Keskivaikea masennus diagnosoitiin v.99 ja lääkityksenä oli Fevarin 50mg josta söin tosin puolikkaan aamuisin.
Lääke alkaa vaikuttaa vasta n.4 vkon jälkeen mutta auttaa sitten.Sivuoireet oli aika pahat eka 2 vkoa.Olin vuosia ilman mutta sitten sain Sepram 20mg syksynä-05 mutta ne jäi 4 päivän migreenin ja oksentelun takia.En ole sen jälkeen ottanut mitään lääkkeitä kun ajattelin että kyllä tästä selvitään.Aloitinkin sitten taas Reiki hoidon itselleni ja jo 2 päivän jälkeen alkaa taas energia virrata.Olen kokeillut kaikki mahdolliset luotaistuote hoidot ja Epa:t eikä niistä minulle mitään hyötyä ole ollut.
Nyt yritän vain suoriutua työpäivistäni kunnialla vaikka ajatus tuntuukin betonilta eikä tunnu mikään aiheuttavan iloa.Olen kuin zombie.
Mutta minä uskon itseni ja vaikka kuolema ajatukset joskus tulee ajatuksiin,pyrin sivuuttamaan ne ja päätän että odotan vielä huomiseen.Onneksi minulla on vapaa ehtoistyöni koirien parissa joka antaa minulle toivoa.Eläin kun ottaa minut vastaan aina iloiten.Jos olo menee hurjasti alemmaksi niin kyllä sitä apua pitää hakea mutta niin kauan kun kykenen selviämään tästä ihan omilla avuilla pyrin elämään ilman mitään aivoja ja tunteita turruttavaa pillerimaailmaa.
Toivon koko sydämmestäni juuri sinulle joka tätä luet energiaa tähän päivään ja muista ettet ole yksin.Ja kokeilkaa sitä Reikiä, meditointia ,hierontaa kaikkea itseänsä hellivää hoivaa.
Lääke alkaa vaikuttaa vasta n.4 vkon jälkeen mutta auttaa sitten.Sivuoireet oli aika pahat eka 2 vkoa.Olin vuosia ilman mutta sitten sain Sepram 20mg syksynä-05 mutta ne jäi 4 päivän migreenin ja oksentelun takia.En ole sen jälkeen ottanut mitään lääkkeitä kun ajattelin että kyllä tästä selvitään.Aloitinkin sitten taas Reiki hoidon itselleni ja jo 2 päivän jälkeen alkaa taas energia virrata.Olen kokeillut kaikki mahdolliset luotaistuote hoidot ja Epa:t eikä niistä minulle mitään hyötyä ole ollut.
Nyt yritän vain suoriutua työpäivistäni kunnialla vaikka ajatus tuntuukin betonilta eikä tunnu mikään aiheuttavan iloa.Olen kuin zombie.
Mutta minä uskon itseni ja vaikka kuolema ajatukset joskus tulee ajatuksiin,pyrin sivuuttamaan ne ja päätän että odotan vielä huomiseen.Onneksi minulla on vapaa ehtoistyöni koirien parissa joka antaa minulle toivoa.Eläin kun ottaa minut vastaan aina iloiten.Jos olo menee hurjasti alemmaksi niin kyllä sitä apua pitää hakea mutta niin kauan kun kykenen selviämään tästä ihan omilla avuilla pyrin elämään ilman mitään aivoja ja tunteita turruttavaa pillerimaailmaa.
Toivon koko sydämmestäni juuri sinulle joka tätä luet energiaa tähän päivään ja muista ettet ole yksin.Ja kokeilkaa sitä Reikiä, meditointia ,hierontaa kaikkea itseänsä hellivää hoivaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.