Mä oon nyt seurustellu vähä yli vuoden aivan uskomattoman ihanan poikaystävän kanssa...(oon 17 ja hän 18) mä rakastan tätä poikaa aivan sydämeni pohjasta enemmän kun mitään muuta tässä maailmassa.
Silti...samassa koulussa kanssani on kahta vuotta vanhempi tyyppi,joka kattelee mua suloisilla silmillään aina...enkä mä siinä voi muuta tehdä kun katsella takaisin...hän ei ole mitenkään erikoinen,aika paljon samannäköinen kun oma kultani...hän vaikuttaa todella mukavalta,kun olen kuullut hänen juttelevan opettajille ja kavereilleen...Jos hänessä ei olisi erästä huonoa puolta ja jos en olisi ihanan poikaystäväni kanssa,olisin luultavasti yrittänyt kovemmin tutustua häneen...mutta kuitenkin tiedän olevani tyhmä,sillä minulla on poikaystävä,jonka kanssa olen kuitenkin onnellisempi kuin kenenkään...
Koulussa yritän kulkea hänen ohitseen "huomaamattomasti" mahdollisimman usein,yritän päästä atk luokkaan samaan aikaan hänen kanssaan...olen jopa tietoinen siitä missä hän asuu ja minkälaisella autolla hän ajelee...jne..
Mitä tekisin...sydämeni hypähtää aina kun hän katsoo minuun tai näen hänet jossain...tiedän että olen ihastunut vaikka ei olisi MITÄÄN syytä...tunnen tavallaan pettäväni poikaystävääni tällä tavalla...
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? ja miten niistä on selvitty? kiitos asiallisista kommenteista:)
Silti...samassa koulussa kanssani on kahta vuotta vanhempi tyyppi,joka kattelee mua suloisilla silmillään aina...enkä mä siinä voi muuta tehdä kun katsella takaisin...hän ei ole mitenkään erikoinen,aika paljon samannäköinen kun oma kultani...hän vaikuttaa todella mukavalta,kun olen kuullut hänen juttelevan opettajille ja kavereilleen...Jos hänessä ei olisi erästä huonoa puolta ja jos en olisi ihanan poikaystäväni kanssa,olisin luultavasti yrittänyt kovemmin tutustua häneen...mutta kuitenkin tiedän olevani tyhmä,sillä minulla on poikaystävä,jonka kanssa olen kuitenkin onnellisempi kuin kenenkään...
Koulussa yritän kulkea hänen ohitseen "huomaamattomasti" mahdollisimman usein,yritän päästä atk luokkaan samaan aikaan hänen kanssaan...olen jopa tietoinen siitä missä hän asuu ja minkälaisella autolla hän ajelee...jne..
Mitä tekisin...sydämeni hypähtää aina kun hän katsoo minuun tai näen hänet jossain...tiedän että olen ihastunut vaikka ei olisi MITÄÄN syytä...tunnen tavallaan pettäväni poikaystävääni tällä tavalla...
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? ja miten niistä on selvitty? kiitos asiallisista kommenteista:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
on muuten samanlainen tilanne mutta olen itse poika ja tää juttu on kestänyt jo
joo, täältä löytyy kestoo MONTA vuotta, tosin siinä välillä on ollu jo vähän toimintaakin, mun ja kaverini välillä...kokoajan kuumenee ja täytyy sanoa, että kun pirulle antaa pikkusormen nii se hitto vie sen koko käden...
Mutta mitä sitä tekis, kun ittelleen ei mitää tunnu voivan, tässä on nyt jotakin ihmistä suurempaa takana... varsinaisesti en ole pettänyt miestäni, mutta kokoajan tämä tuntuu sinnepäin menevän. Tuntuu, että tilanteen tullen ei kertakaikkiaan itse kontrolloi tekemisiään.
Senkun moralisoitte.
Siis oot seurustellu 3 vuotta ja nyt ihastunu toisee, vai ollu ihastunu 3 vuotta? en tiedä nyt onko tilanteesta ulospääsyä...toivottavasti...vaikka toisaalta en haluais luopua mun ihastuksesta,koska se tuntuu vaan niin hyvälle...mutta toisaalta sitten taas pahalle...mitä voi tehdä....? moniko tietää?
et petä poika kaverias!!! tiedän tunteen!!! olin ite yhdessä ex muijan kans ja olin samas kippuras ku sä!!! mene juttelee sille ja ystävysty!!! et ole mikään vanki vaan nuori joka voi rakastua uudestaan!!! meidän nuorten kuuluu elää kuin nuorten eikä kuin naimisissa olevien aikuisten!!! joten elä!!!