Olemme olleet avopuolisoni kanssa yhdessä n. kolme vuotta ja alussa kaikki oli ihanaa vaikka minulla oli taloudellisesti todella tiukkaa mutta suhteemme oli aivan upeaa.
Alkaessamme seurustelemaan avopuolisoni kertoi miten hänellä on ollut vaikeaa masennusta johon hän oli hakenut apua ja saanutkin sitä masennuslääkkeen ja terapian muodossa ja hän oli saanut siitä todellista apua ja minunkin tuleminen hänen elämäänsä auttoi häntä piristymään vielä entisestään.
Nyt kuitenkin on mennyt n. vuoden ajan koko ajan huonommin ja huonommin, syykin on selvä eli hän on jättänyt masennuslääkkeitä ottamatta ja hänellä on se masennus kasvanut ja kasvanut.
Tuo hänen mielentilansa on ns. välinpitämätön eli hänen tunteensa minua kohtaan on hiipuneet vaikka olen todellakin yrittänyt ja näyttänyt kuinka äärettömän paljon häntä rakastan ja kuinka haluaisin hänen parantuvan siitä masennuksesta.
Alkoholia hän ei käytä laisinkaan vaan hänellä on unilääkkeet joiden avulla hän pakenee unimaailmaansa sitä masennustaan pakoon.
Hän on välissä myöntänyt että hänen pitäisi käydä lääkärillä puhumassa, hän tiedostaa että hänellä on se masennus ottanut vallan koko elämästä mutta ei myönnä sitä ääneen.
Tottakai hänen masennuksensa on vaikuttanut minuun myös tod. negatiivisesti ja riitoja on tullut mitä älyttömimmistä asioista.
Itse olen saanut vakituisen työn ja raha-asiat alkavat sujumaan paremmin mutta hänen masennustilaansa se ei vaikuta yhtään.
Muistan miten hän alussa varoitteli siitä että jos hänelle tulee se masennus niin minun pitäisi vain jaksaa kestää mutta kun tilanne on ollut jo pian vuodenpäivät se että hänen tunteitaan ohjaa se masennus ja hän sanoi suoraan nyt että hän ei halua elää kanssani enää.
Minulla on aivan hirvittävä tuska nyt sisälläni kun tiedän että tuon hänen tunteidensa hiipumisen takana on lähestulkoon ainoastaan se hänen masennuksensa enkä tiedä mitä tehdä nyt?
Olen puhunut hänelle siitä että hän ottaisi ja menisi sinne terapiahenkilönsä luokse (hän jätti terapian kesken kun aloimme seurustelemaan) mutta hän sanoo että ei se hänen tunteitaan minua kuhtaan muuta.
On aivan uskomaton tuska sisällä kun tietää mikä on vikana mutta ei pysty tekemään mitään asian eteen.
Onhan minussakin vikoja en sitä kiellä mutta olen muuttanut tapojani ja näyttänyt teoin ja sanoin miten äärettömän paljon häntä rakastan niin tuntuu niin hirvittävän ahdistavalta kun hän ei huomaa sitä että minä panostan täysillä osaltani suhteemme eteen eikä hän tee tilanteen korjaamiseksi mitään.
Tiedän aivan 110% varmasti että jos hän hakisi sitä terapia- ja lääkeapua itselleen niin saisimme suhteemme oikeasti kukoistamaan ja hänen elämänhalunsa palaisi.
Mitä ihmettä minä teen???
Alkaessamme seurustelemaan avopuolisoni kertoi miten hänellä on ollut vaikeaa masennusta johon hän oli hakenut apua ja saanutkin sitä masennuslääkkeen ja terapian muodossa ja hän oli saanut siitä todellista apua ja minunkin tuleminen hänen elämäänsä auttoi häntä piristymään vielä entisestään.
Nyt kuitenkin on mennyt n. vuoden ajan koko ajan huonommin ja huonommin, syykin on selvä eli hän on jättänyt masennuslääkkeitä ottamatta ja hänellä on se masennus kasvanut ja kasvanut.
Tuo hänen mielentilansa on ns. välinpitämätön eli hänen tunteensa minua kohtaan on hiipuneet vaikka olen todellakin yrittänyt ja näyttänyt kuinka äärettömän paljon häntä rakastan ja kuinka haluaisin hänen parantuvan siitä masennuksesta.
Alkoholia hän ei käytä laisinkaan vaan hänellä on unilääkkeet joiden avulla hän pakenee unimaailmaansa sitä masennustaan pakoon.
Hän on välissä myöntänyt että hänen pitäisi käydä lääkärillä puhumassa, hän tiedostaa että hänellä on se masennus ottanut vallan koko elämästä mutta ei myönnä sitä ääneen.
Tottakai hänen masennuksensa on vaikuttanut minuun myös tod. negatiivisesti ja riitoja on tullut mitä älyttömimmistä asioista.
Itse olen saanut vakituisen työn ja raha-asiat alkavat sujumaan paremmin mutta hänen masennustilaansa se ei vaikuta yhtään.
Muistan miten hän alussa varoitteli siitä että jos hänelle tulee se masennus niin minun pitäisi vain jaksaa kestää mutta kun tilanne on ollut jo pian vuodenpäivät se että hänen tunteitaan ohjaa se masennus ja hän sanoi suoraan nyt että hän ei halua elää kanssani enää.
Minulla on aivan hirvittävä tuska nyt sisälläni kun tiedän että tuon hänen tunteidensa hiipumisen takana on lähestulkoon ainoastaan se hänen masennuksensa enkä tiedä mitä tehdä nyt?
Olen puhunut hänelle siitä että hän ottaisi ja menisi sinne terapiahenkilönsä luokse (hän jätti terapian kesken kun aloimme seurustelemaan) mutta hän sanoo että ei se hänen tunteitaan minua kuhtaan muuta.
On aivan uskomaton tuska sisällä kun tietää mikä on vikana mutta ei pysty tekemään mitään asian eteen.
Onhan minussakin vikoja en sitä kiellä mutta olen muuttanut tapojani ja näyttänyt teoin ja sanoin miten äärettömän paljon häntä rakastan niin tuntuu niin hirvittävän ahdistavalta kun hän ei huomaa sitä että minä panostan täysillä osaltani suhteemme eteen eikä hän tee tilanteen korjaamiseksi mitään.
Tiedän aivan 110% varmasti että jos hän hakisi sitä terapia- ja lääkeapua itselleen niin saisimme suhteemme oikeasti kukoistamaan ja hänen elämänhalunsa palaisi.
Mitä ihmettä minä teen???
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.