perustietoa korvikkeista

lasol.-mies kirjoitti:

ANETTE MALINEN. KARTOITUS ALKOHOLIKORVIKKEIDEN KÄYTÖSTÄ SUOMESSA VUONNA 2002

ISSN 1236-2115
ISBN 952-00-1313-X

4 TIEDOT KORVIKKEIDEN KÄYTTÄJISTÄ LÄÄNEITTÄIN

Tutkimuspaikkakunnat sijaitsevat eri puolilla maata ja niihin on valittu sekä suuria että pieniä. Haastatteluiden tulokset käydään seuraavaksi läpi lääneittäin, sillä Suomen korvikkeidenkäyttötilannetta tarkastellaan yleisellä tasolla ei kunnittaisella. Tekstissä käytetään termejä korvikkeiden ja korvikealkoholien käyttäjät, joilla tarkoitetaan teknisten alkoholien käyttäjiä. Mikäli jollakin paikkakunnalla on haastatteluissa mainittu käytettävän huomattavia määriä muita valmisteita (kiljua, pontikkaa, pirtua tai itäviinaan), mainitaan tämä erikseen. Jokaisen paikkakunnan alussa on sulkuihin kirjoitettu paikkakunnan asukasluku, joka on väestörekisterikeskuksen 30.11.2002 päivitetyn rekisteritilanteen mukainen. (Väestörekisterikeskus 2002)

4.1 Etelä-Suomen lääni

Espoossa (asukasluku 221 000) haastatellut viranomaishenkilöt arvioivat kohtaamiensa korvikealkoholien käyttäjien lukumäärän olevan 5-10 henkilön välillä. Luku on jokaisen haastatellun karkea arvio niiden henkilöiden määrästä, joita työssään kohtaavat. Se ei välttämättä kerro täysin Espoon korvikkeiden käyttäjien kokonaismäärää. Yhteistä haastatelluille on, että he arvioivat korvikealkoholien käytön vähentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Syynä tähän pidettiin itäviinan liikkumista paikkakunnalla sekä kiljun ja kotiviinin kauppaa. Korvikkeiden käyttäjien ikäjakauma on varsin vaihteleva. Haastatellut arvelivat käyttäjien iän vaihtelevan 25-60 ikävuoden välillä. Käyttäjät ovat noin 95 -prosenttisesti miehiä. Naisten osuus nähtiin lähinnä marginaalisena ja varsin satunnaisena.

Forssassa (asukasluku 18 000) korvikealkoholien käyttäjien määrän arveltiin vähentyneen huimasti viimeisen viiden vuoden aikana. Kaupunkia pidettiin itäviinan valtaamana ja trokarien toiminta on haastateltujen mukaan hyvin aktiivista. Käyttäjiä arveltiin olevan noin 5 henkilöä, jotka olisivat pääsääntöisesti miehiä 40 ikävuoden molemmin puolin. Yli 50-vuotiaiden arveltiin jo kuolleen pitkäaikaisen käytön ja useiden eri sairauksien yhteisvaikutuksesta.

Helsingissä (asukasluku 560 000) lähes kaikki haastatellut arvelivat korvikkeiden käytön vähentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Tämän arveltiin johtuvan itäviinan helposta saatavuudesta ja edullisesta hinnasta sekä sekakäytön lisääntymisestä. Pillereitä liikkuu paljon katukaupassa ja niitä käyttävät myös alkoholistit. Käyttäjien määrän arvioitiin liikkuvan 100-200 välillä. Korvikkeiden käyttäjien keski-iäksi arvioitiin 40-50 vuotta. Alle 30-vuotiaiden arveltiin käyttävän huumeita sekä kaikkia aineita (lääkkeitä, alkoholia ja huumeita) sekaisin. Satunnaisesti, mikäli muita aineita ei ole saatavissa, heille käy myös korvikkeet. Vanhimpien korvikkeiden käyttäjien arveltiin olevan 70-vuotiaita. Miehiä korvikkeiden käyttäjistä on noin 90 prosenttia, vaikka muutama käyttäjä itse arveli luvun olevan vain 50 prosenttia. Arvioiden erilaisuus kertoo erilaisista käyttäjäryhmistä sekä siitä kuinka viranomaiset eri käyttäjäryhmiä kohtaavat.

Kuusankoskella (asukasluku 20 000) korvikkeiden käyttäjien määrän arvioitiin viimeisen viiden vuoden aikana vähentyneen itäviinan helpon saatavuuden vuoksi. Paikkakunnalla sosiaaliviranomaisen arvio käyttäjien määrästä oli alle 30 henkilöä, jotka olisivat iältään 30 ja 50 ikävuoden väliltä. Kouvolassa sijaitseva kihlakunnan poliisilaitos arvioi korvikkeiden käyttäjiä olevan vain kymmenen koko kihlakunnan alueella. Käyttäjistä noin 95 prosenttia on miehiä ja heidän ikänsä vaihteli 30-50 ikävuoden välillä.

