Miksi nämä perintöasiat on tehty niin mahdollisimman monimutkaisiksi ja hankaliksi.
Esim. jos ottaa kotipesästä osuutensa ja lähtee pois, niin eikö silloin jos lapseton rintaperillinen kuolee, taas olla saman pöydän ääressä pähkäilemassä ja riitelemässä samoista asioista. Miksei se, joka kerran lähtee pesästä saisi olla jo rauhassa ko. sotkuilta?
Eikö näihin olisi ollut jotain yksinkertaisempaa mallia, jotta vähän yksinkertaisemmatki kengän kuluttaja ymmärtäisi?
Esim. jos ottaa kotipesästä osuutensa ja lähtee pois, niin eikö silloin jos lapseton rintaperillinen kuolee, taas olla saman pöydän ääressä pähkäilemassä ja riitelemässä samoista asioista. Miksei se, joka kerran lähtee pesästä saisi olla jo rauhassa ko. sotkuilta?
Eikö näihin olisi ollut jotain yksinkertaisempaa mallia, jotta vähän yksinkertaisemmatki kengän kuluttaja ymmärtäisi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toisaalta näihin kysymyksiin tuskin on järjellisiä vastauksia. Mutta miten itse olette kokeneet nämä pärintöasioiden hoitamiset?
Joskus vain tuntuu, että ne on tehty sillä niin monimutkaisiksi, että asianomaiset joutuisivat riitelemään keskenään jotta asianajajat pääsevät tienaamaan.