keskiviikkona 15.11. 2006 klo 9.00. ja jatkuu seuraavana to ja pe klo 9.00.
Paikka: Forssan kaugungintalo, kaupunginhallituksen kokoushuone Osoite: Turuntie 18, Forssa
0Äänestä
seurata tuota oikeudenkäyntiä
nyt vihjailut ja tiedot siitä, että näihin palstan terrosisointiin osallistuu palstalla pitkään kirjoittaneita henkilöitä. Ei omin nimin vaan uusin nimimerkein. Henkilöt vielä kertovat kuinka auttavat muita vastaavassa tilanteissa olevia. Häiriköinti tällä palstalla, joka on monelle ainoa paikka kertoa tuntojaan, hakea apua ja kertoa rehellisesti mitä on tapahtunut ja miltä tuntuu on TÄYSIN anteeksiantamatonta.
Henkilöiden pitäisi miettiä todella tarkoin ovatko kelvollisia auttamaan yhtäkään henkilöä, kun vertaistuki tälläkin palstalla menee omiin psyykeongelmiin. Hävetkää ja uskokaa, ettei kukaan teidät tunnistava ikinä anna anteeksi.
0Äänestä
Eloonjäänyt
Ei täällä mitkään Nisuiisun ja Pappa-Smurffin haamut haahuile. Ettekö todellakaan ole huomanneet, että aivan uusia ihmisiä on tullut tänne? Kaiken aikaa tässä maassa yhä useammat ihmiset joutuvat kokemaan kosteusvaurio-ongelmat omassa ruumiissaan ja elämässään. Sitä myötä myös tälle palstalle ilmaantuu aivan uusia ihmisiä.
Forssan oikeudenkäynti on todella kiinnostava tapaus meidän kannaltamme. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee sitä seuraamaan paikan päälle ja toivottavasti saamme tällekin palstalle sieltä silminnäkijäreportaasia. Toivotaan näille oikeustapauksille muutenkin mahdollisimman laajaa julkisuutta.
0Äänestä
sairastunut kroonisesti
Eloonjäänyt kirjoitti:
Ei täällä mitkään Nisuiisun ja Pappa-Smurffin haamut haahuile. Ettekö todellakaan ole huomanneet, että aivan uusia ihmisiä on tullut tänne? Kaiken aikaa tässä maassa yhä useammat ihmiset joutuvat kokemaan kosteusvaurio-ongelmat omassa ruumiissaan ja elämässään. Sitä myötä myös tälle palstalle ilmaantuu aivan uusia ihmisiä.
Forssan oikeudenkäynti on todella kiinnostava tapaus meidän kannaltamme. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee sitä seuraamaan paikan päälle ja toivottavasti saamme tällekin palstalle sieltä silminnäkijäreportaasia. Toivotaan näille oikeustapauksille muutenkin mahdollisimman laajaa julkisuutta.
Jos noin paljon palturia suustaan päästää. Tekstejä lukiessa niistä paistoin läpi jotkut totuudet, joita ei totuuksiksi olisi mitenkään halunnut uskoa. Näin vain on, että usko ja luottamus on joskus hyvin harhaanjohtavaa. Oppi ja ikä kaikki. Turha enää yrittää kiemurrella mato on koukussa jo. Paljon haittaa teitte ja eniten meille homeista sairastuneille, ihan ilkeyttänne. Ei sitä saa anteeksi, ei sitten mitenkään palauteta enää luottamusta.
0Äänestä
tunteita
vaan faktoja joten ei sotketa puuroja ja vellejä sekaisin.
0Äänestä
sairastunut kroonisesti
tunteita kirjoitti:
vaan faktoja joten ei sotketa puuroja ja vellejä sekaisin.
tuoda sitten palstalle ja ryminällä, ettei ole tunteita! Ehkä kannattaisi pitää asiat erillään, palsta on palsta ja oikeudenkäynti sitten oikeudenkäynti. Pahuudella ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
0Äänestä
ei ole tunteita
sairastunut kroonisesti kirjoitti:
tuoda sitten palstalle ja ryminällä, ettei ole tunteita! Ehkä kannattaisi pitää asiat erillään, palsta on palsta ja oikeudenkäynti sitten oikeudenkäynti. Pahuudella ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
tarkoitin että oikeudenkäynnissä voi tottakai vaikka itkeä jos haluaa mutta sillä ei ole mitään merkitystä itse tulokseen vaan ainoastaan faktatiedot merkitsee. Tämä palsta on vertaistukipalsta ja siksi itsekkin täällä. Ehkä tähän aikaan illasta ilmaisin ajatuksiani vähän huonosti. Joka tapauksessa olen hengessä mukana siinä että jokainen meistä homeista sairastunut saa sen oikeusturvan mikä meille kuuluu.