Lahdessa (asukasluku 98 000) korvikkeiden käyttäjien määrän arveltiin pysyneen samana viimeisen viiden vuoden aikana. Käyttäjien määrän arviot vaihtelivat 5-25 henkilön välillä. Eräs päihdetyöntekijä arvioi kaupungissa olevan noin 100-150 henkilöä, jotka parempien aineiden loputtua tarttuvat myös korvikepulloon. Käyttäjämääräarvioiden erot johtuvat jälleen eri viranomaisten välisistä eroista kohdata korvikkeiden käyttäjiä. Myös käyttäjien sukupuolijakauman arviot vaihtelivat miesten määrän ollessa 70-100 prosentin välillä. Ikäjakauman suhteen arviot Lahdessa olivat melko yhteneviä. Käyttäjien keski-iän arvioitiin olevan 50 ikävuodessa.

Lappeenrannan (asukasluku 59 000) tilanne teknisten alkoholien osalta on hyvin erilainen verrattuna muihin paikkakuntiin Etelä-Suomen läänin alueella. Itäviina näyttää viranomaisten mukaan syrjäyttäneen muun korvikealkoholin käytön. Muun muassa A-klinikan sairaanhoitaja haastattelussaan kertoi, ettei ole törmännyt vuosiin korvikkeiden käyttäjiin. Eräs haastateltu poliisin edustaja arvioi tavanneensa korvikkeiden käyttäjän vain kerran viimeisen kahden vuoden aikana. Käyttäjien vähäisyydestä johtuen ei voida esittää Lappeenrannan teknisten alkoholien käyttäjistä ikä- tai sukupuolijakauma-arviota.

Vantaalla (asukasluku 182 000) korvikkeiden käyttäjien arveltiin jonkin verran vähentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Syitä vähentymiselle ei osattu varmasti nimetä, mutta sen arveltiin johtuvan itäviinan saatavuuden lisääntymisestä (poliisin ja sosiaalityöntekijän arvion mukaan Vantaalta löytyy ammattimaisia trokareita noin tusinan verran) sekä vanhempien käyttäjien kuolemista. Korvikkeiden satunnaiskäyttäjiä Vantaalla arveltiin olevan useita kymmeniä, maksimissaan jopa sata henkilöä. Poliisin arvion mukaan pääasiassa korvikkeita käyttäviä on alle 20 henkilöä. Kolinan sekä ohenteiden käytön arveltiin kokonaan loppuneen. Miehiä käyttäjistä on noin 90 prosenttia ikäjakauman ollessa 40 ja 50 vuoden välillä.

Kuudella seitsemästä Etelä-Suomen läänin alueella haastatellulla paikkakunnalla korvikkeiden käytön arvioitiin vähentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Suurimpana syynä muutokseen pidettiin itäviinan lisääntymistä katukaupassa. Muita syitä olivat kiljun ja kotiviinin organisoitu katukauppa sekä lisääntynyt sekakäyttö.

Haastatteluiden tulokset pääkaupunkiseudulta

Syyskuun haastattelut on suoritettu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 7.9-7.10.2002 välisenä aikana Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Tällöin haastateltuja henkilöitä olivat sosiaali- ja terveysviranomaiset, poliisit, käyttäjät ja alkoholikorvikkeita myyvät tahot kuten huoltoasemat.

Kaikissa haastatteluissa ilmitulleita korvikkeina käytettyjä teknisiä alkoholeja olivat Lasol (lasinpesuneste), Sinol (polttoneste), Marinol (polttoneste) ja Masinol (polttoaineen jäänestoaine). Käyttäjät itse mainitsivat Lasolin ja Marinolin ykkösinä, työntekijät puolestaan Lasolin. Korvikkeina aiemmin tunnettuja jarrunesteitä, kuten Aerolia ei kukaan viranomaisista muistanut nähneensä tai kuulleensa enää aikoihin käytetyn. Muutama käyttäjä kertoi Aerolin saannin vaikeutuneen huomattavasti viime vuosina myyjien tehostuneen valvonnan vuoksi, mutta kertoivat ainetta silti käytettävän. Sama ongelma oli heidän mielestään myös Lasolin ja muiden huoltoasematuotteiden kohdalla. Toisinaan niitä saattoi saada hyvällä tuurilla ostettua tai varastettua. Yhteistä viranomaisten ja käyttäjien haastatteluissa olivat huoltoasemilla myytävien teknisten alkoholien hankinta joko varastamalla tai ostamalla. Käyttäjien mukaan aina löytyy joku kaveri, joka on tarpeeksi vakuuttava ja selvä ja jolle tuotteita huoltoasemalta myydään. Jos ei myydä, niin käydään porukalla varastamassa. Eau de Cologne tuotteita tai muita kemikaaleja ei tullut haastatteluissa ilmi. Muutama henkilö arvioi, että niitä saattaisi satunnaisesti joku käyttää "vanhasta muistista".

