttävät kaiken energiansa heidän lapsiaan hoitavien ihmisten mollaamiseen. Elämä kuntoon ja hommatkaa lapsenne kotiin, kyllä sitkeys palkitaan. Ei se helppoa ole niin kuin ei elämä yleensäkään, mutta jos jotain oikei todella haluaa, niin tekee kaikkensa, että sen saavuttaisi. Ei kenestäkään tule parempaa ihmistä sillä, että saa toiset näyttämään huonoilta.
...mut kyllä mun miehestä tehtiin pyhimys...sen jälkeen kun kävi minua mollaamassa.
Psykopaatti ihminen pystyy kaikkeen....ilman omantunnon tuskia.
kuitenkin. Olen tässä elämäni varrella tullut huomaamaan, että kyllä se totuus aina jossain vaiheessa kuitenkin tulee ilmi. Valheella on lyhyet jäljet. Sinun kohdallasi se ei kai paljon lohduta, jos olet miehesi valheiden takia menettänyt lapsesi. Ole kuitenkin koko ajan yhteydessä lapsiisi, niin paljon kuin mahdollista, äläkä anna heidän vieraantua itsestäsi. Sanoi kuka mitä tahansa, olet heidän äitinsä, sitä tosi asiaa ei poista mikään. Lastesi sydämissä olet ykkönen aina, vaikka muut sanoisivat mitä. Edellyttäen tietysti, että osoitat, ettet ole heitä hylännyt, vaikka eivät ole luonasi. Tiedän kokemuksesta, että lapset ilahtuvat tosi kovin, kun äiti ottaa yhteyttä, puhelimitse, kortein tai ihan tapaamalla. Toisaalta kyllä, jos vanhemmat soittelevat humalassa, niin se ahdistaa lapsia myös tosi paljon eikä ilahduta lainkaan. Lapsille pitäisi vaan antaa sellanen kuva, että äidillä on teitä kova ikävä ja äiti rakastaa teitä, mutta muuten on kaikki hyvin. Lapset nimittäin ovat huolissaan vanhemmistaan.
..selvää kaikki.
Mitenhän vaan saa soskun tajuaan lasten edun tuossa tapaamisien sopimisessa.Kun tähänkin asti sosku ei paljoakaan ole kuunnellut meidän toiveita...siis minun.
Oletan et tapaaminen on kerran kuussa, yksi päivä.Sekin päivä on ajallisesti rajoitettu tosi minimiin.
lapsilleme ei ole annettu puhelin aikoja..sen kyllä ymmärtää kun ovat niin pieniä.
vastuuton, meni sossulaan valittamaan että olen hullu kun haluan mennä työhön...sossut laittoi lapsemme heitteille, josta valitin, mulla tapaamisoikeuksien rajoitukset- syystä, sanotte, mitä arvosteliln sossua?- ja lapsi heitteillä , m illä saan takaisin luokseni? mies sekaisin kuin seinäkello!
vastata, kun en tunne sinua, enkä taustoja tilanteellenne, mutta jos olet asiallisesti käyttäytyvä, et ole päihdeongelmainen ja vaikka olisitkin,niin et ainakaan olisi lastesi nähden missään aineissa. Et järjestä kohtauksia tapaamisten yhteydessä, niin että lapsesi ahdistuvat ja kaikki on muutenkin ok, niin en ymmärrä miksi et voisi tavata lapsiasi vaikka useamminkin. Jos sinulla on asiat kunnossa tai ainakin olet halukas laittamaan asiasi kuntoon, niin kyllä sinun pitäisi saada lapsiasi myös lomille kotiin. MUTTA lapset ei ole leikkikaluja, jos olet vähänkin epävarma kyvyistäsi, kunnostasi, jaksamisestasi jne, niin älä edes yritä saada lapsiasi lomille kotiin. Ensin sulla ja teillä kotona pitää olla kaikki kunnossa ja sitten vasta pyydä lapsiasi lomille. Mikään ei ole julmempaa, kuin että lapset joutuisivat taas pettymään sinuun. Ole aina täsmällinen tapaamisissa, tee kaikki se mitä lupaat. Äläkä koskaan, älä ikinä lupaa lapsillesi mitään, et MITÄÄN, ellet ole 100 prosenttisen varma, että pystyt pitämään lupauksesi. Anna itsestäsi kaikin puolin luotettava kuva ja ole myös sitä. Kyllä ne asiat siitä alkaa lutviutua. Vain sinä voit parantaa elämäsi laadun ja sitä kautta myös lastesi. Rupea toimimaan paremman huomisen puolesta. Sinä pystyt jos haluat ja se kannattaa. Nyt sinulla ei ole enää mitään menetettävää, kun lapsesi on viety, mutta nyt viimeistään on aika laittaa elämä kaikin puolin järjestykseen. Liian moni äiti tyytyy vaan surkuttelemaan itseään, eikä edes tosissaan yritä parantaa elämäänsä. On myös paljon äitejä jotka heräävät tässä vaiheessa todellisuuteen ja alkavat toimia. Voimia sinulle oikein paljon. Toivon sydämestäni, että selviät ja pärjäät lastesi kanssa hienosti. Usko itseesi siitä saa voimia.
et miten sossut voi laittaa lapset heitteille. Tarkoititko, et lapset on huostassa? Joka tapauksessa sanon sinulle nyt jyrkästi, et jos miehesi on sekaisin, kute sanoit, niin älä ainakaan enää jatka hänen kanssaan. Äläkä edes haaveile lapsiasi takaisin sekopäisen isän kanssa elämään. Järjestä yksin omat asiasi. Mene sinne työhön. Hommaa itsellesi ja lapsillesi sopiva kunnollinen asunto. Äläkä sinä ainakaan sekoile. Näytä, että pärjäät lastesi kanssa kaikin puolin. Siis ole itsellesi rehellinen. Onko koti kunnossa? Oletko vapaa päihteistä. Onko talous siinä jamassa, että pystyt tarjoamaan lapsille sen perusturvan minkä tarvitsevat? Oletko muutoinkin tasapainossa? Voisitko luottaa lapsesi itsesi kaltaiselle vieraalle hoitajalle jne? Kysy itseltäsi ja vastaa rehellisesti itsellesi, ei minulle. Jos jossain asiassa on korjaamisen varaa, niin korjaa ja sitten voit näyttää sossuille, että sulla on kaikki kunnossa, niin kyllä varmasti sinut otetaan todesta. Rehellisyys alkaa itsestä ja muutos peiliin katsomalla. Katso mitä peilisi sinulle kertoo. Tsemppiä sulle. Mutta muista se tärkein ensin ero siitä miehestä.