Rehellisesti ujot ovat hiljaisia, sivussaolevia ihmisiä. Heille ujous on kynnys joka pitäisi pystyä ylittämään mutta se on usein kovin korkea.
Piiloujot ovat seurassa hauskanpitäjiä, leikinlaskijoita, voivat olla äänessä mutta pohjimmiltaan eivät uskalla olla henkilökohtaisesti sosiaalisia ja etenkin henkilökohtaisissa suhteissa tukkeutuvat ujouteensa.
Kumpi olet?
Itse piiloujo. Huokaus.
Piiloujot ovat seurassa hauskanpitäjiä, leikinlaskijoita, voivat olla äänessä mutta pohjimmiltaan eivät uskalla olla henkilökohtaisesti sosiaalisia ja etenkin henkilökohtaisissa suhteissa tukkeutuvat ujouteensa.
Kumpi olet?
Itse piiloujo. Huokaus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Piiloujojen itsemurhaprosentti on huikea verrattuna normaali ujoihin.
mut vähän ujo jossain tilanteissa.
molempia. Joissakin tilanteissa ei voi olla kovin ujo, esim. työssä (riippuu tietysti mitä työtä tekee). Mutta usein itse kerron ihmisille olevani ujo, koska itselläni on helpompi sen jälkeen hengittää. ja jostain syystä sitä rentoutuukin ja uskaltaa olla enemmän oma itsensä.
kanssa piiloujo. Muuten sitten ujo. En kerro siitä koskaan kellekkään, näkyyhän se päällekin.
Usein kuulee että ekan kerran minut nähdessään ajattelee että minulla on vähän jääkäriä korkeampi sotilas-arvo. Ja oikeastaan kaikkien miespuolisten ja vanhempien naistenkin kanssa olen aika rento, mutta ikäisteni tyttöjen kanssa jutteleminen on useimmiten jotain aivan uskomattoman vaikeaa:/
juu, töissä en kauhean ujo, kyllä työasioista puhun. mutta sitten ko joku kysyy jotain yksityistä asiaa niin sitten on pala kurkussa ja puna poskilla. kavereitten kans en oo koskaan kauhean ujo ollu, niitten kavereitten löytäminen kestää vain, ko en päästä kettään lähelle itseäni...
tilanne minullakin. Työasiat hoituu, mutta muuten on vaikea puhua asioista. Minulta puuttuu luottamus muita ihmisiä kohtaan. Olen koulukiusattu ja suhtaudun epäluuloisesti seuraani pyrkiviin ihmisiin. Olen suurimman osan ajastani yksin.Olen yli 40v.
Luulisin olevani puolet ja puolet, jos tilanne vaatii niin kykenen kyllä jotenkuten mölyämään mukana, vaikka kovin väkinäiseltä se tuntuu. Henkilökohtaisia suhteita todella kartan kuin ruttoa, ja harvoin jos joku neiti on kiinnostusta osoittunut niin olen mennyt täysin lukkoon ja näyttänyt kaiketi vihamieliseltä.
Sitten taas jos ei tilanne varsinaisesti mukana oloa vaadi niin vetäydyn kyllä syrjään, ja kerran kun syrjään menee niin sieltä on todella vaikea enää nousta pois. Tuntuu vaan luonnollisemmalta olla hiljaa ja tarkkailla sivummalta.