Itse tehty kilju oli myös useassa viranomaisten ja päihteidenkäyttäjän haastattelussa mainittu korvike. Laittoman kotipolttoisen pontikan tai laillista vahvemman kotitekoisen oluen mieltäminen korvikkeeksi viittaa siihen, etteivät kaikki viranomaistahot enää ymmärrä teknisten alkoholien juomisen erityislaatua ja hengenvaarallisuutta. Onko korvikkeiden käyttö muuttunut pulituuriajoista jo niin pienen marginaaliryhmän toiminnaksi, etteivät kaikki viranomaisetkaan osaa nimetä ilmiötä? Käyttäjät perustelivat kiljun käyttöä sillä, että kun itse tekee, niin tietää mitä saa. Lisäksi itäviinaa käytetään haastateltavien mukaan paljon Helsingin alueella, Espoossa ja jonkin verran Vantaalla - Helsingissä erityisesti siksi, että itäviinan hakumatkat keskustan myyntipaikoilta ovat helppoja joukkoliikennettä hyväksikäyttäen. Myös Espoosta ja Vantaalta tehdään itäviinan hakureissuja Helsingin keskustaan. Suurin osa haastatelluista viranomaisista piti halpaa itäviinaa suurimpana syynä siihen, että korvikkeina käytettyjen teknisten alkoholien käyttömäärä on viime vuosina pääkaupunkiseudulla vähentynyt.

Kolmestatoista haastatellusta yksitoista oli sitä mieltä, että teknisten alkoholien korvikkeenomainen käyttö olisi selvästi vähentynyt viime vuosien aikana. Erään poliisin mukaan korvikkeiden käyttö heidän asiakaskunnassaan vaihtelee hyvin paljon jopa vuosittain. Hän arvioi, että korvikkeiden käyttäjiä olisi tulossa uusi sukupolvi. Myös eräs sosiaalityöntekijä arvioi korvikkeiden käyttäjien määrän olevan nousussa. Syynä tähän hän piti asunnottomuuden ja työttömyyden kurjistavaa vaikutusta. Hänen mukaansa ei voida puhua enää 50-60-vuotiaista korvikkeiden käyttäjistä, vaan jopa alle 40-vuotiaista. Merkillepantavaa on myös käyttäjien näkemys korvikkeiden käytön kasvusta. Tämä on ristiriidassa alueella toimivien viranomaisten näkemyksien kanssa.

Pääkaupunkiseudun haastattelujen perusteella voidaan todeta alkoholinkorvikkeiden käytön olevan vuodesta riippuen varsin vaihtelevaa. Käyttäjäkunnan suuruus riippuu myös vuodenajasta: kesällä käyttäjiä on enemmän. Korvikkeiden käyttömäärät taas vaihtelevat yksilötasolla joko jatkuvana tai satunnaisena käyttönä.

4.2 Länsi-Suomen lääni

Ikaalisista (asukasluku 8 000) haastatellut viranomaiset eivät osanneet arvioida käyttäjien määrää tarkasti. He kertoivat käyttäjien olevan omissa oloissaan. Resurssipulan vuoksi sosiaalityöntekijöillä ei ole mahdollisuutta tehdä kotikäyntejä heidän luoksensa. Poliisi kohtaa käyttäjiä hyvin harvoin, sillä käyttäjät asustelevat rauhassa omissa oloissaan eivätkä aiheuta häiriöitä muille. Poliisin arvion mukaan käyttäjiä olisi 5-10 henkilöä. Miehiä käyttäjistä arvioitiin olevan yli 90 prosenttia ja heidän ikänsä on keskimäärin 50 vuotta. Korvikkeiden käytön arveltiin kuitenkin vähentyneen Ikaalisissa viimeisen viiden vuoden aikana, sillä vanhemmat käyttäjät olivat menehtyneet.

Jyväskylässä (asukasluku 81 000) arviot korvikkeiden käyttäjien määrästä vaihtelivat. Enemmistö haastatelluista (ensisuoja ja poliisi mukaan lukien) kuitenkin arvioi korvikkeiden käyttäjiä olevan kaupungissa 5-15 henkilöä, enintään 20 henkilöä. Erään järjestön edustaja, joka tässä luokitellaan viranomaistahoksi, arvioi käyttäjien määräksi hieman alle 100 henkilöä. Haastatellut (myös käyttäjät) olivat lähes yksimielisiä siitä, että korvikkeiden käyttö on kaupungissa vähentynyt. Syinä vähentymiselle pidettiin kiljun (paikallinen nimitys "mulju") tehokasta myyntiverkostoa sekä lääkkeiden ja alkoholin sekakäytön lisääntymistä. Myös itäviinaa liikkuu kaupungissa. Miesten osuus käyttäjistä vaihteli arvioiden mukaan 65-100 prosentin välillä. Nuorimmat käyttäjät ovat 20-vuotiaita, vanhimmat 70-vuotiaita. Suurin osa käyttäjistä on kuitenkin 40-50-vuotiaita. Useat haastattelemistani viranomaisista esittivät huolensa siitä, etteivät Jyväskylän sosiaalipalvelut tavoita kaikkia korvikkeiden käyttäjiä.

Kauhavalla (asukasluku 8 000) käyttäjiä arvioitiin olevan yli 10 henkilöä. Yli 90 prosenttia heistä on miehiä, iältään 40-60-vuotiaita. Vastaajat eivät osanneet arvioida onko käyttäjien määrä muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana.

Raumalla (asukasluku 37 000) korvikkeiden käyttäjien määrän arvioitiin vähentyneen viiden viime vuoden aikana. Syinä muutokseen pidettiin vanhojen käyttäjien kuolemia, nuorten sekakäyttöä sekä halpaa "laivaviinaa" (satamakaupunkiin rahtilaivojen mukana tulevaa alkoholia). Satunnaisesti korvikkeita käyttäviä olisi haastateltujen mukaan kuitenkin 15-20 henkilöä, joista yli 90 prosenttia on miehiä. Käyttäjien iät vaihtelevat 40-60 ikävuoden välillä.

Tampereella (asukasluku 200 000) arviot käyttäjien määrän kehityksestä viimeisen viiden vuoden aikana vaihtelivat. Osa haastatelluista arveli sen pysyneen ennallaan, osa epäili käytön vähentyneen. Syinä vähenemisepäilyille olivat varsinkin nuoremman polven sekakäyttö (alkoholi, lääkkeet ja huumeet), vanhempien käyttäjien kuolemat ja siirtyminen vanhainkotien asukkaiksi. Käyttäjiä arvioitiin olevan enintään 50 henkilöä. Pienin arvio oli 5 henkilöä. Käyttäjistä yli 95 prosenttia on miehiä, ikäjakauman ollessa 30-60 vuoden välillä. Suurin osa käyttäjistä on haastateltujen arvion mukaan 40-50-vuotiaita.

Turussa (asukasluku 175 000) arviot käyttäjien määrän muutoksista vaihtelivat vielä enemmän kuin Tampereella. Osa haastatelluista arveli korvikkeiden käytön lisääntyneen, osa taas vähentyneen. Käyttäjiä arvioitiin olevan 10-50 henkilöä, riippuen siitä kuinka haastatellut viranomaiset työssään käyttäjiä kohtasivat. Käyttäjien keski-ikä oli kaikkien vastaajien arvion mukaan noin 50 vuotta. Turussa käyttäjistä yli 90 prosenttia on miehiä.

Vaasassa (asukasluku 57 000) korvikkeiden käyttö on vähentynyt. Jäljellä on poliisin mukaan vain 5 käyttäjää ja A-klinikan työntekijän arvion mukaan ei yhtään. Syinä vähenemiselle pidettiin käyttäjien menehtymisiä, itäviinaa ja kiljun käytön lisääntymistä. Poliisi arvioi kaikkien käyttäjien olevan miehiä iältään 30 vuotta tai sitä vanhempia.

Yhteenveto Länsi-Suomen läänistä

Länsi-Suomen läänin alueella seitsemästä haastatellusta paikkakunnasta neljällä arvioitiin korvikkeiden käytön selvästi vähentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Tämän arvioitiin johtuvan käyttäjien kuolemista, sekakäytön lisääntymisestä sekä vanhemman polven dementoitumisesta ja siirtymisestä vanhainkotien asukkaiksi. Kiljun, itäviinan ja "laivaviinan" arvioitiin edullisen hintansa ja helpon saatavuutensa vuoksi vieneen käyttäjiä korvikkeilta.

4.3 Itä-Suomen lääni

Joensuussa (asukasluku 52 000) itäviinan helppo saatavuus ja edullinen hinta ovat vähentäneet korvikkeiden käyttöä viimeisen viiden vuoden aikana. Satunnaisesti korvikkeita käyttäviä arvioitiin olevan alle 10 mutta maksimissaan 20 henkilöä, joista 80 prosenttia on miehiä. Käyttäjien arvioitiin olevan 35-50-vuotiaita.

Kiteellä (asukasluku 10 000) itäviinan arvioitiin syrjäyttäneen korvikkeiden käytön lähes täysin. Terveysviranomainen arvioi käyttäjiä löytyvän kuitenkin alle 20 henkilöä, jotka käyttävät korvikkeita, kun mitään muuta ei ole saatavilla. Käyttäjät ovat lähes 100-prosenttisesti miehiä iältään 40-50-vuotiaita. Haastatellut viranomaiset arvelivat, että Kiteelle olisi halvan itäviinan takia muuttanut viime vuosina päihdeongelmaisia muualta Suomesta.

Suonenjoella (asukasluku 8 000) korvikkeiden käyttäjien määrän arveltiin pysyneen ennallaan viimeisen viiden vuoden aikana. Käyttäjiä kaupungissa on haastateltujen viranomaisten mukaan 10-15 ja heidän ikänsä vaihtelee 40 ja 50 ikävuoden välillä. Miehiä käyttäjistä arvioitiin olevan 70-90 prosenttia. Naisten arveltiin olevan "kotijuoppoja", sillä kadulla heitä ei haastateltujen mukaan näy.

