Mitähän sitä voisi keksiä päivien ratoksi, kun ei uudella kotipaikkakunnalla tunne ketään ja on autotta jumissa kotosalla puolivuotiaan täystuhon kanssa. Pihalla ei muita äitejä tapaa ja lähipuistossa kaikilla on jo omat kuppikuntansa ja uutta tulokasta katsotaan kuin vierasta sikaa... avoimet päiväkodit on kaukana ja poika pelkää bussissa oloa melkein yhtä paljon kuin imuria. Pihapiirissä on kyllä paljon suunnilleen samanikäisiä äitejä mutta eivät tunnu olevan koskaan ulkona silloin kun me. Miten sitä ylipäätään tutustutaan aikuisena uusiin ihmisiin jos ei olla töissä tai käydä säännöllisesti jumpassa? Viihdyn hyvin kotona, mutta joskus olisi paikallaan jokin aikuishavainto miehen lisäksi.
Yksinäinen kotiäiti
Peikko&poika06
4552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisiko lähistöllä jotain seurakunnan äiti-lapsi kerhoa? Itse menin sellaiseen ja tutustuin naapuruston lapsiperheisiin nopeasti.
Toinen paikka josta saimme seuraa oli läheinen leikkipuisto, jonne perhepäivähoitajat kokoontuivat lapsineen. Sekaan vaan. Tosin puolivuotias ei vielä liiku yksikseen ja hanki niitä kavereita.
Seurakunnan perhekahvila on niin älyttömään aikaan aamupäivällä, että meidän pikkumies on yleensä päiväunilla. On tosi herkkäuninen kaveri, eli ei oikein osaa nukkua metelissä (se on se ensimmäisen lapsen kirous) ja nukkuu muutenkin levottomasti niin päivät kuin yötkin, eli päiväuniaikana koetan yleensä itsekin levätä. Mulla on kaiken muun hyvän lisäksi todettu synnytyksenjälkeinen masennus ja kovasti koettaa psykiatrinen sairaanhoitaja patistaa tutustumaan mutta tuntuu jotenkin vaikealta noin vain mennä "etsimään ystäviä". Olen ammatiltani lastentarhanopettaja ja pitänyt kyllä itseäni aina tosi avoimena, nyt vaan tuntuu ihan mahdottomalta, että noin vain voisi saada uusia ystäviä ihan vieraassa paikassa. Muutettiin Vantaalle vasivahingon takia äkkilähtönä 5 viikkoa ennen synnytystä, mies sai töitä koulukuraattorina vasta pari viikkoa sitten. Sitä ennen asuttiin ensin Tampereella ja sitten raskausaika Järvenpäässä, eli en ehtinyt sielläkään oikein tutustua kehenkään.
hmm... ajatuksissani laitoin vanhasta tavasta tuon toisen nimimerkin... eli Samettinen olin minä.
Elikkä menkää pojan kanssa ulos, kun näet siellä olevan niitä muitakin lapsia vanhempineen. Ainakaan itse en ole koskaan saanut olla "rauhassa" (vaikka sitä joskus olisi toivonutkin), jos ulkona on muitakin. Niistä lasten ikäjutuista, kakkavaippojen määristä yms. on aina helppo aloittaa :)
Tuskinpa kukaan tulee teitä kotoa hakemaan, pitää vain rohkeasti lähteä itse muiden mukaan.