Kävelen tumman ja ison rakennuksen vieressä. On syksy ja kova tuuli. Hyvin levoton nainen tulee helikopterilla luokseni ja hoputtaa minut kyytiinsä. Nainen olen minä itse. Menen helikopterin kyytiin ja nainen vauhkoaa, että häntä ammutaan ja kuulenkin laukausten äänet. Helikopteri sinkoilee paikasta toiseen, ylös ja alas, vailla suuntaa. Ohitamme puun, josta ovat kaikke lehdet varisseet. Sen latvassa killuu (ainoa väriläiskä maisemassa) äärettömyyden merkissä olevat kaksi laguunin vihreää maapalloa pyörien radalla.
Hetken päästä laskeudumme maahan ja nainen vauhkoaa jotain. Kysyn, että minne olemme menossa, enkä saa häneltä vastausta. Sanon, että minulle riittää ja lähden kävelemään sumuista katua eteenpäin hyvin päättäväisesti. Ohitan pyöräilijän, jonka tarakalla on samainen maapallorata äärettömyyden merkissä. Se tuntuu mukavalle.
Saavun huoneeseen, jossa vasemmalla puolella on taulu kuin irtoseinänä. Siihen on maalattu kevyesti naisen figuuri. Hieman taempana istuu valkotukkainen, komea, iäkkäämpi mies, joka pitelee minua kainalossaan (Olen siinä itsekin vanhempi nainen). Mies tuntuu, kun katson häntä siinä kauempaa jotenkin tutulta, mutta en pysty häntä tunnistamaan. Heidän vieressään istuu nuorempi, happaman ja onnettoman näköinen nainen (minä) ja jonon viimeisenä makaa joku lattialla kevyen rennosti ja en näe häntä kunnolla.
Mies ja vanhempi minä ollaan rakastuneita ja mies sanoo minulle:" Heti kun näin sinut, tiesin mikä sinusta tulee". Hän painoi sormensa rakastettavasti nenänpäähäni ja jatkoi:" ..vai mitä.." ja sanoi jonkun ulkomaalaiselta kuulostavan pojan nimen. Silloin poika, joka oli maannut rennosti ja huolettomasti maassa, nousee.. herään, enkä nähnyt poikaa kunnolla.
Hetken päästä laskeudumme maahan ja nainen vauhkoaa jotain. Kysyn, että minne olemme menossa, enkä saa häneltä vastausta. Sanon, että minulle riittää ja lähden kävelemään sumuista katua eteenpäin hyvin päättäväisesti. Ohitan pyöräilijän, jonka tarakalla on samainen maapallorata äärettömyyden merkissä. Se tuntuu mukavalle.
Saavun huoneeseen, jossa vasemmalla puolella on taulu kuin irtoseinänä. Siihen on maalattu kevyesti naisen figuuri. Hieman taempana istuu valkotukkainen, komea, iäkkäämpi mies, joka pitelee minua kainalossaan (Olen siinä itsekin vanhempi nainen). Mies tuntuu, kun katson häntä siinä kauempaa jotenkin tutulta, mutta en pysty häntä tunnistamaan. Heidän vieressään istuu nuorempi, happaman ja onnettoman näköinen nainen (minä) ja jonon viimeisenä makaa joku lattialla kevyen rennosti ja en näe häntä kunnolla.
Mies ja vanhempi minä ollaan rakastuneita ja mies sanoo minulle:" Heti kun näin sinut, tiesin mikä sinusta tulee". Hän painoi sormensa rakastettavasti nenänpäähäni ja jatkoi:" ..vai mitä.." ja sanoi jonkun ulkomaalaiselta kuulostavan pojan nimen. Silloin poika, joka oli maannut rennosti ja huolettomasti maassa, nousee.. herään, enkä nähnyt poikaa kunnolla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämässäsi on muutosten tuulia ja ehkä tunteet myrsyää. Tunnet tarvetta irtautua maasta ja saada näin vapautta tilanteeseesi jossa olet, koska tunnut olevan surullinen ja levoton. Sinua pommitetaan jotenkin, on ehkä riitaisaa jonkun kanssa. Et oikein näe suuntaa elämääsi. Lehdet ovat tippuneen, joka kuvaa elinvoimasi vähenemistä vaikeassa tilanteessa. Sinulle voi nyt riittää. Haluat ottaa ohjat elmässäsi omiin käsiisi omin voimin (pyöräilijä). Näin menetellen voit saavuttaa todella paljon (koko maapallon ja äärettömän onnenkin)
Ehkä vanha mies kuvaa omaa isääsi ja sitä hellyyttä ja huolenpitoa jota kaipaat. Haluaisit ottaa elämäsi rennommin, joku voi tätä rentoutta tuodakin elämääsi. Isä hahmo on sinun oma kannustava ja rakastava minäsi, voimasi ja tietosi, että sinusta on vaikka mihin ja olet rakastamisen arvoinen. Muista siis rakastaa itseäsi ja elää omaa elämääsi vapaammin. Olemme vastuussa itse omasta elämästämme ja vaikeisiin olosuhteisiin ei ole pakko jäädä vaan itsensä voi riuhaista irtikin. Sekin on itsensä arvostamista, ettei suostu olemaan väkisin vaikeassa tilanteessa.