Yhteenveto Itä-Suomen läänistä

Itä-Suomen läänin alueelta haastateltiin viranomaisia kolmella paikkakunnalla, joista kahdella halpa ja helposti saatavilla oleva itäviina oli syrjäyttänyt korvikkeiden käytön lähes täysin. Vain yhdellä paikkakunnalla korvikkeiden käytön arveltiin pysyneen ennallaan viimeisen viiden vuoden aikana.

4.4 Oulun lääni

Oulussa (asukasluku 124 000) korvikkeiden käytön arvioitiin lisääntyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Syynä tähän pidettiin ihmisten köyhtymistä ja elinolosuhteiden kurjistumista, minkä taas katsottiin johtuvan laajasta työttömyydestä. Käyttäjiä arvioidaan olevan 10-50 henkilöä, joista 90-95 prosenttia on miehiä. Huolestuttavaa on, että nuoret, jopa alle 30-vuotiaat, miehet ovat alkaneet käyttämään korvikkeita. Käyttäjien keski-ikä on kuitenkin noin 40 vuotta.

Sotkamossa (asukasluku 11 000) korvikkeiden käyttäjien määrä on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Syynä tähän ovat olleet käyttäjien kuolemat ja kotiviinin valmistus. Käyttäjiä Sotkamossa arvioitiin olevan vähintään 10, mutta alle 20 henkilöä, joista yli 95 prosenttia on miehiä (haastatellut arvelivat satunnaisesti korvikkeita käyttävän naisen asuvan paikkakunnalla). Käyttäjien ikä vaihtelee 40 ja 60 ikävuoden välillä.

Yhteenveto Oulun läänistä

Sotkamossa korvikkeiden käyttäjien määrä on vähentynyt, mutta läänin kasvukeskuksen, Oulun, käyttäjämäärä on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Sotkamossa käyttäjien vähentymiseen vaikuttavat kuolemat sekä itse tehty kotiviini. Oulussa käyttäjien määrään vaikuttaa haastateltujen viranomaisten mukaan nuorten varhainen syrjäytyminen ja pitkäaikaistyöttömien elinolosuhteiden kurjistuminen.

4.5 Lapin lääni

Ivalossa (Inarin asukasluku 7 000) käyttäjien määrä ei ole juuri muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana. Käyttäjien määrän arvioidaan liikkuvan 10 ja 20 henkilön välillä, joista 90 prosenttia on miehiä. Korvikkeiden käyttäjät ovat keskimäärin 50-vuotiaita.

Rovaniemellä (asukasluku 35 000) arviot käyttäjien määrän muutoksesta olivat ristiriitaisia. Enemmistö haastatelluista katsoi, että korvikkeiden käyttö on vähentynyt viiden viimeisen vuoden aikana. Arviot käyttäjien määrästä vaihtelivat 2 ja yli 50 henkilön välillä. Tähän saattaa vaikuttaa ympäröivien kuntien ja Rovaniemen välillä matkaavat käyttäjät. Lähes kaikki käyttäjät ovat haastateltujen mukaan yli 30-vuotiaita miehiä.

Tornion (asukasluku 22 000) korviketilanne muistutti Vaasaa. Haastatellut viranomaiset eivät olleet tavannut yhtään käyttäjää yli vuoteen. He kertoivat pontikan ja kiljun käytön syrjäyttäneen korvikkeet. Tämän takia arvioita käyttäjien ikä- ja sukupuolijakaumasta ei Tornion osalta ole saatavilla.

Yhteenveto Lapin läänistä

Lapin läänissä Ivalossa (osa Inarin kuntaa) korvikkeiden käyttäjien määrä on pysynyt ennallaan viimeisen viiden vuoden aikana. Rovaniemellä enemmistö haastatelluista arveli käytön vähentyneen ja Torniossa korvikkeisiin ei ole viime vuosina törmätty. Itäviinaa ei haastattelemillani pohjoisen paikkakunnilla paljon liiku. Eräs poliisi arveli Lapin olevan itäviinan kauttakulkupaikka kohti rahakkaampia Pohjois-Norjan markkinoita.

4.6 Yhteenveto haastatteluista

Edellä esiteltyjen haastatteluiden pohjalta havaittiin, että haastatellut ammattiryhmät (poliisi-, sosiaali- ja terveydenhuolto) erosivat systemaattisesti toisistaan arvioidessaan korvikkeiden käyttäjien lukumäärää kunnassa. Ammattiryhmistä suurimman arvion käyttäjien määrästä esitti yleensä sosiaaliviranomainen (71%:ssä paikkakunnista). Poliisin arvio oli suurin vain noin 14%:ssä paikkakunnista. Pienimmän kuntakohtaisen käyttäjämäärän esitti useimmin poliisi (33%:ssa paikkakunnista) tai kauppa (20%:ssa paikkakunnista).

Onko poliisi arvioissaan oikeammassa kuin sosiaalityöntekijät? Yleisesti poliisi oli muita ryhmiä haluttomampi antamaan tarkkoja lukumääräarvioita. Poliisi ei välttämättä tapaa kaikkia korvikkeen käyttäjiä, sillä kaikki eivät joudu poliisin säilöön ottamiksi koska majailevat metsissä tms. Toisaalta korvikemiehet eivät ehkä aina ole sosiaalihuollon asiakkaitakaan.

Eri ammattiryhmien esittämien käyttäjämääräarvioiden erot olivat suurimmat suurissa kaupungeissa: Helsinki (5 - 200), Lahti (5 - 150), Vantaa (10 - 100), Jyväskylä (pari - 100), Tampere (5 - yli 50), Turku (alle 5 - 50) ja Oulu (muutama - yli 50). Tämä on ymmärrettävää paikkakunnan suuren väkiluvun ja ilmiön harvinaisuuden valossa. Pienemmillä paikkakunnilla viranomaiset usein vastaavat koko kunnan alueesta ja tuntevat siksi kokonaistilanteen paremmin. Suurempien paikkakuntien lukuja onkin tulkittava arviohaarukkana.

Korvikkeiden käyttö näyttää olevan erityisesti isojen kaupunkien ongelma. Pienemmillä paikkakunnilla oli paikkakunnasta riippuen välillä hyvinkin suuria käyttäjämääriä. Paikkakuntakohtaisiin käyttäjämääriin vaikuttavat itäviinan tai muiden alkoholipitoisten juomien, kuten pontikan tai kiljun, saatavuus sekä vanhempien käyttäjien kuolemat. Joillakin paikkakunnilla erityisesti nuorten työttömyystilanne vaikuttaa myös korvikkeiden käyttäjien määrään. Haastattelujen pohjalta on epävarmaa sanoa miten käyttäjämäärä on valtakunnallisesti muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana. Paikkakuntakohtaisten haastattelujen valossa näyttää kuitenkin siltä, että korvikkeiden käyttö on vähentynyt.

Alkoholin korvikkeiden käyttäjät ovat 90-prosenttisesti miehiä. Naisten osuus koko Suomen korvikkeiden käyttäjistä on vain 5-10 prosenttia, joillakin paikkakunnilla jopa alle viiden prosentin. Syitä naisten pieneen määrään on useita. Pääosin miehistä koostuvassa porukassa naisten on ehkä helpompi saada riippuvaisuudessaan muita juomia. Naiset kenties pystyvät myös pitämään kauemmin kiinni normaalista elämästä lastensa tai muiden läheisten ihmissuhteiden kautta. Lääkkeiden käyttö on naisilla joidenkin arvioiden mukaan miehiä yleisempää. Kun mies lähtee juomaan, nainen nappaa pillerin.

4.7 Katukaupan hintatiedot

Tämä luku sisältää haastattelupaikkakuntien viranomaisilta ja käyttäjiltä saadut arviot tutkittavien alkoholituotteiden hinnoista katukaupassa. Osa hinnoista puuttuu joko siksi, ettei kyseisiä aineita paikkakunnalla esiinny, tai tietojen saamiseksi oikean, asiasta tietävän, henkilön tavoittaminen ei onnistunut. Hintoihin vaikuttaa vuorokauden aika: Tehdäänkö kauppaa virka-aikana vaiko yön pikkutunneilla suuressa viinantuskassa. Myyjän tunteminen, ostajan "pärstä" sekä velaksi myyminen vaikuttavat hintaan. Taulukossa esiintyvät hinnat ovat litrahintoja, mutta taulukkoon on kirjattu eri pakkauskokojen hinnat, mikäli ne ovat tulleet ilmi. Osa hinnoista on aikaisemmilta vuosilta, jolloin hinnan perässä on suluissa vuosiluku kertomassa minkä vuoden hinnasta on kysymys.

Taulukko 1. Alkoholien hintatiedot katukaupassa

Lääni
   

Paikkakunta
   

Pirtu
   

Pontikka
   

Kilju tms.
   

Itäviinat
(vodka)

Litran
hinta
   

Muut myyntikoot

Etelä-Suomen lääni
   

Espoo
   

-
   

25-35€/0,5L (80%)
   

30€/L

(2001)
   

10€/ 1,5L
   

-

Forssa
   

-
   

20€/0,5L (90%)
   

-
   

2-5€/ 1,5L
   

-

Helsinki
   

-
   

-
   

10€/0,5L
   

-
   

8-20€/L

0,5L olut 8%/2€

Lahti
   

25-45€
   

-
   

30€/L
   

-
   

-

Lappeenranta
   

20€
   

-
   

-
   

-
   

-

Kuusankoski/ Kouvola
   

25-35€
   

-
   

-
   

-
   

-

Vantaa
   

30-60€
   

-
   

35€/L
   

5€/1,5L
   

17€/L 40%

Länsi-Suomen lääni
   

Ikaalinen
   

-
   

20-30€/0,5L
   

20€/0,5L
   

5-10€/ 1,5L
   

-

Jyväskylä
   

-
   

-
   

34-40€/L
   

10€/L
   

-

Kauhava/ Lapua
   

25-35€
   

-
   

-
   

-
   

-

Rauma
   

20€

(v.2000)
   

-
   

15€/L

(v.2000)
   

5€/L

(v.2000)
   

-

Tampere
   

20-40€
   

-
   

15-20€/L
   

-
   

19-25€/L

Turku
   

30€
   

-
   

-
   

20€/5L
   

20€/L

Vaasa
   

-
   

-
   

15-20€/L
   

3-5€/L
   

-

Itä-Suomen lääni
   

Joensuu
   

17-25€
   

-
   

17-25€/L
   

-
   

-

Kitee
   

-
   

-
   

-
   

-
   

10-15€/L

Suonenjoki
   

-
   

-
   

25€/L
   

-
   

-

Oulun lääni
   

Oulu
   

-
   

35€/ 0,75L
   

20€/L
   

-
   

-

Sotkamo
   

-
   

6-10€/ pullo
   

20-50€/L
   

5€/1,5L
   

4-5€/L

Lapin lääni
   

Ivalo/ Inari
   

-
   

-
   

20-25€/L
   

-
   

-

Rovaniemi
   

35€
   

-
   

17€/L
   

5€/L
   

-

Tornio/ Kemi
   

-
   

-
   

20-30€/L
   

-
   

-

Kuten katukauppahintoja käsittelevästä taulukosta käy ilmi, eivät myydyt tuotteet ole halvempia kuin Alkon myymälöissä myytävä alkoholi tai alkoholinkorvikkeina käytettävät huoltoasematuotteet. Katukaupasta ostamisessa on kysymys alkoholistien omasta alakulttuurista. Kaupanteolla on oma sosiaalinen merkityksensä henkilöiden keskinäisen arvosidonnaisuuden ja kaupassa liikkuvien tuotteiden lisäksi. Kysymyksessä on oma kulttuuri, joka on osa alkoholistien elämää ja jota on mahdotonta saada loppumaan. (Kylmälä 1991, 92.) Tärkeää olisikin huolehtia siitä, että katukauppaan ei pääsisi ihmisille hengenvaarallisia, esimerkiksi metanolia sisältäviä juomia. Seuraavassa muutamien Alkossa myytävien tuotteiden hintoja.

Koskenkorva viina 32% 0,5L
   

12, 66 €

Gambina 21% 0,7L
   

9,17 €

Sorbus 15% 0,75L
   

6,57 €

Dry Vodka 40% 0,7L
   

21,90 €

Long John 40% 0,7L
   

21,90 €

(Alkon hinnasto syksy 2002.)

Alla huoltoasemilla myytävien tuotteiden keskimääräisiä litrahintoja. Hinnat saattavat jonkin verran vaihdella huoltoasemakohtaisesti.

Lasol
   

4 €

Sinol
   

4,30-4,90 €

Marinol
   

4,90 €

Masinol
   

5,20 €

Aerol
   

5,90 €


Viinitarvikeliikkeissä myytävien mm. kiljun valmistuksessa käytettävien "superhiivojen" hintoja. Hinnat ja hiivojen nimikkeet vaihtelevat jonkin verran eri liikkeiden välillä.

Superhiiva Turbo 20 Viking
   

4,20 €

Superhiiva Super-8
   

4,20 €

Superhiiva 120g
   

3,15 €

Mega Turbo 100g
   

2, 85 €

Super Nova 90g
   

2,15 €


Alkoholia sisältävien tuotteiden hintaeroja havainnollistaa parhaiten ns. "Kossu-indeksi". "Kossuindeksi" on suhdeluku, jolla voidaan vertailla puhtaan alkoholin hintaa eri tuotteissa. Koskenkorvan suhdeluvuksi on valittu 100. Mitä alhaisempi suhdeluku, sitä edullisempaa tuotteen alkoholi on. Käyttäjän näkökulmasta "kossuindeksi" kuvaa tuotteen "hyötysuhdetta".

Taulukko 2. Puhtaan alkoholin hinta tuotteittain.

Tuote
   

Pakkaus-koko/L
   

Hinta/€
   

Litrahinta/€
   

VOL%
   

Absoluuttisen alkoholin hinta tuotteessa €/L
   

Kossuindeksi:

Koskenkorva
   

0,5
   

12,66
   

25,32
   

32
   

79,1
   

100

Gambina
   

0,7
   

9,17
   

13,10
   

21
   

62,4
   

79

Sorbus
   

0,75
   

6,57
   

8,76
   

15
   

58,4
   

74

Dry Vodka
   

0,7
   

21,9
   

31,29
   

40
   

78,2
   

99

Long John
   

0,7
   

21,9
   

31,29
   

40
   

78,2
   

99

Lasol
   

1
   

4
   

4,00
   

80
   

5,0
   

6

Sinol
   

1
   

4,9
   

4,90
   

80
   

6,1
   

8

Marinol
   

1
   

4,9
   

4,90
   

80
   

6,1
   

8

Masinol
   

1
   

5,2
   

5,20
   

80
   

6,5
   

8

Aerol
   

1
   

5,9
   

5,90
   

80
   

7,4
   

9

Pirtu
         

36,00
   

90
   

40,0
   

51

Pontikka
         

25,30
   

90
   

28,1
   

36

Kilju
         

4,60
   

7
   

65,7
   

83

Itävodka
         

14,30
   

40
   

35,8
   

45

Tuontiolut
   

0,5
   

2
   

4,00
   

8
   

50,0
   

63

Taulukossa pirtun sekä pontikan alkoholiprosenttien on laskettu olevan 90 ja kiljun 7. Myös kyseisten valmisteiden hinnat ovat arvioitu keskiarvo koko maan hinnoista. Suhteessa indeksin perustuotteeseen, Koskenkorvaan ovat huoltoasemilla myytävät autokemikaalit kaikkein edullisimpia taulukon valmisteista. Yllättävintä on kiljun suhteellisen kallis hyötysuhde.

Kiljua, joka tunnetaan myös nimillä "mulju", "vokki" ja "pöhkö", esiintyy vaihtelevasti. Pääsääntöisesti sitä valmistetaan itselle tai tutulle kaveriporukalle. Suuremmissa kaupungeissa sitä välittävät myös trokarit, jolloin seassa saattaa olla teknisiä alkoholeja tai lääkkeitä. Kiljun valmistus on halpaa ja nopeaa ("superhiivalla" valmistusaika nopeimmillaan 1,5vrk). Käyttäjien mielestä kilju on turvallista varsinkin silloin, kun juoma on itse tehtyä. Kilju tarvitsee käydäkseen riittävän korkean lämpötilan. Siksi kiljun valmistus on asunnottomalle alkoholistille mahdotonta varsinkin talviaikaan.

Pontikkaa esiintyy vaihtelevasti eri paikkakunnilla. Eräs haastateltu kertoi, että Torniossa tuhotaan joka vuosi kymmenkunta pontikkatehdasta, kun taas muutamilla muilla paikkakunnalla viranomaiset epäilivät pontikankeiton olevan jo katoavaa kansanperinnettä. Pontikan hinta on erään haastatellun poliisin mukaan suhteessa laatuun: mitä parempaa sitä kalliimpaa.

Itäviinaa esiintyy eri puolilla maatamme. Itä-Suomi on luonnollisinta esiintymisaluetta itärajan läheisyyden vuoksi, mutta myös sisämaassa itäviinaa esiintyy. Rajan tuntumassa sijaitsevilla paikkakunnilla itäviina ja pirtu ovat hieman edullisempia kuin muualla Suomessa. Haastateltu poliisiviranomainen kertoi itäviinaa yritetyn salakuljettaa bensatankkiin hitsatun väliseinän takana. Hänen käsityksensä oli, että pirtua salakuljetetaan kerralla suurempia määriä Suomeen, jossa se pullotetaan pienempiin pulloihin jälleenmyyntiä varten. Katumyynnissä voi pahimmillaan olla tutussa pullossa vaikka metanolia. Joillakin paikkakunnilla itäviinaa voi ostaa trokareilta suoraan omaan pulloonsa. Kysymyksessä on aina ammattimainen toiminta. Yksittäisiä pulloja saapuu suomalaisten ja ulkomaalaisten turistien mukana. Rannikkopaikkakunnilta kerrottiin, että pirtua esiintyy ajoittain rahtilaivojen saapumisen myötä. Tällöin alkuperämaan arveltiin olevan Saksa, Belgia tai Hollanti, ei siis aina Viro tai Venäjä.

Pirtun vahvuudet vaihtelevat kuten myyntipakkauksetkin. Pirtua on mahdollista saada jopa 0,5 litran venäläisissä olut- tai limonaditölkeissä, jotka on täytetty uudelleen kanteen poratun pienen reiän kautta ja suljettu popniitillä. Pirtun salakuljetuksen ja myynnin eteen nähdään paljon vaivaa. Pirtun arvo vaihdon välineenä on merkittävä. Erään haastatellun poliisiviranomaisen mukaan pirtun on havaittu olevan väline kaikenlaisessa kaupanteossa jopa autokaupoissa. Tullihallituksesta saadun tiedon mukaan vuonna 2001 takavarikoitiin Suomessa 96 973 litraa alkoholia, joista pirtun osuus oli peräti 58 190 litraa. (Tieto saatu Tullihallituksesta tullivalvontatarkastaja Markus Kalliolta 8.1.2003.)




http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/korvike/luku5.htm

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä