Sukupolvien saari

W. Pirtelö kirjoitti:

Istuskelin laiturilla kaikessa rauhassa ja katsoin kaislikon kupeella lipuvaa telkkäparia, jotka eivät minusta piitanneet minkään vertaa. Vetelin keuhkoon savuja ja vilkuilin välillä rantatörmänpäälle, nähdäkseni koska uimapukuaan hakemaan lähtenyt kaverini sieltä ilmestyisi. Heti kun Tiinan punainen tukka pilkistäisi horsmikon lomasta, lykkäisin veneemme vesille, mutta en ennen, mikäpä kiire tässä, olihan kesä ja helle, muutenkin laiskotti. Kuuman päivän jälkeen olin hikinen ja ehdottomasti uinnin tarpeessa. Niin varmasti Tiinakin, hänhän uintireissua alunperin ehdottikin. Tarkoituksenani oli aluneperin hypätä rattiin ja ajaa kesämökillemme saunomaan ja uimaan kaikessa rauhassa, mutta kun Tiina nyt sattui soittamaan ja tarjoutumaan polskutteluseurakseni, päätin jättää mökkireissun seuraavaan päivään ja tyytyä räpiköimään pienen saaremme hiekkarannalla. Tai saaremme ja saaremme, emme me sitä omistaneet, mutta siellä pienen kylän nuoriso oli kokoontunut jo sukupolvien ajan. Ennen sotia saaressa oli tanssittu, ja sotien jälkeen siellä olivat saaneet alkunsa monet suurten ikäluokkien edustajat, jotka hekin olivat omassa nuoruudessaan soutaneet heilojensa kanssa saareen ja nostaneet valkeapunttiset alushousut koivun oksaan. Saaren varjoisin sopukka olikin saanut varta vasten nimekseen "Koinuukallion", josta vanhemmat ihmiset kylillä puhuivat suu pienessä virneessä, ehkä omia panojaan muistellen.

Mekin olimme nyt menossa saareen kahdestaan, ties kuinka monetta kertaa, sillä olimme tunteneet toisemme jo ala-asteelta saakka. Kaveruudessamme oli ollut harvemmin suuria ryppyjä, riidat olimme aina sopineet. Ihmiset tietenkin luulivat, että välillämme oli muutakin kuin ystävyys, mutta se nyt oli aivan perätöntä. Joskus pienessä hiprakassa käsi oli ehkä eksynyt alueille, jossa sen ei välttämättä kuulunut olla, mutta se nyt oli ollut pelkkää leikkiä, ilman mitään sen kummempaa tarkoitusperää. Viime aikoina olin kyllä alkanut vilkuilla Tiina hieman tarkemmin, ja vähän häpeäkseni olin huomannut joskus käteen vedellessäni ajatettelevan Tiinaa muutenkin kuin kaverina. Oikeastaan; ehkä yksi syy uimareissulle lähtööni olikin juuri hyvä mahdollisuus nähdä vilaus Tiinan intiimimmeistä alueista. Niitä en nimittäin ollut koskaan pässyt kurkkaamaan, siis Tiinalta. Poikuuteni olin kyllä menettänyt, mutta en ollut oikein tietoinen siitä kuinka Tiinan impeyden laita oli, oliko joku päässyt jo tuikkaamaan häntä. Joskus piruillessani otin asian esille, ja se tuntui olevan Tiinalle hyvinkin arka paikka, ja siitä ounastelin ystäväni varjelleen tavaraansa hyvinkin tarkasti.

