Mie en tajua mitä ihanaa tässä raskausajassa on... Koko ajan sattuu johonki kohtaan mahaa, huono olo, nukuttaa koko ajan, nälkä mutta mitään ei haluta syödä, vessahätä, hirveä valkovuoto..ym. tuntuu että lista on loputon, ja luultavasti pahenee raskauden edetessä.
Emmie tiiä onko tämä nyt niin nautinnollista mitä hehkutetaan.
Tiedän tiedän, kyllä se helpottaa Jos/kun raskaus etenee. Onko näitä kipuja koko raskauden ajan?
Kertokaa mulle viisaammat.
Emmie tiiä onko tämä nyt niin nautinnollista mitä hehkutetaan.
Tiedän tiedän, kyllä se helpottaa Jos/kun raskaus etenee. Onko näitä kipuja koko raskauden ajan?
Kertokaa mulle viisaammat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samaa olen siunaillut... Toivottavasti alkaa olot helpottua ja väsymyskin haihtuis pois. Mut siihen nyt menee varmaan aikaa.. =) KOitetaanhan nyt keksiä, jos se menee niin että aika kultaa muistot xD
Olkaa onnellisia että teillä on edes jotain oireita, itselläni ei ole juuri mitään, tuntuu että vähenee vain päivä päivältä ja huolestun sitä enemmän...Sitten hillun näillä palstoilla etsimässä "vakuutteluja" siitä että kaikki on niinkuin pitääkin =)
Alkuraskaudesta oli ihan kuollut. Keskiraskauden alettua rupesi odottelemaan sitä kovasti mainostettua energisyyttä, jota ei vielä ainakaan ole tullut ja loppuraskautta en halua vielä ajatellakaan. Eli fyysisesti sitä on niin paljon heikommassa jamassa kuin ei-raskaana. Ja nyt uusin vaiva on pissahätä, joka iskee aina kun poistuu kotoa (vaikka siellä vessassa olisi käynyt juuri ennen lähtöä) :) Ja mitä tämä kaikkeen fyysiseen tekemiseen liittyvä puhina oikein on?!
Henkinen puoli on tietenkin aivan eri juttu, toki välillä sikiöstä ja kaikesta muustakin on kovin huolissaan, mutta muuten tässä on menossa varmaan ainakin oman elämäni onnellisin aika :) Joten josko tämä henkinen puoli sitten kompensoisi tuota fyysistä puolta.
Mutta itseäkin kyllä mietityttää, mistä lienee tulee se käsitys, että nainen on raskaana elämänsä kunnossa. Moinen pitää paikkaansa varmaan korkeintaan joka sadannen kohdalla...
Niin ja vielä nämä näpyt.. Naureskelin jo miehelleni että tätäkö se nyt on kun jotkut sanoo että nainen puhkeaan kukkaan raskaus aikana.. Mulla on ainaki tuo naama kukkii siihen malliin että sitä sen täytyy olla xD
Mulla kolmas raskaus, eikä minkään aikana ole olo ollut kovin kaksinen.
Nyt ehkä parempi vointi, kuin ekoilla kerroilla.
Ihan turhaan hehkutetaan, tykkään minäkin.
Sanoinkin ystävälleni, jolla on adoptiolapsi, että ei tää niin kivaa ole, kuin jotkut väittää.
Ainaista huolta ja murhetta, ja kaikenlaisia vaivoja.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000021108082
Alkaa jo tympii ihan sadalla tää homma.. Eikö tuo ny vois jo ulostautuu, et pääsis tästä huolehtimisesta, et liikkuuko se ja onhan kaikki hyvin..
Tietty sit alkaa sen huolehtiminen, et hengittääkö se vielä ja kaikki muu.. Mutta itse oma olo olisi parempi kun pääsee liikkumaan kunnolla ja kaikkea mahdollista ei tartte tehdä ähinän ja puhinan kanssa, kuten kenkien ja sukkahousujen pukeminen.. Työ kaik olitte viel niin "vähillä viikoilla", et oottakaa vaan tänne asti, riemu vain yltyy ;)
todellinen huoli vasta alkaa, kun vauva on syntynyt, ja jatkuu varmaan hamaan hautaan asti, toi lapsistaan murehtiminen. ;)
En minä ainakaan osaa olla murehtimatta lasten asioita, vaikka kasvavat isoiksikin.
Taitaa olla sukuvika, äitinikin on samanlainen...