0Äänestä
f123ly
ei ole tunteita kirjoitti:
tarkoitin että oikeudenkäynnissä voi tottakai vaikka itkeä jos haluaa mutta sillä ei ole mitään merkitystä itse tulokseen vaan ainoastaan faktatiedot merkitsee. Tämä palsta on vertaistukipalsta ja siksi itsekkin täällä. Ehkä tähän aikaan illasta ilmaisin ajatuksiani vähän huonosti. Joka tapauksessa olen hengessä mukana siinä että jokainen meistä homeista sairastunut saa sen oikeusturvan mikä meille kuuluu.
joille ei ole anteeksi antoa, niiden kanssa opitaan elämään. Antaa anteeksi on liian suuri sana, liian merkittävä ja sen pitäisi olla todellista.
Palsta on monelle ainoa paikka kertoa siitä helvetistä, minkä home/homeoireet heidän elämäänsä tekee. Palstalla sairastuneiden kiusaaminen on raukkamaista ja anteeksiantamatonta. Varsinkin kun kun ja jos kyseessä on aikuinen ihminen/aikuiset ihmiset.
Asian kanssa opitaan elämään, myös häirikön on opittava elämään sen kanssa. Asian vatvominen palstalla päivästä päivään on loputtava, oman syyllisyytensä kanssa on vain opittava elämään.
0Äänestä
Metsäläinen2
f123ly kirjoitti:
joille ei ole anteeksi antoa, niiden kanssa opitaan elämään. Antaa anteeksi on liian suuri sana, liian merkittävä ja sen pitäisi olla todellista.
Palsta on monelle ainoa paikka kertoa siitä helvetistä, minkä home/homeoireet heidän elämäänsä tekee. Palstalla sairastuneiden kiusaaminen on raukkamaista ja anteeksiantamatonta. Varsinkin kun kun ja jos kyseessä on aikuinen ihminen/aikuiset ihmiset.
Asian kanssa opitaan elämään, myös häirikön on opittava elämään sen kanssa. Asian vatvominen palstalla päivästä päivään on loputtava, oman syyllisyytensä kanssa on vain opittava elämään.
Sen olet oivaltanut. Siinä minulla (ja varmaan monilla) on elämistä, sen kanssa elämistä. Onneksi ihminen kasvaa, venyy ja paukkuu - muuttuu ja muuttaa mielipiteitään ja kaavojaan ja suuntiaan ihan uusiinkin suuntiin. Jotkut asiat ehkä (siis ehkä) opettavat tuon syyllisyydenkin (siis yleensä "suuresta" syyllisyydestä) kanssa kasvamista - minulla ehkä voimakkain syyllisyys-ystävä, "joka" siis opettaa, on tuo lapsen 8 vuotta jatkunut sairastelu. Tänään käytiin spiralla ja hän sai lisää kortisonitabletteja. Nytkin olen antanut Ventolinea ja jääkuutioita. Montako päivää vielä, ehkä kaksi, niin se "kaava" menee. Syitä yrittää miettiä ja poistaa - on myös hitosti nöyrryttävä monta, monta kertaa vuodessa. Tuo on auttanut noin yleensäkin syyllisyyden poistamisessa - että ehkä jo osaa, hiljalleen vihdoinkinko, laittaa roskikseen jo kalutut syyllisyydet ja raameihin "tarpeelliset syyllisyydet". Siis loppujen lopuksi ruononjuuritasolla "pakotettuna oleminen" on hyvä kasvattaja.
Oli varmaan sekavaa, mutta itsekään en saa nukuttua nyt, kun kortisoni valvottaa. Puhut hyvin viisaita - on kokemus kasvattanut.
0Äänestä
Metsäläinen2
f123ly kirjoitti:
joille ei ole anteeksi antoa, niiden kanssa opitaan elämään. Antaa anteeksi on liian suuri sana, liian merkittävä ja sen pitäisi olla todellista.
Palsta on monelle ainoa paikka kertoa siitä helvetistä, minkä home/homeoireet heidän elämäänsä tekee. Palstalla sairastuneiden kiusaaminen on raukkamaista ja anteeksiantamatonta. Varsinkin kun kun ja jos kyseessä on aikuinen ihminen/aikuiset ihmiset.
Asian kanssa opitaan elämään, myös häirikön on opittava elämään sen kanssa. Asian vatvominen palstalla päivästä päivään on loputtava, oman syyllisyytensä kanssa on vain opittava elämään.
syyllisyyden kanssa. Kirjoituksesi kolahti siksi, koska olen niin monet vuodet taistellut tuon syyllisyyden kanssa. Ja jos sen vangiksi jää, ja ei osaa "antaa anteeksi", unohtaa, laittaa taka-alalle ja suunnata uuteen, oma elämä pysähtyy tyystin, samoin perheen elämä, suhteet läheisiin ja koko yhteiskuntaan. Kanavia purkaa syyllisyyttä, esim. vakavan rikoksen tehneillä, on ehkä huonosti. Jos ajatellaan, että ei voi estää läheisen itsemurhaa ja siitä sitten "kärsii" vaikka estää EI voinut (aivan samoin kuin pimeällä ajaa lapsen kuoliaaksi - tunnen erään henkilön ja hänen elämänsä tuon jälkeen on ollut melkoista pakojuoksua mm. työhulluutena ja pikkutarkkuutena), niin miten hyvin on siinä mielessä Suomessa asiat, että esim. Suomen Mielenterveysseura järjestää itsemurhan tehneen omaisille ns. kuntoutuskursseja, joista ymmärtääkseni hyvin harva edes tietää. Mitenkähän esim. rikoksen tehneelle on tuollaisia "eteenpäinmeno -kursseja", syyllisyyden oikeaan lokerikkoon laittamiskursseja..? Katkeruudesta poispääsy kursseja pitäisi kyllä homehelvetinkin läpikäyneille olla eli salatulle "surulle".
0Äänestä
ei ole tunteita
Metsäläinen2 kirjoitti:
syyllisyyden kanssa. Kirjoituksesi kolahti siksi, koska olen niin monet vuodet taistellut tuon syyllisyyden kanssa. Ja jos sen vangiksi jää, ja ei osaa "antaa anteeksi", unohtaa, laittaa taka-alalle ja suunnata uuteen, oma elämä pysähtyy tyystin, samoin perheen elämä, suhteet läheisiin ja koko yhteiskuntaan. Kanavia purkaa syyllisyyttä, esim. vakavan rikoksen tehneillä, on ehkä huonosti. Jos ajatellaan, että ei voi estää läheisen itsemurhaa ja siitä sitten "kärsii" vaikka estää EI voinut (aivan samoin kuin pimeällä ajaa lapsen kuoliaaksi - tunnen erään henkilön ja hänen elämänsä tuon jälkeen on ollut melkoista pakojuoksua mm. työhulluutena ja pikkutarkkuutena), niin miten hyvin on siinä mielessä Suomessa asiat, että esim. Suomen Mielenterveysseura järjestää itsemurhan tehneen omaisille ns. kuntoutuskursseja, joista ymmärtääkseni hyvin harva edes tietää. Mitenkähän esim. rikoksen tehneelle on tuollaisia "eteenpäinmeno -kursseja", syyllisyyden oikeaan lokerikkoon laittamiskursseja..? Katkeruudesta poispääsy kursseja pitäisi kyllä homehelvetinkin läpikäyneille olla eli salatulle "surulle".
Anteeksianto on todellankin oltava oikea ja mitä se kenenkin elämässä tarkoittaa on taas kasvun paikka. Itse yritän kasvaa pois siitä katkeruudesta mitä tunnen työnantajaani kohtaan vammantuottamuksesta, miksi koen terveyteni menettämisen homeisella työpaikalla. En pysty todistamaan/tappelemaan tuulimyllyjä vastaan.Työpaikkaani jäi monta sairastunutta joten uskon että totuus tulee vielä julki tavalla tai toisella.Toivon voimia teille vakavasti sairastuneille ja perheillenne. Itse olen onnellisessa asemassa että olen päässyt pois homehelvetistä.
0Äänestä
Metsäläinen2
ei ole tunteita kirjoitti:
Anteeksianto on todellankin oltava oikea ja mitä se kenenkin elämässä tarkoittaa on taas kasvun paikka. Itse yritän kasvaa pois siitä katkeruudesta mitä tunnen työnantajaani kohtaan vammantuottamuksesta, miksi koen terveyteni menettämisen homeisella työpaikalla. En pysty todistamaan/tappelemaan tuulimyllyjä vastaan.Työpaikkaani jäi monta sairastunutta joten uskon että totuus tulee vielä julki tavalla tai toisella.Toivon voimia teille vakavasti sairastuneille ja perheillenne. Itse olen onnellisessa asemassa että olen päässyt pois homehelvetistä.
vaurioita salailevia taloyhtiöitä ja isännöitsijöitä kohtaan, eikä tarvitsekaan olla ainakaan hyssytteleviä tunteita. Asialle pitää tehdä jotain, ja jos kaikki menee suunnitellusti, voin ystäväni kanssa vähän puuttua tähän laittomuuksien kirjoon kotona sairastuneiden kohdalla (kun vauriot siis salataan ja korjataan huonosti). Homeasunnot laitetaan sitten kiertopalkintona eteenpäin - ja se koskee myös asunto-osakemuotoista asumista kuin home-ok-talojakin. Minuun ei ainakaan määräänsä enempää mahdu piilotettua vihaa. Jos toimintamahdollisuus tulee jotenkin asiaan vaikuttaa, yritän tehdä kaikkeni tiedon ja kokemuksen kartuttamiseksi jo senkin vuoksi, että tulevaisuudessa alalle voisi syntyä työpaikkoja (oma lehmä siis myös ojassa, mutta en lannistu, vaikka suunnitelmat muuttuisi). Mahdollisuuksia on nyky-yhteiskunnassa kuitenkin niin paljon.
0Äänestä
Uupe
Metsäläinen2 kirjoitti:
Sen olet oivaltanut. Siinä minulla (ja varmaan monilla) on elämistä, sen kanssa elämistä. Onneksi ihminen kasvaa, venyy ja paukkuu - muuttuu ja muuttaa mielipiteitään ja kaavojaan ja suuntiaan ihan uusiinkin suuntiin. Jotkut asiat ehkä (siis ehkä) opettavat tuon syyllisyydenkin (siis yleensä "suuresta" syyllisyydestä) kanssa kasvamista - minulla ehkä voimakkain syyllisyys-ystävä, "joka" siis opettaa, on tuo lapsen 8 vuotta jatkunut sairastelu. Tänään käytiin spiralla ja hän sai lisää kortisonitabletteja. Nytkin olen antanut Ventolinea ja jääkuutioita. Montako päivää vielä, ehkä kaksi, niin se "kaava" menee. Syitä yrittää miettiä ja poistaa - on myös hitosti nöyrryttävä monta, monta kertaa vuodessa. Tuo on auttanut noin yleensäkin syyllisyyden poistamisessa - että ehkä jo osaa, hiljalleen vihdoinkinko, laittaa roskikseen jo kalutut syyllisyydet ja raameihin "tarpeelliset syyllisyydet". Siis loppujen lopuksi ruononjuuritasolla "pakotettuna oleminen" on hyvä kasvattaja.
Oli varmaan sekavaa, mutta itsekään en saa nukuttua nyt, kun kortisoni valvottaa. Puhut hyvin viisaita - on kokemus kasvattanut.
Jos oman perheen jäsen tai itse on sairastunut omassa kodissa, voi syyllisyyden tunto olla hirveä. Olisi pitänyt toimia aikaisemmin, olisi täytynyt ymmärtää asia paremmin, olisi pitänyt tietää, jos olisin osannut paremmin... Näitä kysymyksiä tulee mieleen yön pimeinä hetkinä lukemattomia. Kuitenkaan emme voi asioille enää mitään. Voi olla, että oma lapsi kärsii lopun elämää omasta ymmmärtämättömyydestäni johtuen.
Kun olen tehnyt parhaani oman parhaan ymmärrykseni mukaan, minun ei tarvitse enää syyttää itseäni. Katkerista kokemuksista on vain otettava opiksi ja katsottava eteenpäin. Sairastuneiden elämää on helpotettava mahdollisuuksien mukaan. On tehtävä töitä niin, että muut eivät sairastuisi (järjestäytyminen, yhteen hiileen puhaltaminen, lainsäädännön muuttaminen, rikollisten saattaminen oikeuden eteen...). Erityisesti nautitaan niistä elämän mukavista asioista, joista voimme vielä nauttia.
0Äänestä
Metsäläinen2
Uupe kirjoitti:
Jos oman perheen jäsen tai itse on sairastunut omassa kodissa, voi syyllisyyden tunto olla hirveä. Olisi pitänyt toimia aikaisemmin, olisi täytynyt ymmärtää asia paremmin, olisi pitänyt tietää, jos olisin osannut paremmin... Näitä kysymyksiä tulee mieleen yön pimeinä hetkinä lukemattomia. Kuitenkaan emme voi asioille enää mitään. Voi olla, että oma lapsi kärsii lopun elämää omasta ymmmärtämättömyydestäni johtuen.
Kun olen tehnyt parhaani oman parhaan ymmärrykseni mukaan, minun ei tarvitse enää syyttää itseäni. Katkerista kokemuksista on vain otettava opiksi ja katsottava eteenpäin. Sairastuneiden elämää on helpotettava mahdollisuuksien mukaan. On tehtävä töitä niin, että muut eivät sairastuisi (järjestäytyminen, yhteen hiileen puhaltaminen, lainsäädännön muuttaminen, rikollisten saattaminen oikeuden eteen...). Erityisesti nautitaan niistä elämän mukavista asioista, joista voimme vielä nauttia.
Tiukkaa tekee itselleen anteeksianto, myös muille anteeksiantaminen tökkii. Mutta vain eteenpäin meno mainitsemillasi keinoilla voi tuoda jälleen rikkaan elämän. Yöhön ei pidä jäädä. Muutoin oma elämä pysähtyy täysin.
0Äänestä
eteenpäin sano mummo lumessa
Metsäläinen2 kirjoitti:
Tiukkaa tekee itselleen anteeksianto, myös muille anteeksiantaminen tökkii. Mutta vain eteenpäin meno mainitsemillasi keinoilla voi tuoda jälleen rikkaan elämän. Yöhön ei pidä jäädä. Muutoin oma elämä pysähtyy täysin.
taitaa sopia tähän kohtaan oikein mainiosti.
Mitä tätä nyt enempää vatuloimaan. Tehty mikä tehty, ei sitä tekemättömäksi saa. Eikä tätä asiaa nyt kukaan sen ihmeemmin muistele, eikä siitä sen ihmeemmin kärsi. Ihan oikein on, ettei tätä nyt tekijöille pidä anteeksi antaa, miksi pitäisi, eivät he sitä edes ansaitse.
Ei muutama palstakirjoitus homesairasta jää kaivamaan, on niitä pahempiakin kokemuksia matkan varrelta koppaan jäänyt. Että turhaan pelkäätte ei kukaan kilahda näiden typerien kirjoitteluiden johdosta, eikä tästä mitään masennustarinaakaan aikaiseksi saa. Anteeksi ei tarvitse antaa, se on selvä!
0Äänestä
Mammi
Metsäläinen2 kirjoitti:
syyllisyyden kanssa. Kirjoituksesi kolahti siksi, koska olen niin monet vuodet taistellut tuon syyllisyyden kanssa. Ja jos sen vangiksi jää, ja ei osaa "antaa anteeksi", unohtaa, laittaa taka-alalle ja suunnata uuteen, oma elämä pysähtyy tyystin, samoin perheen elämä, suhteet läheisiin ja koko yhteiskuntaan. Kanavia purkaa syyllisyyttä, esim. vakavan rikoksen tehneillä, on ehkä huonosti. Jos ajatellaan, että ei voi estää läheisen itsemurhaa ja siitä sitten "kärsii" vaikka estää EI voinut (aivan samoin kuin pimeällä ajaa lapsen kuoliaaksi - tunnen erään henkilön ja hänen elämänsä tuon jälkeen on ollut melkoista pakojuoksua mm. työhulluutena ja pikkutarkkuutena), niin miten hyvin on siinä mielessä Suomessa asiat, että esim. Suomen Mielenterveysseura järjestää itsemurhan tehneen omaisille ns. kuntoutuskursseja, joista ymmärtääkseni hyvin harva edes tietää. Mitenkähän esim. rikoksen tehneelle on tuollaisia "eteenpäinmeno -kursseja", syyllisyyden oikeaan lokerikkoon laittamiskursseja..? Katkeruudesta poispääsy kursseja pitäisi kyllä homehelvetinkin läpikäyneille olla eli salatulle "surulle".
"Lakkaa katumasta eilistä, kieltäydy pelkäämästä huomista ja elä kaikessa rauhassa tätä päivää. Heitä pois turhat murheet. Se takuulla kannattaa."
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
keskiviikkona 15.11. 2006 klo 9.00.
ja jatkuu seuraavana to ja pe klo 9.00.
Paikka: Forssan kaugungintalo, kaupunginhallituksen kokoushuone
Osoite: Turuntie 18, Forssa
nyt vihjailut ja tiedot siitä, että näihin palstan terrosisointiin osallistuu palstalla pitkään kirjoittaneita henkilöitä. Ei omin nimin vaan uusin nimimerkein. Henkilöt vielä kertovat kuinka auttavat muita vastaavassa tilanteissa olevia. Häiriköinti tällä palstalla, joka on monelle ainoa paikka kertoa tuntojaan, hakea apua ja kertoa rehellisesti mitä on tapahtunut ja miltä tuntuu on TÄYSIN anteeksiantamatonta.
Henkilöiden pitäisi miettiä todella tarkoin ovatko kelvollisia auttamaan yhtäkään henkilöä, kun vertaistuki tälläkin palstalla menee omiin psyykeongelmiin. Hävetkää ja uskokaa, ettei kukaan teidät tunnistava ikinä anna anteeksi.
Ei täällä mitkään Nisuiisun ja Pappa-Smurffin haamut haahuile. Ettekö todellakaan ole huomanneet, että aivan uusia ihmisiä on tullut tänne? Kaiken aikaa tässä maassa yhä useammat ihmiset joutuvat kokemaan kosteusvaurio-ongelmat omassa ruumiissaan ja elämässään. Sitä myötä myös tälle palstalle ilmaantuu aivan uusia ihmisiä.
Forssan oikeudenkäynti on todella kiinnostava tapaus meidän kannaltamme. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee sitä seuraamaan paikan päälle ja toivottavasti saamme tällekin palstalle sieltä silminnäkijäreportaasia. Toivotaan näille oikeustapauksille muutenkin mahdollisimman laajaa julkisuutta.
Jos noin paljon palturia suustaan päästää. Tekstejä lukiessa niistä paistoin läpi jotkut totuudet, joita ei totuuksiksi olisi mitenkään halunnut uskoa. Näin vain on, että usko ja luottamus on joskus hyvin harhaanjohtavaa. Oppi ja ikä kaikki. Turha enää yrittää kiemurrella mato on koukussa jo. Paljon haittaa teitte ja eniten meille homeista sairastuneille, ihan ilkeyttänne. Ei sitä saa anteeksi, ei sitten mitenkään palauteta enää luottamusta.
vaan faktoja joten ei sotketa puuroja ja vellejä sekaisin.
tuoda sitten palstalle ja ryminällä, ettei ole tunteita! Ehkä kannattaisi pitää asiat erillään, palsta on palsta ja oikeudenkäynti sitten oikeudenkäynti. Pahuudella ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
tarkoitin että oikeudenkäynnissä voi tottakai vaikka itkeä jos haluaa mutta sillä ei ole mitään merkitystä itse tulokseen vaan ainoastaan faktatiedot merkitsee. Tämä palsta on vertaistukipalsta ja siksi itsekkin täällä. Ehkä tähän aikaan illasta ilmaisin ajatuksiani vähän huonosti. Joka tapauksessa olen hengessä mukana siinä että jokainen meistä homeista sairastunut saa sen oikeusturvan mikä meille kuuluu.
joille ei ole anteeksi antoa, niiden kanssa opitaan elämään. Antaa anteeksi on liian suuri sana, liian merkittävä ja sen pitäisi olla todellista.
Palsta on monelle ainoa paikka kertoa siitä helvetistä, minkä home/homeoireet heidän elämäänsä tekee. Palstalla sairastuneiden kiusaaminen on raukkamaista ja anteeksiantamatonta. Varsinkin kun kun ja jos kyseessä on aikuinen ihminen/aikuiset ihmiset.
Asian kanssa opitaan elämään, myös häirikön on opittava elämään sen kanssa. Asian vatvominen palstalla päivästä päivään on loputtava, oman syyllisyytensä kanssa on vain opittava elämään.
Sen olet oivaltanut. Siinä minulla (ja varmaan monilla) on elämistä, sen kanssa elämistä. Onneksi ihminen kasvaa, venyy ja paukkuu - muuttuu ja muuttaa mielipiteitään ja kaavojaan ja suuntiaan ihan uusiinkin suuntiin. Jotkut asiat ehkä (siis ehkä) opettavat tuon syyllisyydenkin (siis yleensä "suuresta" syyllisyydestä) kanssa kasvamista - minulla ehkä voimakkain syyllisyys-ystävä, "joka" siis opettaa, on tuo lapsen 8 vuotta jatkunut sairastelu. Tänään käytiin spiralla ja hän sai lisää kortisonitabletteja. Nytkin olen antanut Ventolinea ja jääkuutioita. Montako päivää vielä, ehkä kaksi, niin se "kaava" menee. Syitä yrittää miettiä ja poistaa - on myös hitosti nöyrryttävä monta, monta kertaa vuodessa. Tuo on auttanut noin yleensäkin syyllisyyden poistamisessa - että ehkä jo osaa, hiljalleen vihdoinkinko, laittaa roskikseen jo kalutut syyllisyydet ja raameihin "tarpeelliset syyllisyydet". Siis loppujen lopuksi ruononjuuritasolla "pakotettuna oleminen" on hyvä kasvattaja.
Oli varmaan sekavaa, mutta itsekään en saa nukuttua nyt, kun kortisoni valvottaa. Puhut hyvin viisaita - on kokemus kasvattanut.
syyllisyyden kanssa. Kirjoituksesi kolahti siksi, koska olen niin monet vuodet taistellut tuon syyllisyyden kanssa. Ja jos sen vangiksi jää, ja ei osaa "antaa anteeksi", unohtaa, laittaa taka-alalle ja suunnata uuteen, oma elämä pysähtyy tyystin, samoin perheen elämä, suhteet läheisiin ja koko yhteiskuntaan. Kanavia purkaa syyllisyyttä, esim. vakavan rikoksen tehneillä, on ehkä huonosti. Jos ajatellaan, että ei voi estää läheisen itsemurhaa ja siitä sitten "kärsii" vaikka estää EI voinut (aivan samoin kuin pimeällä ajaa lapsen kuoliaaksi - tunnen erään henkilön ja hänen elämänsä tuon jälkeen on ollut melkoista pakojuoksua mm. työhulluutena ja pikkutarkkuutena), niin miten hyvin on siinä mielessä Suomessa asiat, että esim. Suomen Mielenterveysseura järjestää itsemurhan tehneen omaisille ns. kuntoutuskursseja, joista ymmärtääkseni hyvin harva edes tietää. Mitenkähän esim. rikoksen tehneelle on tuollaisia "eteenpäinmeno -kursseja", syyllisyyden oikeaan lokerikkoon laittamiskursseja..? Katkeruudesta poispääsy kursseja pitäisi kyllä homehelvetinkin läpikäyneille olla eli salatulle "surulle".
Anteeksianto on todellankin oltava oikea ja mitä se kenenkin elämässä tarkoittaa on taas kasvun paikka. Itse yritän kasvaa pois siitä katkeruudesta mitä tunnen työnantajaani kohtaan vammantuottamuksesta, miksi koen terveyteni menettämisen homeisella työpaikalla. En pysty todistamaan/tappelemaan tuulimyllyjä vastaan.Työpaikkaani jäi monta sairastunutta joten uskon että totuus tulee vielä julki tavalla tai toisella.Toivon voimia teille vakavasti sairastuneille ja perheillenne. Itse olen onnellisessa asemassa että olen päässyt pois homehelvetistä.
vaurioita salailevia taloyhtiöitä ja isännöitsijöitä kohtaan, eikä tarvitsekaan olla ainakaan hyssytteleviä tunteita. Asialle pitää tehdä jotain, ja jos kaikki menee suunnitellusti, voin ystäväni kanssa vähän puuttua tähän laittomuuksien kirjoon kotona sairastuneiden kohdalla (kun vauriot siis salataan ja korjataan huonosti). Homeasunnot laitetaan sitten kiertopalkintona eteenpäin - ja se koskee myös asunto-osakemuotoista asumista kuin home-ok-talojakin. Minuun ei ainakaan määräänsä enempää mahdu piilotettua vihaa. Jos toimintamahdollisuus tulee jotenkin asiaan vaikuttaa, yritän tehdä kaikkeni tiedon ja kokemuksen kartuttamiseksi jo senkin vuoksi, että tulevaisuudessa alalle voisi syntyä työpaikkoja (oma lehmä siis myös ojassa, mutta en lannistu, vaikka suunnitelmat muuttuisi). Mahdollisuuksia on nyky-yhteiskunnassa kuitenkin niin paljon.
Jos oman perheen jäsen tai itse on sairastunut omassa kodissa, voi syyllisyyden tunto olla hirveä. Olisi pitänyt toimia aikaisemmin, olisi täytynyt ymmärtää asia paremmin, olisi pitänyt tietää, jos olisin osannut paremmin... Näitä kysymyksiä tulee mieleen yön pimeinä hetkinä lukemattomia. Kuitenkaan emme voi asioille enää mitään. Voi olla, että oma lapsi kärsii lopun elämää omasta ymmmärtämättömyydestäni johtuen.
Kun olen tehnyt parhaani oman parhaan ymmärrykseni mukaan, minun ei tarvitse enää syyttää itseäni. Katkerista kokemuksista on vain otettava opiksi ja katsottava eteenpäin. Sairastuneiden elämää on helpotettava mahdollisuuksien mukaan. On tehtävä töitä niin, että muut eivät sairastuisi (järjestäytyminen, yhteen hiileen puhaltaminen, lainsäädännön muuttaminen, rikollisten saattaminen oikeuden eteen...). Erityisesti nautitaan niistä elämän mukavista asioista, joista voimme vielä nauttia.
Tiukkaa tekee itselleen anteeksianto, myös muille anteeksiantaminen tökkii. Mutta vain eteenpäin meno mainitsemillasi keinoilla voi tuoda jälleen rikkaan elämän. Yöhön ei pidä jäädä. Muutoin oma elämä pysähtyy täysin.
taitaa sopia tähän kohtaan oikein mainiosti.
Mitä tätä nyt enempää vatuloimaan. Tehty mikä tehty, ei sitä tekemättömäksi saa. Eikä tätä asiaa nyt kukaan sen ihmeemmin muistele, eikä siitä sen ihmeemmin kärsi. Ihan oikein on, ettei tätä nyt tekijöille pidä anteeksi antaa, miksi pitäisi, eivät he sitä edes ansaitse.
Ei muutama palstakirjoitus homesairasta jää kaivamaan, on niitä pahempiakin kokemuksia matkan varrelta koppaan jäänyt. Että turhaan pelkäätte ei kukaan kilahda näiden typerien kirjoitteluiden johdosta, eikä tästä mitään masennustarinaakaan aikaiseksi saa. Anteeksi ei tarvitse antaa, se on selvä!
"Lakkaa katumasta eilistä, kieltäydy pelkäämästä huomista ja elä kaikessa rauhassa tätä päivää. Heitä pois turhat murheet. Se takuulla kannattaa."