Samassa huomasin Tiinan jo laskeutuvan rinnettä hymyillen ja jotain laulahdellen. Kädessä näkyi heilahtelevan muovikassi, jossa varmaankin oli hänen pyyhkeensä. Aikaisemmista kerroista tiesin Tiinan pukeneen uimapukunsa päällysvaatteidensa alle. Poljin tupakan rantahiekkaan ja kävelin veneen luo. Tiina oli jo venevajan nurkalla, vain parinkymmenen metrin päässä minusta. Sillä oli jalassaan siniset, järjettömän tiukat shortsit ja valkea t-paita, jonka alta uimapuvun puristamat rinnat erottuivat.
- No kyllä kesti, sanoin.
- Naisen täytyy laittautua tarkoin, kun tiedossa on miesseuraa.
- Laittautua.. mitä sinä laittelit? Sävytit pillukarvas?, murahdin muka vihaisena. Tiina vain naurahti ja vastasi jotakin myöntävää. Käskin sen istumaan veneen perälle ja tönäisin raskaan puuveneen liikkeelle. Nostin airot hankaimiin ja aloin soutaa. Käänsin veneen saarta kohti ja kiskoin niin kovasti kuin jaksoin, tahdoin hankkia vielä pienen hien ennen järveen loikkaamista. Tiina uitti kättänsä vedessä ja kertoi sen olevan lämmintä. Minä väitin järvessä olevan niin paljon virtakohtia, että se se veden teki lämpimän tuntuiseksi.
- Ja kai se on lämmintä kun sullakin on tuommonen märkäpuku, joka peittää nenänpäätä vaille joka paikan nahasta. Mulla on vaan alapää piillossa, ja saattaa olla että en jaksa uimahousujakaan jalkaan laittaa... tai pakkohan se on laittaa, kun et säkään varmaan uskalla pimppisilläs uida, naurahdin. Tiina katsoi minua alta kulmiensa:
- Olen mä sut alasti ennenkin nähnyt..
- Niin mutta minä en sinua, vastasin ja irvistin taas. Tiina irvisti takaisin.

Nenästin veneen saaren rantaan ja kaivoin omasta muovikassistani pyyhkeen ja uimahousuni. Kipesin vähän ylemmäs rannalle vaihtamaan housuja, en sentään viitsinyt heilua aivan alasti Tiinan nokan edessä. Ei se minua olisi haitannut, mutta Tiinaa kukaties... No, sain housut jalkaani ja laskeuduin rannalle kasomaan kuinka Tiina polskutteli kymmenkunta metriä rannasta. Se ui selkää, jalat pärskivät vettä ilmaan. Huusin sille, että onko se vesi lämmintä edelleen. Kyllä kuulema oli. Eikä se ollut vale, minäkin kahlasin järveen polviani myöten ja pulahdin. Sukelsin ensin kymmenisen metriä, ja kun pomppasin pinnalle, olin vain muutaman metrin päässä Tiinasta.
- Hui, se kiljaisi ja lähti muka uimaan karkuun. Minä vetäisin kunnon kroolit, mutta en ottanut sitä kiinni vaan uin sen ohitse niin vaivattoman näköisesti kuin kykenin. Nousin rannalle ja lihakseni pullistelivat. En minä toki mikään Tarzan ole, mutta lihasta minulla oli sen verran kuin tarvitaan, ja rasvaprosenttinikin oli suhteellisen pieni. Myös rusketuksestani olin ylpeä. Istahdin litteälle kivelle rantaan ja katselin kun Tiinakin nousi vedestä pois. Tukka oli märkä, ja lantion leveä kaari erottui mahtavasti. Olin viime aikoina oppinut tykkäämaan Tiinan takapuolesta, se oli sopivan leveä mutta ei kuitenkaan liian suuri. Rinnat taasen olivat pienet, mutta sen verran olin niistä niiden humalaisten kourimisten vuoksi selvillä, että tiesin niiden olevan kuitenkin ihan käteensopivaiset. Aurinko ei antanut enää valoaan kovin kirkkaasti, ja katselin hienoa iltaruskoa. Sain kuitenkin muuta katseltavaa kun Tiina tuli lähemmäksi: sen nännit törröttivät kuin kaksi mantelia uimapuvun alla. Koitin katsoa niitä mahdollisimman huomaamattomasti, rinnat näet näkyivät hyvin selvästi, mutta en onnistunut olemaan aivan näkymättömissä. Tiina huomasi selvästi minun katseeni, ja kaiken muun hyvän lisäksi jouduin istumaan hyvin linkussa, kyrpäni oli nimittäin herännyt noiden hienojen näkymien vaikutuksesta.

- Tule takaisin järveen, uidaan vielä, Tiina maanitteli. Minä sanoin että katselen maisemaa vähän aikaa ja kuivattelen, lupasin tulla perästä sitten. Tiina kohautti olkapäitään ja sanoi käyvänsä katsomassa miltä saaren toinen puoli näytti tähän aikaan illasta, kysyi enkö lähtisi mukaan. Koska tiesin että mulkkuni tana selviäisi heti, kiltäydyin kunniasta ja sanoin odottelevani täällä. Jäin istumaan ja katsoin miten Tiinan takapuoli pyöreähteli hänen kävellessään pehmeää hiekkaa pitkin mustikkamättäille ja katoavan pusikkoon. Kun Tiina katosi näkyvistä, hyökkäsin heti järveen, ja kiskoin itseäni eteenpäin kaikilla voimilla, mulkku piti nyt saada aloilleen. Onnistuin siinä, asento muuttui levoksi ja rauhoittuneena nousin rannalle takaisin, tosin vähän ympärilleni vilkuillen. Tiina ei näkynyt. Vetäisin päällyshousini jalkaan - varmuuden vuoksi - ja lähdin sittenkin katsomaan, miltä vanha nussimispaikka näytti heinäkuisessa iltayössä. Mättäillä oli mustikanraakileita, tulossa oli hyvä marjavuosi. Siirtelin pajunoksia tieltäni ja kuuntelin, kuinka joutsen vonkui jossain saarien sopukoissa. Näin jo veden kimmeltävän saaren toisella puolen, Koinuukallion rannalla, ja olin huudahtamassa jotain Tiinalle tarkoituksenani säikäyttää se, kun näin jotain joka sai sanat jäämään kurkkuuni. Tyynessä rantavedessä erottui jotain valkoista, joka oli puoleksi hiekall, puoliksi vedessä. Sen veiressä erottui jokin musta mytty. Aivoni löivät hetken tyhjää ennenkuin tajusin mikä se oli: Se oli Tiina. Ilman uimapukua. Vaikka matkaa olikin ainakin kaksikymmentä metriä ja ilta oli hämärä, ei jäänyt arvailujen varaan mitä siellä tapahtui; erotin kuinka Tiinan käsi liikkui mahan päällä, toinen käsi puolestaan pyöri rinnoilla. Kyyristyin maahan ja yritin olla niin hiljaa kuin suinkin. Varovasti hiivin eteenpäin, kymmensenttinen kerrallaan, mutta lopulta pääsin aivan rantaan, siihen missä pöheikkö loppuu ja hiekka alkaa. Siinä se makasi, alastomana, valkoisena ja jotenkin viattoman näköisenä, viattomana vaikka käsi nuljahtelikin jalkojen välissä ja toinen hieroi rintoja vuorotellen. Vaikka näky olikin uskomattoman kiimainen ja porno, siinä oli jotain viatonta. Mikä? Ehkä se johtui siitä että siinä oli kaverini, ehkä hienosta asetelmasta: nainen, järvi ja hämyinen ilta. Tiina pyörähti kyljelleen, kasvot kääntyivät minuun päin. Löin itseni matalaksi ja pelästyin, mutta syyttä: Tiina ei minua huomannut. Hän vain levitti jalkojaan entisestään ja nyt näin jo selvästi, kuinka sormi pyöri vakosessa. Pienet mutta kiinteät rinnat olivat vedestä märkinä, ja aurinkon viimeisissä säteissä ne näyttivät ruskeilta. Tiina alkoi liikuttaa lantiotaan ja kokemuksesta tiesin orgasmin olevan lähellä. Huomasin silloin myös oman käteni, olin aivan huomaamatta laskenyut verkkareitani sen verran, että mulkku oli ponnahtanut näkyviin, ja hinkkasin sitä minkä ennätin. Vaikka objekti olikin ystäväni, oli tälläinen näky niin harvinainen, että otin siitä vaiston varaisesti kaiken ilon irti.

Sillon housussani tärisi. Ei, tärinää ei aiheuttanut ulos pyrkivä lasti, vaan taskuuni jäänyt kännykkä, joka parahti soimaan Mozartin 40. Menin paniikkiin, etsin puhelimen käteeni ja painoin c:tä katsomatta edes kuka soittaja oli. Sitten katsoin takaisin rannalle, jossa Tiina oli noussut seisomaan ja tuijotti hölmistyneenä ympärilleen, käsi koitti peitellä rintoja.
- Kuka vittu... se parkaisi ennenkuin huomasi minut. Enpä minä siinä paljoa kyennyt sanomaan. Tiina näki taatusti minut, puolikovana seisovan kullini sekä sen mitä olin ollut tekemässä.
- Sika, sika, saatana vakoilija, se kiljui ja hyökkäsi kimppuuni ihan oikeasti vihaisena. Tiina oli tukassani kiinni ennenkuin ehdin tehdä yhtikäs mitään. Ulvaisin kivusta, mutta huomasin aivan silmieni edessä olevan Tiinan pillun, haistoin sen mehut ja näin selvästi trimmatun karvoituksen. Tukasta repiminen oli kuitenkin sietämätöntä, ja kiskaisin Tiinan käden pois ja pomppasin seisomaan. Siinä me seisoimme, Tiina alasti, minä ilman paitaa ja housut nilkkoihin tipahtaneena.
- Älä revi toista tukasta, en minä voi tietää että sä oot sormella, sanoin ja oikeastaan minua jo nauratti hieman tytön vihainen katse.
- Runkkari, se murisi eikä näyttänyt itse oikein edes tajuavan seisovansa alasti edessäni - Jumalauta, minä kerron kaikille että sinä vetelet täällä kätees ja vakoilet toisia kulli kädessä..
- Haha, kerro pois, mitäs ite teit tossa? Ei jääny paljo arvailtavaks.. sitten vielä pahoinpitelit mut.. ja valehtelitkin.
- Mitä?
- Et sä oo noita karvojas värjänny.
Tiina katsoi minuun hetken, ja naurahti sitten nolona, kuin tajuten seisovansa tosiaan rannalla ilman vaatteita, ja huutavansa minulle.
- Pösilö, se sanoi ja tönäisi minut maahan. Se naurehteli ja koitti peitellä paikkojaan.
- Tästä ei sitten jätkä kuule puhuta!
- Ei ei.. ei muuten tainnu olla sullekaan ensimmäinen kerta, sanoin. - Oli meinaan sen verran rutinoituneen nököstä tuo.. taitaa olla tuttu ranta.. tämä kallio.. panokallio..
Tiina ei sanonut mitään, mutta kun se alkoi pukeutua, koko tyttö pysähtyi yks kaks. Tiina tuijotti minun mulkkuani, joka oli aivan kuin huomaamatta noussut jälleen katselemaan maailman menoa.
- Samanlainen runkkari oot itekkin.. muuten, minä pidin tota sun kyrpääs paljon paljon pienempänä...
Sanat tulivat niin yllättäin, etten saanut sanottua muuta kuin:
- Et sä oo sitä ennen pystyssä nähnytkään.
Tiina laski uimapukunsa maahan ja virnisti.
- Nyt runkkaat.
- Häh?!?
- Ala runkata.. sä katoit mua ja ihan ilmaseks.. ei sellanen vetele, sä saat nyt näyttää miten sä asian hoidat! Tai muuten mä kerron kaikille että näin sut kädellä, ja tytöt uskoo mua eikä sua, Tiina sanoi, kuitenkin naurahtaen viimeset sanansa...

-- jatkuu?--

Eka tekstini.. kommentteja, kerronko lisää?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä