Isän sairaus kummittelee

Isäni on mielenterveys-ongelmainen. Lääkärin diagnoosi v. 1996: Syvästi masentunut- depressio. Lapsuudesta ja firman tuomista paineista johtuva väsymys ja ahdistus. Tai jotain sinnepäin... Nyttemmin aikuisena työelämässäkin päivittäin törmään ristiriitoihin isäni kanssa monessakin asiassa. Hän on harrastanut henkistä (ja ruumillistakin) väkivaltaa perhettänsä kohtaan vuosikaudet, mutta olemme kerta toisensa jälkeen antaneet hänelle anteeksi.
6386
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

kysymys kuuluu: pitäisikö katkaista välit häneen kokonaan, vai jatkaa eteenpäin ja kärsiä ja sitä myöten vaikuttaa myös nyk. seurustelusuhteeseni?

Äänestä
  • Olen itse joutunut aika ajoin katkaisemaan eri pituisiksi ajoiksi yhteyden mieleltään sairaaseen äitiini. Meitä jopa kehotettiin tekemään niin, kun kävimme mieheni kanssa perheterapiassa. Se toisaalta helpotti vaikeaa päätöstä, mutta uskon, että sillä pelastimme avioliittomme. Pisimmillään olen pysynyt erossa äidistäni noin puoli vuotta. Tällä hetkellä yritän olla hänen kanssaan tekemisessä, mikä on vaikeaa - hän kun on avohoidossa heitteillä eli ei syö hänelle määrättyjä lääkkeitä.
    Lisää mun kokemuksia (jos niistä hyötyä :) voit lukea osoitteesta http://chat.yle.fi/tv1/ubb/Forum47/HTML/000060.html. Nimimerkkini on pioni.
    Kaiken kaikkiaan sinun täytyy tehdä tuo vaikea päätös välien katkaisemisesta itse.
    Eiku tsemppiä sulle!

    Äänestä

  • peony kirjoitti:

    Olen itse joutunut aika ajoin katkaisemaan eri pituisiksi ajoiksi yhteyden mieleltään sairaaseen äitiini. Meitä jopa kehotettiin tekemään niin, kun kävimme mieheni kanssa perheterapiassa. Se toisaalta helpotti vaikeaa päätöstä, mutta uskon, että sillä pelastimme avioliittomme. Pisimmillään olen pysynyt erossa äidistäni noin puoli vuotta. Tällä hetkellä yritän olla hänen kanssaan tekemisessä, mikä on vaikeaa - hän kun on avohoidossa heitteillä eli ei syö hänelle määrättyjä lääkkeitä.
    Lisää mun kokemuksia (jos niistä hyötyä :) voit lukea osoitteesta http://chat.yle.fi/tv1/ubb/Forum47/HTML/000060.html. Nimimerkkini on pioni.
    Kaiken kaikkiaan sinun täytyy tehdä tuo vaikea päätös välien katkaisemisesta itse.
    Eiku tsemppiä sulle!

    Ehkä toi ilmaus "pelastimme avioliittomme" oli vähän voimakas. Voi olla, että avioliittomme olisi selvinnyt, mutta itse pelkäsin jo oman mielenterveyteni puolesta. En halunnut joutua tavallaan äitini puolesta hoitoon. Mun oli pakko suojella omaa reviiriäni ja laumaani. Nää on vaikeita asioita, joita en toivoisi kenenkään joutuvan pohtimaan.

    Äänestä

  • peony kirjoitti:

    Ehkä toi ilmaus "pelastimme avioliittomme" oli vähän voimakas. Voi olla, että avioliittomme olisi selvinnyt, mutta itse pelkäsin jo oman mielenterveyteni puolesta. En halunnut joutua tavallaan äitini puolesta hoitoon. Mun oli pakko suojella omaa reviiriäni ja laumaani. Nää on vaikeita asioita, joita en toivoisi kenenkään joutuvan pohtimaan.

    Välien katkaiseminen isääni edes puoleksi vuodeksi tuntuu pitkältä ajalta sen puoleen, että ajattelisin kokoajan miltä hänestä mahtaa tuntua ja tekeekö hän itselleen jotain. Ainoa sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa hänellä tapahtuu vain työn kautta ja sukulaisista vain me lapset olemme hänen kanssaan tekemisissä. Toisaalta saisin henkisen rauhan, kun inun ei tarvitsisi nähdä tai kuulla hänestä niin usein. Täten säilyttäisin oman mielenterveyteni ja nykyisen seurustelusuhteeni ei kärsisi niin pahasti.

    Äänestä

  • ahdistunut kirjoitti:

    Välien katkaiseminen isääni edes puoleksi vuodeksi tuntuu pitkältä ajalta sen puoleen, että ajattelisin kokoajan miltä hänestä mahtaa tuntua ja tekeekö hän itselleen jotain. Ainoa sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa hänellä tapahtuu vain työn kautta ja sukulaisista vain me lapset olemme hänen kanssaan tekemisissä. Toisaalta saisin henkisen rauhan, kun inun ei tarvitsisi nähdä tai kuulla hänestä niin usein. Täten säilyttäisin oman mielenterveyteni ja nykyisen seurustelusuhteeni ei kärsisi niin pahasti.

    niin se tuntuu aika luonnottomalta olla huolehtimatta sairaasta läheisestä omaisestaan. Mutta kun vaakalaudalla on oma mielenterveys, parisuhde jne. eli oma elämä, tuntuu, että rajanveto on johonkin vedettävä. En välillä halua edes kuulla mitään äidistäni - edes muiden ihmisten välityksellä - saatikka nähdä. Tulee niin hemmetin paha olo. Olen kai kuullut pari harhaa liikaa ;)
    Minulla on yksi sisarus, joka pystyy olemaan äitini kanssa tekemisissä. Heillä kun on onneksi enemmän fyysistä välimatkaa. Jos sinullakin on edes yksi sisarus, joka jaksaa häntä paremmin, niin sittenhän sinun on helpompi pitää etäisyyttä. Joka perheessähän nämä kuviot ovat erilaiset, mutta muista suojella itseäsi!
    Pitäisi vain koko ajan pystyä muistamaan, että äitini on tuollainen, koska on sairas. Mutta hän on liian läheinen, että häneen pystyisi suhtautumaan kuin joku ammattiauttaja. Täten välillä oma ämpäri vain alkaa olla liian täys. Tauon aikana saa pinnan laskemaan ja taas jaksaa joten kuten jonkin aikaa yrittää olla yhteydessä....

    Äänestä

on kenties juuri se mikä hänen vointiaan huonontaa,saa hänen tekonsa piinaamaan häntä yhä enemmän!Mitä rakkampina,hyvempinä hän teita joutuu pitämään,sitä hirveämmiltä hänen tekonsa hänestä itsestään tuntuvat!!Hänen täytyisi kohdata teidän tuskanne jonka hän aiheutti,silloin hän saisi kunniallisen ulospääsyn tilanteesta!Kun te näyttäisitte hänelle miltä teistä on tuntunut ja hän saisi itkeä teidän kanssanne,pyytää siinä anteeksi,hän saisi lohdutella teitä,niinkuin hänen kuuluisi tehdä,silloin teidän anteeksi antonne tuntuisi rehelliseltä ja hän kokisi ansaitsevansa anteeksi.Jos kokee ansaitsevansa sovituksen ja anteeksi annon,niin silloin sen vasta voi ottaa vastan ja rauhoittaa omantuntonsa niin että uusi sivu kääntyy!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ahdistunut kirjoitti:

Isäni on mielenterveys-ongelmainen. Lääkärin diagnoosi v. 1996: Syvästi masentunut- depressio. Lapsuudesta ja firman tuomista paineista johtuva väsymys ja ahdistus. Tai jotain sinnepäin... Nyttemmin aikuisena työelämässäkin päivittäin törmään ristiriitoihin isäni kanssa monessakin asiassa. Hän on harrastanut henkistä (ja ruumillistakin) väkivaltaa perhettänsä kohtaan vuosikaudet, mutta olemme kerta toisensa jälkeen antaneet hänelle anteeksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu