Niskuroivan hämmentävä mieli
Menneisyys nyt tavoitteleeko meitä,
haastelee kuin mielipuoli...
Hohoi! Herää jo! Hohoi!
Herkeä jo kuorsaamasta,
harsi kokoon kertomukses.
Tarinasi sellaiset kuin todellisuus.
Ikkunasko huurustuivat vetiseksi usvaksi?
Antaisitko muka sielun pantiksi?
Ha-haa!
Sun oma käytökses sut paljastaa!
Nosta niskaharjaksesi pystyyn!
Tuhat tulimmaista
jo unohditko täyden kuun
ja kaiken muun?
Juomat noidutut ja lauseet koruttoman suorat
päästit mellastamaan katalasti!
Ethän sittenkään mikään villisika tietenkään,
noin komea ja huoliteltu,
tarkkaan vaatteet mittatilailtu.
Eikä sydänkäpysetkään tietenkään
mitään velhoja sentään
maankiertolaisia holtittomia,
joiden muoto muuttuis niinkuin mieli.
Villisikaa nähnytkään...
vaan olisiko kieltänyt itseltään
seikkailun sittenkään
niinkuin hurmaavan hurmion,
sivaltanut horrokset jo sikseen,
veltot lymyilyt, krokotiilinkyyneleet,
tukahduttanut hiillokset
pääsemästä roihuun,
kuin tahtomaton, tahditon
ja tyynesti vain alkanut kaivaa
esiin järkikultaansa,
eksymätöntä timanttista säihkettä,
koruttomia muistinpätkiä.
Poroksi poltellut dokumenttia,
kuivasti naurahdellut säröisellä äänellään,
käyskennellyt mietteissään
levottomana edestakaisin,
eikä niinkuin kallioinen vuori
paikallaan järkähtämättömänä
päässään lukemattomia kysymyksiä.
Ja vilkaistuaan olan yli reissuillaan,
nuo vanhat kimurantit arvoitukset,
muistot mukanaan
kaivaa kaikki käyntikortit taskustaan,
kiristelee hampaitaan, sillä hämärässä
on vaikeaa selvittää jokseenkin pientä pränttiä.
Ymmärrysten valomeriin kompastuen
peremmälle astuen kuin myrskynsilmän
heittelemään tuulentupaseen seisahtaen
päättäväisesti
oviaukkoon venyttelemään kuin kissa
pistoksissa,
odottamaan....odottamaan mitä?
Arvasinhan tään:
Niin uskollinen itselleen, raukeana silmät sirrillään
palapelin palasia kasaa siinä yhteen,
levitellen eteensä kartan kuin matkaesitteen.
Niin uskollinen itselleen...
kaiken tapahtuneen jälkeen miettimättä edelleen
hyvinkö käy, vai huonosti,
lumottuna jatkaa matkaa edelleen
kuin tuulenpyörre laukaten aina uudelleen,
uudelleen, niskuroiden tuulispäänä jatkaen.
- - -
Juu. Myönnän.
Ei tule minusta Shakespearea,
vaikka tämän ”runoni” innoittajana olikin tänään,
ja sehän taas juonsi siitä kun selailin aamulla Hesaria, jossa Annina Holmbergista oli kiva juttu, ja kaivoin sitten kirjahyllystäni Shakespearen Suuret draamat II. Ja selailtuani sitä ajattelin, että IHAN HELPPOA.
Juu ei sitten ollutkaan.
(Sorry Shakespeare! ..... että edes kuvittelin!!!)
Kirjoitatteko Te aina runojanne tosissaan vai kokeilemalla erilaisia systeemejä?
Menneisyys nyt tavoitteleeko meitä,
haastelee kuin mielipuoli...
Hohoi! Herää jo! Hohoi!
Herkeä jo kuorsaamasta,
harsi kokoon kertomukses.
Tarinasi sellaiset kuin todellisuus.
Ikkunasko huurustuivat vetiseksi usvaksi?
Antaisitko muka sielun pantiksi?
Ha-haa!
Sun oma käytökses sut paljastaa!
Nosta niskaharjaksesi pystyyn!
Tuhat tulimmaista
jo unohditko täyden kuun
ja kaiken muun?
Juomat noidutut ja lauseet koruttoman suorat
päästit mellastamaan katalasti!
Ethän sittenkään mikään villisika tietenkään,
noin komea ja huoliteltu,
tarkkaan vaatteet mittatilailtu.
Eikä sydänkäpysetkään tietenkään
mitään velhoja sentään
maankiertolaisia holtittomia,
joiden muoto muuttuis niinkuin mieli.
Villisikaa nähnytkään...
vaan olisiko kieltänyt itseltään
seikkailun sittenkään
niinkuin hurmaavan hurmion,
sivaltanut horrokset jo sikseen,
veltot lymyilyt, krokotiilinkyyneleet,
tukahduttanut hiillokset
pääsemästä roihuun,
kuin tahtomaton, tahditon
ja tyynesti vain alkanut kaivaa
esiin järkikultaansa,
eksymätöntä timanttista säihkettä,
koruttomia muistinpätkiä.
Poroksi poltellut dokumenttia,
kuivasti naurahdellut säröisellä äänellään,
käyskennellyt mietteissään
levottomana edestakaisin,
eikä niinkuin kallioinen vuori
paikallaan järkähtämättömänä
päässään lukemattomia kysymyksiä.
Ja vilkaistuaan olan yli reissuillaan,
nuo vanhat kimurantit arvoitukset,
muistot mukanaan
kaivaa kaikki käyntikortit taskustaan,
kiristelee hampaitaan, sillä hämärässä
on vaikeaa selvittää jokseenkin pientä pränttiä.
Ymmärrysten valomeriin kompastuen
peremmälle astuen kuin myrskynsilmän
heittelemään tuulentupaseen seisahtaen
päättäväisesti
oviaukkoon venyttelemään kuin kissa
pistoksissa,
odottamaan....odottamaan mitä?
Arvasinhan tään:
Niin uskollinen itselleen, raukeana silmät sirrillään
palapelin palasia kasaa siinä yhteen,
levitellen eteensä kartan kuin matkaesitteen.
Niin uskollinen itselleen...
kaiken tapahtuneen jälkeen miettimättä edelleen
hyvinkö käy, vai huonosti,
lumottuna jatkaa matkaa edelleen
kuin tuulenpyörre laukaten aina uudelleen,
uudelleen, niskuroiden tuulispäänä jatkaen.
- - -
Juu. Myönnän.
Ei tule minusta Shakespearea,
vaikka tämän ”runoni” innoittajana olikin tänään,
ja sehän taas juonsi siitä kun selailin aamulla Hesaria, jossa Annina Holmbergista oli kiva juttu, ja kaivoin sitten kirjahyllystäni Shakespearen Suuret draamat II. Ja selailtuani sitä ajattelin, että IHAN HELPPOA.
Juu ei sitten ollutkaan.
(Sorry Shakespeare! ..... että edes kuvittelin!!!)
Kirjoitatteko Te aina runojanne tosissaan vai kokeilemalla erilaisia systeemejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tietysti ;)
Mutta miksi sinun pitää noin kovasti kaikkea toiselta kadehtia?
leikittelen sanoilla, toisinaan on takana tositapatuma elämästä ei kuitenkaan aina omastani, olen ja tulen olemaan noviisi näissä runojen rustailuissa.
täällä olikin näin moni vastannut. kiitokset.
palstalla on sellaisia runonrustaajia että oksat pois, siis tarkoitin vihreälle oksalle joutuvat elleivät jo ole siellä.
täällä kun välillä käy lukaisemassa (siis aika usein lueskelen hauskoja ja välillä surullisiakin runojanne), niin tämä virtuaalimaailma sekoittaa sen verran, että juuri kun kuvittelee tuntevansa jonkun runotaiturin tyylistä niin onkin jo vaihtanut ketterästi nimimerkkiä.
ota heistä nyt sitten selvää! mutta ilo on useita runoja lukaista useampaankin kertaan.
Kun runot hannan myyntialoituksen alta on jo poistettu ja ihan oikein, olihan ne tavallaan väärällä palstalla, mutta tallella koneellani, laitan tähän. Luepa siis Hannan myynti-ilmoitus, tuon nimisten kirjojen myyntiä voisi pitää jo vitsinä. Kirjan nimethän muodostavat runon itsessään.
Myyn kirjoja
Kirjoittanut: Hanna 9.11.2006 klo 13.09
Tuija Lehtinen Tähtiin kirjoitettu, Mikaelan enkelit
Jennifer Weiner Hyvä sängyssä
Katja Kallio Sooloilua
Tuuli Rannikko Valtapeli, Umpikuja
Jane Green Vieraissa vuoteissa
Katarina Mazetti Punahilkka ja suden hetki
Linda Howard Kasvot yössä
Jude Deveraux Ylämaan lumous
Roberts Aaltojen armoilla
Jenny Dahlberg Sopivasti lihava
"pelin henki" whistle
Kirjoittanut: penny islantti 9.11.2006 klo 13.27
Se oli tähtiin kirjoitettu
kait alusta asti,
olin hyvä sängyssä -
kunnes kaikki meni sooloiluksi:
muuttui valtapeliksi,
ajauduimme umpikujaan;
jouduimme vieraisiin vuoteisiin.
Punahilkka - ja suden hetki!
Vaan onneksi tuli meille ylämaan lumous,
aaltojen armoilla
itseni vihdoin hyväksyin,
olen sopivasti lihava:
itseni verran joutavia sanoja
kuultavan ihoni alla.
yksi unohtui - mikä
Kirjoittanut: penny islantti 9.11.2006 klo 13.44
Se on tähtiin kirjoitettu alusta asti:
olet hyvä sängyssä
kunnes kaikki menee sooloiluksi.
Muuttuu valtapeliksi, ajaudumme umpikujaan;
niin jouduimme vieraisiin vuoteisiin.
Punahilkka - ja suden hetki!
Silloin jos kohtaa kasvonsa yössä,
voi syntyä ylämaan lumous -
aaltojen armoilla itsesi hyväksyt,
sopivasti lihava:
olen ihminen, itseni verran
joutavia sanoja
kuultavan ihoni alla.