Meille syntyi pieni tyttö sunnuntaina 5.11. klo 02.21=) Paino 3760g ja pit 48cm=)
Synnytys alkoi lauantai-iltana lapsiveden menolla, ja kauhukseni se oli vihertävää.. Soitin synnärille mutta sanoivat sen olevan vaan limatulppaa ja kehoittivat pysymään vielä kotona. Sitten puhelun jälkeen vettä holahtikin vähän reilummin ja soitin uudelleen, mutta sain vielä saman lausahduksen ja kun vaadin että saisin tulla tarkastuttamaan tilanteen niin sanoivat vaaan et "noh, limatulppahan se todennäkösesti vaan on mut tule nyt sitten jos koet sen niin välttämättömäksi!"
Päätin että lähden matkaan vaikka he sanoisivat mitä, kyllä siinä vaiheessa tajusin itsekin ettei se todella ollut pelkkää limatulppaa:)
Sairaalaan päästyämme supistukset alkoivat suoraan 6-4min välein. Menin hetkeksi käyrään ja sen jälkeen suoraan saliin. Ilokaasun voimalla selvisin melkein ponnistusvaiheen alkuun asti, sitten sain epiduraalin joka viivästytti hieman tapahtumia ja sain levätä.
Avautumisvaihe kesti hiukan yli 5h ja ponnistusvaihe 26min. Hyvin nopeasti kaikki meni, ihan yllättävän nopeasti, en edes pysynyt itse vauhdissa mukana:)
Oli niin positiivisesti yllättänyt tapahtuma että odotan seuraavaa kertaa innolla! Joskin tuli kyllä aika haikea olo kun ensimmäinen raskaus on nyt takana ja synnytys kaikkine uusine kokemuksineen koettu..=/ Minulla oli LA jo 31.10. elikkäs vähän yli neljä päivää mentiin yli.
En koskaan varmasti unohda sitä hetkeä kun siinä hämärässä huoneessa sain pikkuisen syliini ja mieheni kanssa saimme kokea elämän suurimman ihmeen:)
Sairaalassa jouduimme viettämään päiviä hiukan normaalia enemmän kun vauva sai antibioottikuurin saatuaan kakkaisesta lapsivedestä jonkin infektion. Oli kauheaa 'luovuttaa' lapsi toiselle osastolle ja jäädä itse odottamaan syitä miksi niin kävi. Onneksi kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin ja pääsimme eilen illalla kotiutumaan:)
Hauskaa loppu-odotusta muille ja tsemppiä tulevaan koitokseen, se on mielestäni elämän suurimpia hetkiä!
Synnytys alkoi lauantai-iltana lapsiveden menolla, ja kauhukseni se oli vihertävää.. Soitin synnärille mutta sanoivat sen olevan vaan limatulppaa ja kehoittivat pysymään vielä kotona. Sitten puhelun jälkeen vettä holahtikin vähän reilummin ja soitin uudelleen, mutta sain vielä saman lausahduksen ja kun vaadin että saisin tulla tarkastuttamaan tilanteen niin sanoivat vaaan et "noh, limatulppahan se todennäkösesti vaan on mut tule nyt sitten jos koet sen niin välttämättömäksi!"
Päätin että lähden matkaan vaikka he sanoisivat mitä, kyllä siinä vaiheessa tajusin itsekin ettei se todella ollut pelkkää limatulppaa:)
Sairaalaan päästyämme supistukset alkoivat suoraan 6-4min välein. Menin hetkeksi käyrään ja sen jälkeen suoraan saliin. Ilokaasun voimalla selvisin melkein ponnistusvaiheen alkuun asti, sitten sain epiduraalin joka viivästytti hieman tapahtumia ja sain levätä.
Avautumisvaihe kesti hiukan yli 5h ja ponnistusvaihe 26min. Hyvin nopeasti kaikki meni, ihan yllättävän nopeasti, en edes pysynyt itse vauhdissa mukana:)
Oli niin positiivisesti yllättänyt tapahtuma että odotan seuraavaa kertaa innolla! Joskin tuli kyllä aika haikea olo kun ensimmäinen raskaus on nyt takana ja synnytys kaikkine uusine kokemuksineen koettu..=/ Minulla oli LA jo 31.10. elikkäs vähän yli neljä päivää mentiin yli.
En koskaan varmasti unohda sitä hetkeä kun siinä hämärässä huoneessa sain pikkuisen syliini ja mieheni kanssa saimme kokea elämän suurimman ihmeen:)
Sairaalassa jouduimme viettämään päiviä hiukan normaalia enemmän kun vauva sai antibioottikuurin saatuaan kakkaisesta lapsivedestä jonkin infektion. Oli kauheaa 'luovuttaa' lapsi toiselle osastolle ja jäädä itse odottamaan syitä miksi niin kävi. Onneksi kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin ja pääsimme eilen illalla kotiutumaan:)
Hauskaa loppu-odotusta muille ja tsemppiä tulevaan koitokseen, se on mielestäni elämän suurimpia hetkiä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja vielä kerran ONNEA !!!!!
voi kun ihanaa! paljon onnea teille!!! mulla on kaks lasta ja kauhee vauvakuume. on se vaan niin ihanaa, kun saa lähtä synnärille ja sit kun se lapsi on tullu ulos niin kun se annetaan viereen. sitä ei unohda koskaan. ai jai, haluaa kolmannen vaavin, mut pakko oottaa pari vuotta ennen ku aletaan yrittään, kun on kuitenki kaks alle kaks vuotiasta.
onnea koko perheelle tosi paljon!
Hienoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin... Näköjään täytyy pitää puoliaan kovastikin. Mutta kyllä äiti tietää.
Mullahan oli tuo sama laskettu aika kuin sullakin, mutta yllättäen tällä ollaan vielä yhdessä koossa. Ei tosin kauaa, mutta vielä kuitenkin.
Paljon onnea nyytistä!
Paljon onnea, ihanaa! :) Kuulostaa tosiaan että on mennyt kaikki aika nopeasti ja hyvin, hienoa. Nauttikaa uudesta pikkuisesta ja lämpöä teidän kotiin :)
Onnea,onnea pikkuneidin syntymästä!
kiitoksia onnen toivotuksista!