Hän verkalleen eteenpäin astelee,
ympärilleen katselee, ihastelee.
Niin kaunis on luminen luojanpuisto,
kuin satumetsä, -lapsuudenmuisto.
Kun sininen hämärä laskeutuu,
niin matkalaisen kulku hidastuu.
Väsymys painaa, jäsenet uupuu.
Hän nuotiotulet virittää,
istahtaa kannolle, levähtää.
Muu maailma aivan kuin häviää,
valonkehään matkamies yksin jää.
Siellä yksinäisyydessään ymmärtää sen,
miten pieni on jokainen ihminen.
Vain osanen suurempaa kokonaisuutta,
hippunen maailmankaikkeutta.
Silti turha ei ole meistä yksikään,
vaan jokaisella oikeus on elämään.
ympärilleen katselee, ihastelee.
Niin kaunis on luminen luojanpuisto,
kuin satumetsä, -lapsuudenmuisto.
Kun sininen hämärä laskeutuu,
niin matkalaisen kulku hidastuu.
Väsymys painaa, jäsenet uupuu.
Hän nuotiotulet virittää,
istahtaa kannolle, levähtää.
Muu maailma aivan kuin häviää,
valonkehään matkamies yksin jää.
Siellä yksinäisyydessään ymmärtää sen,
miten pieni on jokainen ihminen.
Vain osanen suurempaa kokonaisuutta,
hippunen maailmankaikkeutta.
Silti turha ei ole meistä yksikään,
vaan jokaisella oikeus on elämään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.