Opiskelen pääsääntöisesti mutta käyn samalla pari kertaa viikossa töissä kaupan kassalla. Joka kerta kun pitäisi mennä töihin, jännitän sitä ihan hirveästi etukäteen. En saa nukuttua kunnolla edellisenä yönä jos olen seuraavana äivnä menossa töihin ja ajattelen sitä taukoamatta niin kauan kunnes menen sinne. En ymmärrä mistä jännitys johtuu, koska aina kun menen töihin, sielä menee lopulta ihan hyvin, siellä on joskus jopa ihan kivaa, ja osaan homman. tämä häritsee elämää tosi paljon.
tänäänkin on muuten vapaapäivä mutta koska olen menossa illalla töihin, en saa mitään aikaiseksi kun ajattelen vaan sitä.
Onko kellään muulla vastaavia ongelmia? Tai osaako kukaan sanoa mitään millä saisin tämän menemään pois, että osaisin ottaa rennosti, tai kertoa mistä tämä voi johtua?
tänäänkin on muuten vapaapäivä mutta koska olen menossa illalla töihin, en saa mitään aikaiseksi kun ajattelen vaan sitä.
Onko kellään muulla vastaavia ongelmia? Tai osaako kukaan sanoa mitään millä saisin tämän menemään pois, että osaisin ottaa rennosti, tai kertoa mistä tämä voi johtua?
Vastaukset 18
Vanhimmat
hei vaan! Tarinasi kuulosti oikein tutulta. Minä olen myös murkkuikäisestä lähtien jännittänyt kouluun/töihin menemistä. Osittain jännitys kohdallani saattaa johtua geeneistä ja lapsuuden kodin epävakaista tunnelmista, jolloin sai pelätä kotioloja jne.. Nykyään työelämässä jännitys häiritsee pätkätyöläisenä työnhakua, sekä palvelualan ammattilaisena asiakkaiden kohtaamista. Ehkä se on pelkoa siitä, hyväksyvätkö muut ihmiset minut sellaisena, kuin olen... eli ujo ja ihan nätti :-). Tsemppiä sinulle ja ajattele siellä kaupan kassalla, että jotain asiakasta saattaa jännittää kauppaan tuleminen enemmän, kuin sinua.
Itselleni jännittäminen on lapsuus asioita. Isä väkivaltanen ja mustasukkanen, perhe hajosi ym...
Aikuisena koulutin itseni ja olen avoin ja rento töissä, mutta silti jännitän. Hikoiluttaa ja huimaa joskus. Ahdistaa, iaikki pitäs olla tiedossa etukäteen, tavallaan hallita asiat hyvin. Ihmissyuteet on vaikeita, vaikka tuun toimeen hyvin muiden kanssa. Itsekin ujon puoleinen ja kauniiksi sanottu, se aiheuttaa paineita, kateellisuutta. Kiinnitän huomiota, ja siitä tulee jännitystä.
Minä olen myös "rikkinäisestä" kodista.
Olen koko elämäni ollut ujo ja arka, mutta olen kätkenyt nuo ongelmani naurun ja vitsailun taakse.
Vähän ennen 40 ikävuotta voimat loppui enkä jaksanut enää vetää roolia. Paniikki- ahdistuneisuushäiriö ja sen myotä masennus saivat yliotteen.
Olen myös asiakaspalvelutyössä ja jännitys töihinmenosta kävi niin voimakkaaksi, että oksensin aamuisin. olen sairaslomalla. Monta kertaa olen yrittänyt palata työhön, mutta jo parin päivän jälkeen tulee stoppi.
ymmärrän sinua hyvin. En osaa neuvoa sinua, koska olen samassa tilanteessa.
Parempaa oloa toivon sinulle!
Pitkän kokemuksen omaavana suosittelen lääkäriin menoa. Älä anna taudin pitkittyä. On aina vaikeampi poisoppia huono tapa kuta kauemmin sitä on "harrastanut".
Lääkkeitä kyllä löytyy nykypävänä tähänkin tautiin. Näyttää vain olevan taidetta saada säätö henkilökohtaisesti sekä annoksen ja lääketyyppi osalta kohdalleen.
Googlaa "sosiaalinen pelko", niin pääset alkuun.
Lykkyä pyttyyn;)
Ongelmani on siitä ärsyttävä, että ahdistus ja jännitys tosiaan katoaa saman tien kun pääsen töihin ja istun siihen kassalle. Osaan sen homman, olen hyvä asiakaspalvelussa enkä ujostele siinä yhtään. Ja vaikka tiedän tämän varsin hyvin, silti joka kerta ennen kun pitää lähteä, en voi mitään muuta ajatella. Melkein toivon aina etä tulisin kipeäksi, että voisin ilmoittaa etten pääsekkään. Uskon tämän ongelman jotenkin littyvän myös työn mielekkyyteen. Ennen tätä kassatyötä tein toisella paikkakunnalla sellaista työtä josta todella pidin. Sitä en jännittänyt yhtään. Sitä työtä ennen tein taas yhtä tylsää ja yksitoikkoista työtä kuin kassatyö mielestäni on, ja sitäkin jännitin aina ihan hirveästi.
Mieli tekee katsella uusia työpaikkoja, mutta on vaikea löytää muita opiskelijalle soveltuvia hommia, joista maksettaisiin yhtä hyvin.
Olen edelleen sitä mieltä, että kyseessä on jonkin sortin sosiaalinen fobia sullakin. Ensinnäkin vaatii aika paljon tunnustaa se itselle ja sitten kun on todella uupunut hakeutuu vasta sitten lääkärille. Jos mahdollista käväise työterveyslääkärillä, saattaa olla, että kuulet lohdutukseksi, että et ole ainoa "jännäri" edes työpaikassasi.
Itse tosiaan olen alan "amattilainen", jo parikymmentä vuotta sinnitellyt asian kanssa ja kurjistunut, on ollut tosi rankkaa. Tilanteet vaihtelee, kuten kuvailit, ei välttämättä ole logiikkaa koko hommassa.
Minulla pimeys ja epävarmuus töissä altistaa samanlaiselle ongemalle kuin sinullakin on. Sitten kun homma menee tarpeeksi pitkälle, niin alkaa pirullinen tärinä ja kontrollinmenetys tilanteissa. Siihen olen nyt hakenut medikaalia. Katsotaan miten alkaa menemään?
Älä päästä liian pitkälle, täältä on työläämpi rämpiä kuiville mutta noustaan varmasti!
Tsemppiä edelleen!
Jännittäminen on siitä ikävä oire, että mitä enemmän sitä yrittää tukahduttaa, sitä pahemmaksi se muuttuu.
Kokeilepa siis, mitä tapahtuu, kun annat itsellesi luvan jännittää. Kuvittele jo etukäteen, miten matkalla töihin suorastaan hajoat jännitykseen. Pyri mielikuvien tasolla tekemään jännittämisen maailmanennätys. Liioittele. Kuvittele asiakkaat hirviöiksi.
Oletko saanut helpotusta menetelmällä?
Tämä menetelmä on toiminut, kun on saanut aikaa valmistautua jännittävään tilanteeseen.
Kyseessähän on opitun ajattelutavan murtaminen. Epätoivoinen yritys pitää oma jännittäminen kurissa vaihdetaan täysin avoimeen jännittämiseen, oikein julistetaan maailmalle että "katsokaa mä jännitän". Kun joku tulee kadulla vastaan, niin oikein yritetään kehittää sisällä sellainen jännitys, että vastaantulija huomaa sen (vaikka eihän se oikeasti mitään huomaa, jollet sitten ala suorastaan huitoa ja hyppiä, mikä sekin on sallittua, jos olo sillä helpottuu).
No en suosittele lääkkeitä kenellekään. Parempia konsteja rentoutukseen: lenkkeily (vaikka ihan rauhallinen kävely) ja b-vitamiinin syönti.
Moi!
Meinaatko, että kun ei syö lääkkeitä, niin ei joudu hanko puolelle hiiliä mättää. Nämä luonnon apukeinot on just niitä rahat pois. Olisi kiva nähdä kun nää gurut tulee laittaa psykoosissa olevan potilaan lepositeisiin rentouttumalla, lenkkeilyllä(siinä kyllä voi tulla kiire) ja toi hitti tuote b-vitamiini. Kyllä on ihmiset olleet hölmöjä tuhansia vuosia, kun ei ole tajunnut b-vitamiinin vaikutuksia. Kunnon psykoottis tasoinen sairaus lähtee näillä humpuuki konsteilla. Näiden suosittelijat pitäisi laittaa vastuuseen hölyn pölyn kirjoittelusta. Niin monta kertaa on joutunut ajamaan nämä rahan perässä toisen sairauden vuoksi juoksevat metsän ukot ja akat poistamaan osastolta. Onneksi kovinkaan monet eivät mene sinun suosituksen mukaan. VAROKAA!!!!
Minulta lähtisi taju päästä tuolla menetelmällä.
Ei minun juttu siis. Hienoa, jos joku saa tuosta apua. Konstit on monet, sanoi eukko kun kissalla pöytä pyyhki. =D
Käytkö siis sitkeästi työssä vaikka rajuja oireita ilmeneekin?
Itse olen asiakaspalvelutyössä ja kovin on vaikeaa jatkaa mikäli tärinä alkaa ja silmissä pimenee. Siihen ei auta muu kuin poistua takahuoneeseen. Aika vaikeaa vain poistua mikäli on jono nenän edessä eikä toista myyjää saa tilalle.
Kävin joskus terapiassa ja minulle ehdotettiin tuota että suurentaa kaikki tunteet. Tuolloin sain avun. Mutta nyt mulla jotenkin niin ylikierroksilla ettei auta..
Kerrankin kassajonossa tuli kamala puna, no mietin et jumankauta meen vaikka tomaatiksi mutta tästä en siirry. Ja lopulta se ikäänkuin laukesi se koko jännitys :)
tarviit personal treinerin. Suosittelen Jeesusta
Toi sun texti on kun mun suusta. Oon kans opiskelija ja teen iltasin ja viikonloppuisin töitä kassalla... Oon ollu töissä jo aika kauan mut silti jännitän aina ennen töitä..
Kivaa kuulla että löytyy kohtalotovereita. Itsellä tosissaan se jännitys häviää heti kun pääsen sinne töihin ja istun siihen kassalle, kaikki menee hyvin ja osaan sen homman jopa paremmin kuin jotkut. Töistä kotiin kävellessä tuntuu naurettavalta että on voinut olla sellainen olo mutta silti seuraavalla kerralla taas sama homma. En ymmärrä.
Nostin vanhan aiheen taas esiin ku löyty keskustelu kuin suoraan mun elämästä! Jännitän töitä niin että herään aamuyöstä tärisemään ja kakomaan.. ja kun töihin pääsen niin ei mitään ongelmaa ja illalla saa untakin ihan hyvin, mutta aamuyöstä sitä taas herätään..
olen syönyt kolmisen vuotta cipralexia, välissä oli vajaan vuoden työttömyysjakso..ja viime syksynä taas hommiin..nyt vaihtui työpaikka ja tuntuu että mikään ei taas onnistu kun menee yöt pilalle.. pitäiskö sitä pohtia lääkityksen vaihtoa..kun suurin terä pahalta olotilalta on kadonnut(syön cipralexia mielialalääkkeenä masennukseen), mutta aivan järkyttävä jännittäminen ei ole mihinkään kadonnut..vkonloputkin menevät jossain määrin alakulon vallassa kun tietää että sitten taas yöllä sekoan..
Läheiseni yrittävät auttaa ja ymmärtää, mutta voin aistia etteivät he tajua miksen ryhdistäydy ja ole niinkuin muutkin..ahdistaa olla rasitteeksi muille..