Vähentelin AA käyntejä n. pari vuotta sitten, eikä aikaakaan, kun puhelin alkoi soimaan; Missä sä oot, kun et käy palaverereissa enää? Vastasin, että pyrin riippumattomaksi ja haluan kokeilla miltä tuntuu olla ilman palavereita. Jopas alkoi saarnaus, on vaarallista ja huonostihan siinä aina käy! Joudut taatusti juomaan, et pärjää ilman jne jne. Siis uhkailua kaikilta! Suivaannuin ja lopetin koko AAn! 2 vuotta olen ollut siellä käymättä eikä ole tullut juomassa käytyä, eikä ole käynyt juominen mielessäkään.
AA on kuin ev.lut uskonto. Kirkkohan uhkaa helvetin tulella jos et tee Raamatun mukaan. Samoin AA, kirjalla päähän!
Uhkailuja?
AA on kuin ev.lut uskonto. Kirkkohan uhkaa helvetin tulella jos et tee Raamatun mukaan. Samoin AA, kirjalla päähän!
Uhkailuja?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olla Anonyymien ryhmässä, se on lahko.
aamua sulle kuin olet ansainnutki kirjoituksellasi.
nuo sulle soittelijat ovat vilpittömästi ekaks huolissaan sinusta ja vertaavat omiin kokemuksiinsa. eivät he ilkeyttään sitä tee vaan kun he eivät ymmärrä kuinka joku voi pärjätä eri tavalla kuin itse. sama tausta heitä ja sinua yhdistää.
mun kotiryhmästä on tullu muutama kysely kuinka voin kun en oo käyny aikoihin. ovat vaan huolissaan mutta kun ovat fiksuja nii sille asteelle jää. olen toki normaalissa nettiyhteyksissä kavereina heistä joidenki kanssa ihan asian ulkopuolelta ja tietävät siitäkin tilanteen.
tiedän, että käyn toki joskus moikkaamassa ihan kaverimielessä. ehkä tulokkaan kanssa ?
Onhan tuokin yhdestä näkökannasta katsottuna totta, että AA uhkaa helvetin tulella jos et kuulu siihen. Täytyy kuitenkin muistaa että monelle se on ollut viimeinen oljenkorsi johon tarttua. Ja myöskin hyvin suuri osa retkahtaa jätettyään AA kokoukset.
Ja moni AA:lainen varmasti vilpittömästi haluaa mieluummin auttaa ryhmästä pois jääneitä kuin nähdä heidän aloittavan juomisen. Toisille tämä taas on luultavasti vain opittu käyttäytymismalli. Ja jotkut tukeutuvat siihen AA:laiseen oppiin että alkoholisti auttaa eniten itseääb auttamalla toista alkoholistia.
Itselleni iski AA ahdistus tuossa noin kuukausi sitten ja päätin olla menemättä palavereihin. Tuntuu siltä että AA:ssa painotetaan ongelmia niin paljon että itsetunnon kehittymiselle ei oikein anneta kasvualustaa. Samalla kun pysyy raittiina, päähän myöskin iskostuu ettei mahdollisuuksia ole ellei jatkuvasti tutki itseään ja kehitä äärimmäisen rehellistä elämäntapaa.
Olen nyt ollut noin kolme viikkoa ilman palavereja ja ahdistus on alkanut laantua. Tällä viikolla aion taas mennä ryhmään, koska tunnen olevani melkoisen epävarma. Mutta en aio jäädä rypemään itsesääliin loppuelämäkseni, vaan käyttää AA:ta tukenani niin kuin minulle parhaiten sopii. Eteen päin haluan päästä.
aina ihan tarpeen mukaan niin usein kuin huvittaa eikä siihen kellään ole ollut harvoja poikkeuksia lukuunottamatta mitään sanomista.
Kyllähän siinä touhussa tulee kriisejä joiden aikana joutuu miettimään että mitä tää homma on ja mikä on suhteeni AA:han. Välillä kaikki tuntuu ihan urpoilta...Mutta just nää kriisit on mun kohdalla läpikäytyinä olleet kehittäviä kun on saanut voimaa sit siihen että saa olla ja tulla ihan niinkuin itseä huvittaa...jos vaan rohkeutta riittää. Kyllä ne muutkin sitten siihen tottuu että näkyy toi raittiina pysyvän vaikka käy harvoi n eikä ymmärrä korkeammasta voimasta hölkäsen pöläystä.
Kolmatta vuotta mennään raittiina.
Ehdit varmaan rampata vuosia niissä kokouksissa nuppi turvoksissa ja pökerryksissä pelkästä kysymyksestä, että juodako vaiko ei juoda?
Jos menit väärästä ovesta, ja olitkin mukana skientologien tai jehovalaisten hengenylennyksissä, kun niillä kaikilla on jotain näkymättömiä voimia, jotka niitä parantelee?
Aika vaikea niitä on tavallisen juopon erottaa.
Kun eihän niistä mistään meinaa päästä eroon millään. Liimautuvat kiinni kuin iilimadot. jos vaan yrittää olla oman päänsä varassa, niin jo luvataan kaikki taudit ja epäonnet ja tapiksi taivaalta alkaa ropisemaan päälakeen kaikenlaista punahehkuista kivimateriaalia.
aa-kokouksessa, kun niin patistivat kaiki.Siinä kävi minulla väärinymmärrys.Luulin että se näkymätön joku Korkia voima on läsnä nyt ja justiin kun ilimakin oli ihan erilaista.Sitte huomasin, että vieressä istuu varsin räjähtänyt äijä ja siitä se käry lähtee. Muilta sitte vähän utelin että mites se ukko niin käryää.Sanovat että ootekoloonilla peittelee vanhan viinan lemua ja on voinu juuakin sitä.Että ei se Korkia Voima ollu.Ilmanko en raitistunu.
raitistunut.
Kiitos vastauksista. Ymmärtänette aika hyvin mitä aloituksessa tarkoitin. AA ryhmänä haluaa ottaa oman kantansa (vaikkei AA:n kuuluisi ottaa kantaa mihinkään, selkeä kanta heilla AA:laisilla kuitenkin on) poisjääneisiin. En ole oikein koskaan viihtynyt kokouksissa, vaikka siellä olenkin rampannut varmaa tuhannen kertaa. Ensimmäinen tökkäisy; uskonto. Siellä luotetaan rukouksen voimaan. Aikoinani hain apua myös kirkon piiristä ja kokeilin rukouksen voimaa, turhaan. Sitten menin hoitoon ja samala aloin käymään AA:ssa. Hoidon jälkeen en ole enää juonut pisaraakaan, tästä on jo kuutisen vuotta. N. 4 vuotta kävin AAssa vähintäinkin kerran viikossa, enkä todellakaan kokenut kaiken aikaa hyviä tuntemuksia siellä. Niinpä jäin pois ryhmistä. Vaikka sainkin kritiikkiä päälleni, en silti sano etten voisi koskaan AA:han palata jos tarvetta on. Ja varmasti AA tekee hyvää jälkeä ihmisten siellä raitistuessa ja kai niitä ryhmäkohtaisiakin eroja on.
Vaan kun se ei taida olla minun juttuni, käytän nimittäin ahkerasti myös omaa ajattelumalliani, johon AA:n ajattelumalli ei aina istu.
Itse raitistuin ihan omalla kovalla työllä ja tekemisellä, en rukoilemalla kuten AA opettaa.
Ja tottahan minulla on edelleenkin hyviä ystäviä AA:n piiristä, joihin olen kaiken aikaa yhteydessä.
Ja epäilijöille, kyseinen firma oli Suomen AA.
Se perinteinen, ei Bill W:n ystävät...
jokaisella aikuisella ihmisellä ole itsellään vastuu tekemisistään ja menemisistään. ?....
AA ja Minnesota toitottavat juuri päinvastoin, että alkoholisti EI OLE vastuussa sairastumisestaan, vaan ainoastaan tervehtymisestään.
Ihan kuin salakavala naapuri tai joku muu olisi istuttanut tarttuvan taudin.
Alkoholismi ei tietääkseni ole tarttuvaa. Sen syytä vaan ei kukaan tiedä eikä siihen siksi ole keksitty muuta lääkettä kuin raittius. Siksipä alkoholisti onkin vastuussa toipumisestaan eli raittiudestaan. Keinoja on paljon, kuten Antabus, hengellinen herätys, A-klinikka, A-kilta, sosiaalisairaala ym.
En ainakaan kokonaan. Hieno ajatushan tuo kyllä on että alkoholisti on vastuussa vain tervehtymisestään. Mutta kyllä minä koen asian niin että jokaisen lasillisen olen itse ottanut. Tosin ehkä tietämättäni mihin se johtaa... En tietenkään ole tahallani sairastunut alkoholismiin, mutta ei sitä kyllä mikään salakavala naapurikaan ole saanut aikaan...
Suomen AA ei ota kantaa meidän holistien tekemisiin, siis AA:yhteisönä. Ei ketjun aloittaja, en minä tai kukaan muukaan alkoholisti ole niin tärkeä ihminen, että ottaisi. Miten sellainen olisi mahdollista ? Pitäisikö Suomen AA:n kokoontua ja käsitellä jonkin yksittäisen holistin ryhmissäkäynnit tai rukoilut ???
AA:ssa käyviä ihmisiä yhdistää alkoholismi ja halu raitistua. Palavereissa käyvät ovat muuten aikas monenmoista hiihtäjää. Kannattaa miettiä vaikka sitä miten AA:n ulkopuolella valitset seurasi. Yleensä kaveriporukat tai harrastusporukat vaan muovautuvat toimiviksi ryhmiksi vetovoimansa vuoksi. Jos tuntuu että joku AA-ryhmä on kallellaan liikaa jonkun elämäntavan suuntaan niin käy kattomassa jossakin muualla löydät kyllä ryhmän jossa ei arvostella toisten tapaa pysyä raittiina. Siis mikäli ylipäätään tunnet halua käydä vertaistesi kanssa jakamassa tuntoja. Ei keinoilla ole sinänsä väliä pääasia on raittius / elämän saaminen takaisin.
Tärkeimpiä asioita mitä palavereista on jäänyt mukaan on:
1) asioiden pitäminen riittävän yksinkertaisina on ensiarvoisen tärkeää.
2) Kaikki tässä elämässä perustuu vapaaehtoisuuteen ja omiin valintoihin. Tämä on totta vaikka kuulostaa helvetin naivilta teoriatason höpönpöpöltä.
3) Raittiuden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi AA-ohjelma tarjoaa EHDOTUKSEKSI aika monen holistin hyväksi havaitsemaa selviytymisohjelmaa. Ohjelma on muiden holistien mielipiteitä ja kokemuksia paperilla, ei sen kummempaa. Ihan yhtä päteviä elämän ohjeita toipumisen tiellä voit itse kertoa omasta kokemuksestasi.
Itse en muista koska viimeksi kävin ryhmässä, ehkä 2, 3 tai 4 kk sitten. Raitista pätkää on reipas 3 vuotta takana ja voin vilpittömästi sanoa, että olen saanut elämäni takasin AA-kavereideni tuella ja avulla. Nyt on kiire elää ja tehdä asioita, en jaksa vatvoa ja kaivaa ahdistavia asioita, kun olen näistä tuntemuksista vapautunut. En ole velkaa kenellekkään saamastani avusta, samalla toipuessani ja avautuessani ryhmissä autoin kenties jotakin toista samojen ongelmien parissa kamppailevaa. Kun siltä tuntuu niin menen moikkaamaan AA-kaiffoja ja jatkan taas..
raittiutta, KV:n avulla ja AA:n välityksellä. Kukaan ei ole uhkaillut helvetin tulella tai retkahduksilla (enkä sellaisia uhkauksia suostuisi kuuntelemaankaan) vaikka palavereissa käynti on nykyisin hyvin satunnaista muiden kiireiden takia.
Olen ymmärtänyt että AA:n tavoitteena on palauttaa ihminen takaisin normaalielämään eikä päinvastoin estää elämästä sitä, vaikka kieltämättä olen sellaisiakin kommentteja kuullut/lukenut, että joku ei esimerkiksi ottaisi vastaan sellaista työtä, joka estäisi palavereissa käynnin x kertaa viikossa.
Mikäs siinä, jos on varaa valikoida työnsä ja/tai on joku muu joka elättää, mutta monet meistä joutuvat laittamaan elantonsa ensi sijalle.
On upeaa että AA on onnistunut kohdallasi, olet saanut 3 vuotta elää raittiina ja olet saanut elämäsi takaisin, kerrassaan hienoa!
Samoin myös minä olen saanut olla jo kuutisen vuotta raittiina ja elää antoisaa elämää, ihan ilman AA takin. AAlla ei ollut minulle enää mitään annettavaa, olen riippumaton alkoholista sekä AAsta!
En pitänyt jatkuvasta menneitten kaivelusta, ikävistä ja synkkääkin synkemmistä puheenvuoroista.
Uusi elämäni on uuden kokemista eikä vanhojen paskaläjien kääntämistä!
Olen käynyt lukuisissa ryhmissä aina ulkomaita myöten, samanlaista kaikissa.
AA on niille loistava paikka jotka siellä viihtyvät, minä en viihtynyt.
kaivelitko itsekin vanhoja asioita? Käytkö siellä milloinkaan kertomassa uusista miellyttävistä kokemuksistasi? Niistä olisi hyödyllistä ja innostavaa kuulla.
Niistä juuri kerroin. Jatkuvasti.
Yksi kokemus: Tänään heräsin raittiina ilman kankkusta ja morkkista. Olin pirteä ja aikaansaava töissäni.
Tulin kotiin, sain vaimoltani suukon saatesanoilla: Rakastan Sinua!
Mitäs sanot?
myönteisistä kokemuksista, raittiina.
Soisi palavereissa kuulevan enemmänkin. Ovat lähes poikkeuksetta pelkkää marinaa ja synkistelyä. Jopa vuosikymmeniä raittiina olleet eivät löydä puheisiinsa myönteisyyttä, ihmettelen....
AA toiminta on vapaehtoista ja jos joku lähtee juomaan, niin takaisin saa tulla....toivottavasti vielä on sitten hengissä. Sitä ne kai me AA-laiset pelätään kun joku jää pois, että se on sitte kanttu vei. Mun entisiä ryhmäläisiä on kolme juonu ittes hengiltä. Kaikenlainen kauna oli se sitten AA:ta tai Jehovan todistajia kohtaan ei paranna alkoholistin mahdollisuuksia selvitä elmämästään kunnialla.Näin koen.
En toki kaunaa kanna AAta, enkä AAlaisia kohtaan, päinvastoin.
AA on antanut alkuvaiheessa minulle todella paljon rinnan oman hoitoni (myllyhoito) kanssa.
Olen myös oppinut, että en koskaan saa sanoa en koskaan mene AAhan. Tottakai menen jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei AAlla ole minulle annettavaa. Koko tämän parin vuoden aikana, jolloin olen ollut käymästä siellä, elämäni, ajatukseni ja toimintani ovat olleet perin selkeitä. Elämä on tasapainoista, juoda ei tee mieli, ts. olen sinut itseni kanssa.
En koe tarvetta (tällä hetkellä) mennä AAhan kuuntelemaan elämän synkkyyksiä ja luuseritarinoita.
Pidän edelleenkin yhteyttä tiiviisti AA laisiin ystäviini, en kaipaa palavereihin.
Raitista jatkoa vaan kaikille!
Juu...ymmärrän. VÄlillä kokouksessa odottaa, että se vinkuna lakkaisi ja ihmiset alkaisi puhua siitä miten ne on toipunu...esim. pesin tänään vaatteeni aivan itse ja se oli hieno kokemus...tuntuu, että kykenen huolehtimaan itsestäni ja vaateistani. Mullakin on kokoukset jääneet vain tiettyjen ryhmien kokouksiin kovan vinkunan ja valituksen takia, mutta onneksi on mulle sopivia ryhmiä.
Hyvää talvenjatkoa!!