...oli varmaan eilen diagnoosini, kun jouduin illalla käymään sairaalapäivystyksessä. Sairaslomalla olen ollut jo toista viikkoa huonontuneen kuntoni takia. Kardiologille olen menossa ensiviikolla ja ablaatiokin on Joulukuun alussa.
Rytmihäiriöt ovat pysyneet poissa-johtuen varmaan siitä, että olen saanut nyt todella levätä.
Kaikenlainen rasitus saa sydämen käymään "tuhannella", mutta onneksi ihan omassa rytmissään. Eilen tuli sitten kaksi todella pahaa huimauskohtausta-olin kävellen hakemassa lastani päiväkodista-ja ilman mitään ennakkovaroitusta silmissä sumeni ja tie oli kuin kumimattoa jalkojen alla. Ja hetken kuluttua sama juttu...
Onneksi oli liikennemerkki lähellä, josta sain pidettyä kiinni, etten pyörry. Ja sitten helpotti, mutta olo oli tietysti pitkälle iltaan tosi hutera. Mitään tykytyksiä ei ollut, mutta tuntui että verenpaine oli kohollaan-jos sitä nyt itse voi tuntea. (Kasvot tulipunaiset otsanahkaa myöten ja tuntuu kuin "paine" nostaisi hiustenjuuret pystyyn)
Illalla sitten päivystykseen, jossa yllätys-yllätys; ekg ok, lämpöä hiukan ja verikokeet ok.
3,5 h:n odottelun jälkeen nuori sairaalalääkäri tuli kertomaan, että minussa ei ole mitään vikaa. Huimauskohtaukset ovat varmaankin jonkun virusperäisen infektion jälkiseurausta (kuten myös kasvojen punaisuus) ja rouva voi ihan huoleti lähteä kotiin ja odotella menoa kardiologille.
Sanoi vielä, ettei svt ole mikään rytmihäiriö ja
ei myöskään ole vaarallinen-ainoa vaara on, jos taju menee ja sen seurauksena esim. kaatuu...
Ihmetteli kovasti, kun sanoin, että pariviikkoa sitten oli viittävaille, ettei rytmiäni laitettu sähköllä paikoilleen...Eipä ollut vaivautunut katsomaan tietojani päätteeltä, jossa ne olivat kyllä nähtävissä.
Joten Jukka, jos olet "kuulolla", onko nyt todella näin, että jos vaivani on näin "vaaraton" ja aikani kuitenkin jo 2:ssa viikossa sydänasemalla, niin eikö tämä, jos mikä, saa aikaiseksi sen, että niihin jonoihin kuolee ihan oikeasti sairaana olevia ihmisiä.
Eilinen sairaalalääkäri todella piti minua huimauksineni ihan luulotautisena, joten oikeasti, jos tässä vielä näitä "vaarattomia" rytmihäiriöitä ja huimauskohtauksia vielä ennen ensiviikkoa tulee, niin enpä kyllä sen takia lähde itseäni idiootiksi leimaamaan...
Ps. Tänään sama juttu, kävellessä rupesi heitättämään ihan urakalla-näytti varmaan siltä, että olin kotiutumassa päiväkaraokesta...
Ps. Mummotaudinkaan ei ihan vielä pitäisi vaivata...
Joten, kommentteja odotellen nimim. luulotautinen(ko)?
Rytmihäiriöt ovat pysyneet poissa-johtuen varmaan siitä, että olen saanut nyt todella levätä.
Kaikenlainen rasitus saa sydämen käymään "tuhannella", mutta onneksi ihan omassa rytmissään. Eilen tuli sitten kaksi todella pahaa huimauskohtausta-olin kävellen hakemassa lastani päiväkodista-ja ilman mitään ennakkovaroitusta silmissä sumeni ja tie oli kuin kumimattoa jalkojen alla. Ja hetken kuluttua sama juttu...
Onneksi oli liikennemerkki lähellä, josta sain pidettyä kiinni, etten pyörry. Ja sitten helpotti, mutta olo oli tietysti pitkälle iltaan tosi hutera. Mitään tykytyksiä ei ollut, mutta tuntui että verenpaine oli kohollaan-jos sitä nyt itse voi tuntea. (Kasvot tulipunaiset otsanahkaa myöten ja tuntuu kuin "paine" nostaisi hiustenjuuret pystyyn)
Illalla sitten päivystykseen, jossa yllätys-yllätys; ekg ok, lämpöä hiukan ja verikokeet ok.
3,5 h:n odottelun jälkeen nuori sairaalalääkäri tuli kertomaan, että minussa ei ole mitään vikaa. Huimauskohtaukset ovat varmaankin jonkun virusperäisen infektion jälkiseurausta (kuten myös kasvojen punaisuus) ja rouva voi ihan huoleti lähteä kotiin ja odotella menoa kardiologille.
Sanoi vielä, ettei svt ole mikään rytmihäiriö ja
ei myöskään ole vaarallinen-ainoa vaara on, jos taju menee ja sen seurauksena esim. kaatuu...
Ihmetteli kovasti, kun sanoin, että pariviikkoa sitten oli viittävaille, ettei rytmiäni laitettu sähköllä paikoilleen...Eipä ollut vaivautunut katsomaan tietojani päätteeltä, jossa ne olivat kyllä nähtävissä.
Joten Jukka, jos olet "kuulolla", onko nyt todella näin, että jos vaivani on näin "vaaraton" ja aikani kuitenkin jo 2:ssa viikossa sydänasemalla, niin eikö tämä, jos mikä, saa aikaiseksi sen, että niihin jonoihin kuolee ihan oikeasti sairaana olevia ihmisiä.
Eilinen sairaalalääkäri todella piti minua huimauksineni ihan luulotautisena, joten oikeasti, jos tässä vielä näitä "vaarattomia" rytmihäiriöitä ja huimauskohtauksia vielä ennen ensiviikkoa tulee, niin enpä kyllä sen takia lähde itseäni idiootiksi leimaamaan...
Ps. Tänään sama juttu, kävellessä rupesi heitättämään ihan urakalla-näytti varmaan siltä, että olin kotiutumassa päiväkaraokesta...
Ps. Mummotaudinkaan ei ihan vielä pitäisi vaivata...
Joten, kommentteja odotellen nimim. luulotautinen(ko)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Flunssan jältilana voi kylläkin tulla jostain viruksesta johtuen huimausta. Myös kasvojen punoitus voi olla jonkin sairastetun viruksen aiheuttamaa. näin sanottiin meidän nuorelle muutama vuosi sitten. Ohi meni vaiva ajan kanssa. Hyvä kuitenkin, että tutkimuksilla pois suljetaan vakavmmat mahdolliset sairaudet.
Sydänvaivat ovat joskus pirullisia - ja piiloittelevia. Itse ravasin päivystyksessä ties kuinka monta kertaa ja ambulanssiakin tuli soitettua kotiovelle muutaman kerran. Aina kuitenkin suurin kohtaus päätti painua maan alle, kun valkotakkiset olivat paikalla.
Sitten eräs sunnuntai oli taas heikko olo. Vaikka päivystyksessä saa viettää aikaa tuntikaupalla ja kohtelu on usein ala-arvoista, niin pakkohan sinne oli lähteä. Makasin kolme tuntia jonossa ja sitten näin lääkärin. Tällä kertaa rytmihäiriö tuli päälle uudelleen juuri ajallaan. Lääkärin tutkiessa pamahti eteislepatus päälle. Eteiset vetelivät yli 300 lyönnin minuuttivauhtia ja kammioissakin oli nopeutta 160. Ei siis ollut kellekään mitään epäselvää, missä nyt mentiin. Rytmi kääntyi lääkkein eikä sähköä tarvittu.
Itselläni oli tuota ennen jo lähes 10 vuotta SVT-kohtauksia. Lyhyitä sellaisia. Niiden kanssa oppi elämään, kun ne oli ensin holteroitu nauhalle ja ne oppi tunnistamaan. Tuskallista oli sekin aika, kun ei tiennyt, mitä nekin olivat. Epätietoisuus on pahinta.
Ei kait voi antaa muuta neuvoa kuin sen, että päivystys ja ambulanssit ovat sitä varten, että niitä käytetään, kun siltä tuntuu. Ambulanssimiehistön suhtautuminen on ollut joka kerta tosi asiallista, mutta ylibuukattu päivystys on kyllä yhtä h*lvettiä.
Kyllä tuota sinunkin tekstiäsi lukiessa tulee mieleen se, että millainen osuus mahtaa olla psyykkisellä oireilulla tuossa asiassa? On tosi hankalaa, kun pelko sekoittuu oikeaan oireiluun ja lisää tai vahvistaa oireita. Joskus jopa saattaa olla kyse pelkästä paniikkikohtauksesta. Jossakin tutkimuksessa oli todettu, että yli puolet sydänpotilaista tarvitsee/tarvitsisi psykiatrin konsultaatiota, sillä tauti on niin piinaava silloinkin, kun on ns. oireeton, että mieli ei sitä jaksa kestää. Tuo on yksi puoli asiaa, jota kannattaa itse pohtia. Siis sitä, että kuinka suuri osa asiasta on psyykkistä ja kuinka suuri osa varsinaista sydämestä johtuvaa heikkoutta yms.
Muuten terve sydän kestää melkoisia temppuja, joten parin viikon odotus ei kuulosta aivan mahdottomalta. Mutta jos jotain suurempaa sinä aikana tulee, niin en jättäisi menemätttä päivystykseen tai tilaamatta ambulanssia.
...Melkeinpä toivoisinkin(kuulostaapa typerältä), että nämä huimauskohtaukset olisivat jonkinlaisen paniikkihäiriön oireita. Huimauskohtaukset muistuttavat lähinnä siitä, kun parikymppisenä verenpaineeni oli pariviikkoa kohollaan -160/jotain, ja paineentunne päässä ja sama keinuva/kelluva huimaus, kun nyt.
Päivystyksessä paineeni oli 148/85 ja sekin on jo minulle tosi korkea (normaalipaineeni on tuolla 110/70 kieppeillä)...
Ottaa päähän vaan ihan älyttömästi lääkärin suhtautuminen rouvitteluineen, ja sitä vähättelyähän jokainen rytmihäiriöistä kärsivä hlö on varmasti saanut kohdalleen, ennenkö on saatu "mustaa valkoiselle"eli sydänfilmille ja siihen voi todella mennä vuosia.
En Torstaina mennyt päivystykseen sydämen vuoksi, vaan juuri tuon huimauksen takia. Kuitenkin päiv.lääkäri tarttui juuri tuohon, ettei sydänfilmissä mitään näkynyt. Huimauksesta hän ei ollut edes kiinnostunut, epäili sen vain liittyvän matalaan verenpaineeseeni tai piti infektion? jälkitilana.
Kynnys lähteä lääkäriin muutenkin on aina ollut tosi korkea -sitten vasta lääkäriin kun on suurinpiirtein pää kainalossa ja nyt se kynnys kyllä nousi kainaloihin asti.
Ihan selkeästi psyykellä on yhteyttä näihin omiin rytmihäiriöihin, vaikka kyseessä onkin kohdallani "sähköhäiriö". Stressi on varmasti ollut myös osasyy tähän, että rytmih. ovat nyt muuttuneet "kroonisiksi", itse laitan herkästi akupunktion piikkin ;-D
Ilman muuta myös vaiva vaikuttaa myös ns. sosiaalisella puolella; ei todellakaan tee mieli lähteä tällä hetkellä minnekään pidemmälle reissulle tai vaikka vaan esim. kampaajalle, koska alitajuisesti odottaa, että juuri silloin rytmihäiriö paukahtaa päälle.
Paniikkihäiriöstä en kuitenkaan osaa sanoa mitään, mitään tykytyksiä, kauhunhetkiä tms. oireita en ole kokenut, tosin mistäpä sitä tietää...?
Kiitos taas Jukka, olen oikein hakemalla hakenut "vastauksiasi" kyselijöille. Toivottavasti voit itse hyvin, muiden voinnista jaksat aina yhtä ystävällisesti huolehtia!
Rytmihäiriöt ovat yhtä paljon elämänlaatua haittaava tekijä kuin vaikea sydämen vajaatoiminta. Ne todellakin rajoittavat sosiaalista elämää ja kokemus elämisen laadusta kärsii todella monella tasolla, kun aiemmin mielihyvää tuottaneet asiat muuttuvat helposti pakkopullaksi.
Itselleni on käynyt juuri niin, että jatkuvat rytmihäiriöt ovat vaikuttaneet todella rankasti siihen, kuinka paljon haluan liikkua, matkustella tai nähdä ystäviä sekä sukulaisia. Kun pari kertaa on joutunut lähtemään piipaa-autolla kesken kaiken sairaalaan tai joutuu etsiytymään vieraassa kaupungissa sairaalapäivystykseen, alkaa siinä olla estettä seuraavalle kerralle kohtalaisesti.
Itse olen nyt menossa suureen sydänleikkaukseen lähiviikkoina. Se voi onnistuessaan siirtää rytmihäiriöt historiaan, mutta vaativuutensa takia tietysti kaikki muutkin lopputulokset ovat mahdollisia.
...kuin toivoa, että kaikki menee hyvin tulevassa leikkauksessasi. Kerrothan sitten kuulumisiasi, kun operaatio on ohi?
Tsemppiä ja jaksamista Sinulle! (lisäkseni sitä toivovat varmaan lukemattomat muut tämän "saitin" käyttäjät)
Kuulumisiin!