Tämä kuullostaa hiukan varmaan omituiselta, mutta olen hyvi ahdistunut ja masentunut äitini takia..Olen itse raskaana ja kaikki on muuten periaatteessa ihan hyvin..Äitini on kuitenki hirveän yksinäinen ja onneton kun muutan kotoa pois..Hän jää aivan yksin..En oikein itsekkään ymmärrä tätä mutta se vain ahdistaa niin paljon että en osaa nauttia yhtään mistään..Enkä tiedä kenelle tästä puhuisin..Jos äidilleni tästä puhun niin hän sanoo vaan että kyllä mä pärjään. mutta sanoo vaan sen mun takia, vaikka tiedän asian olevan toisin.
Mitä tehdä..
ahdistunut
5543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..kantamasta vastuuta sinun äidistäsi!
Onko hän syyllistänyt sinua kertomalla että on yksinäinen ja onneton?
Miksei hakeudu eri harrasteisiin ym. ja hanki ystäviä. Ei sinun tehtäväsi ole hänen yksinäisyyttänsä poistaa ja tuntea siitä vielä syyllisyyttä.
Sinulle on tulossa perheenlisäystä ja keskitä voimavarasi nyt häneen.
Vaikuttaa siltä että äitisi syyllistää sinua koska itseäsi ahdistaa tämä asia.
Monille vanhemmille lapsen lähtö on vaikea asia mutta niistä päästään yli ja elämä jatkuu.
pienokaisesi syntyy...
Luulen että hän voi olla hieman haikeissaan kun muutat, mutta en usko että hän ahdistunut on.
Oletko ajatellut että hän saattaa nauttia siitä että hän pääsee vihdoin aloittamaan omaa elämäänsä, keskittymään vain itseensä, syömään ruokia, joista sinä et pidä, vaikka opsikelemaan asoista, kun on vain hän itse josta huolehtia... ja toisinaan sitten kun kaipaa jotain niin ottaa lapsen hoitoon tai kutsuu teidät kylään. Uskon että hän tietää ettet ole jättämässä häntä kokonaan, vaan muuttamassa omaan asuntoosi. olet etenemässä eteen päin elämässä, et menossa kohti tuomiota/turmiota.
Huvittavaa että ihmiset ajattelevat vanhempiensa kuolevan jos joutuvat olemaan ilman lapsiaan!!!!
niin helppoa..
Ei ole helppoa päästää irti äidistään, varsinkin jos on kaksin asunut.
eikä äidin lapsestaan.
Mutta elämä jatkuu (tylsä klisee mutta tosi)
ei se elämä siihen kaadu. Meillä äitini soittaa vieläkin päivittäin että kuinka sujuu... enkä ole kotona asunut 9 vuoteen! käymme siellä vähintään kerran viikossa.
äitisi on iloinen puolestasi kun vain itse olet iloinen ja näytät sen hänelle. Jos hän jääkin yksin asumaan, se saattaa olla hänelle jopa mieluisaa kun vain tietää että sinulla on asiat hyvin.
Siispä elät omaa elämääsi ja äitisi omaansa, hän sen kyllä hyvin sinulle suo, MUTTA muista pitää välinne kunnossa ja pidä häneen yhteyttä ja kerrot rehellisesti kuulumisesi.
Yhteydenpito, soittelu ja hänen luonaan käynti kyllä riittää. Turhaan huolehdit.