Kuinka todennäköistä on että lievä tinnitus saattaa muuttua sellaiseksi kovaksi kun nykyään vain satunnaisesti huutaa hetken niin, ja sitten hiljenee normaalille tasolle. Eilen huusi muutaman minuutin niin kovaa toinen korva etten kuullut juuri muita ääniä. Tuli kamala ahdistuskohtaus. Mulla soinut nyt toukokuusta asti. Syytä ei ole löydetty (ei melu) ja kaikki mahdollinen ja ehkä mahdotonkin hoito kokeiltu. Näin mentävä etiäpäin.
Voimakas tinnitus
Jutta25
81961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla tinnitus alkoi niin, että jouduin olemaan kuukausia pois töistä. Olin varm, että minulla ei ole enää elämää tämän jälkeen. Tinni oli maksimaalinen eikä apua saanut oikein mistään....masennus oli lähellä. Aloin rentoutusharjoitukset (jooga...alussa myös hieronta...sauvakävely ym.) Aloin huomata, että rentous ja tinnin hyväksyminen helpottivat oloa. Ääniä ei pidä pelätä, jos ei ole hyperakustinen. (Korvatulppia käytän tilanteissa, joissa tiedän niiden auttavan.) Päinvastoin, pidä radio auki, kuuntele musiikkia sopivalla volyymilla...opettele kuuntelemaan muuta kuin pään ääniä...siihen oppii!
Mulle oli tärkeintä huomata, että jos on huono tinnituspäivä, yleensä seuraava on parempi...huomasi, että tässähän pystyy elämään ihan suht niin kuin ennenkin kun ei tee asiasta liian isoa. Minulla ainakin tinni helpotti muutamien kuukausien jälkeen ratkaisevasti ja olen käynyt jopa rock-konserteissa ja musapubeissa.
Ajattele, että jollakin on asiat vielä paljon huonommin...sinä voit sentään tehdä lähes kaikkea mitä ennenkin!
Tsemppiä!
Tuli tosi hyvä mieli tuosta kirjoituksesta! -Jutta-
On todella upeaa huomata, kuinka toinen voi rohkaista toista samaa kokenutta. Hienoa! Itselläni on humissut ja jytissyt nyt noin 9 viikon ajan ihan jatkuvasti, ja kyllä tässä meinaa joskus hermot mennä. Olen käynyt korvalääkärillä, neurologilla ja sisätautilääkärillä, ja humina vain jatkuu:/
Mutta elämässä on onneksi vielä paljon hyvää jäljellä, joten meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen hyvään puoleen:) Helpommin sanottu kuin tehty tämän jytinän keskellä.
Tärkein tinnin lieventäjä on rentous. Jos on stressiä, tinni pahenee. Helposti joutuu kierteeseen: alkaa kuunnella ääniä ja valittaa kohtaloaan. Tästä tulee stressi, joka taas pahentaa tinniä...joka stressaa...joka pahentaa...
Itse olen opetellut rentoutumaan joogan avulla. Jos tinni häiritsee, menen lattialle selälleen, siitä jalat pääni yli, välillä myös niskaseisontaa. Näin niskan seudun lihakset venyvät ja kiristely vähenee.
Usein tinnikin laimenee. Pääasia, että keksii itselle sopivan rentoutustavan, jolla samalla saa itsensä kiinnittämään huomion johonkin muuhun kuin pään vinkunaan. Päätä, että sinä hallitset pääsi ääniä eivätkä ne sinua! Kannattaa hyväksyä, että "oman maailman" ääniympäristö on tällainen...siihen vain kuuluu jonkinlainen taustasuhina :)
Kiitos, Ripe, siitä positiivisuudesta, jota välität viesteissäsi. Se auttaa meitä kaikkia.
Itse ajattelen, että huminan ja jytinän häiritsevää vaikutusta lisää se, että pelkää, että sen takana on jotain pahempaa. Siis jokin elimellinen sairaus. Tietyt asiat on kyllä hyvä sulkea pois eli on hyvä tutkituttaa itsensä tiettyjen sairauksien osalta. Kun tutkimukset on tehty eikä mitään patologista ole löydetty, on aika alkaa opetella elämään niiden äänien ja huminoiden kanssa. Ja juuri siihen tilanteeseen nuo Ripen neuvot ovat arvokkaita, todella arvokkaita.
Kiitokset kauniista sanoista! Olen itse käynyt tuon "murheen alhon" läpi tinnin alkuvaiheessa ja olin silloin tosi maassa, koska apua ei saanut oikein mistään (paitsi hierojalta) ja tuntui, että valoa ei näy tunnelin päässä.
Ihmisen aivot ovat sellaiset, että ne eivät voi rekisteröidä yhtä aikaa määräänsä enempää havaintoja, joten huminaihmisten on saatava tarpeeksi virikkeitä ympärilleen; pahinta on jäädä tuleen makaamaan eli yksinäisyyteen hiljaisuuteen. Minulla iso kynnys oli töihin meneminen (olen opettaja). Kuukausien sairasloman jälkeen oli hirveä paikka mennä taas työmaalle ja aluksi ajattelin, että ei tästä mitään tule. Purin hammasta ja ajattelin, että onko muuta vaihtoehtoa! Viikon parin jälkeen huomasin, että kun alkustressi hiipui töissä minulla oli kaikkein helpointa! Tuosta on nyt 6 vuotta enkä ole ollut päivääkään töistä poissa! Töissä minulla ei ole tinnitusta! Kun tulen kotiin väsyneenä ja alan lepäillä sohvalla, suhina alkaa nostella päätään, mutta ajattelen, että tää on nyt tätä - kyllä mä tämän kanssa pärjään. Kun olen levännyt, yritän tehdä jotain, mikä vie ajatukset muualle.
Minulle positivista tulevaisuudenkuvista kukaan ei tinnin alussa puhunut - päinvastoin. Kuulin kommentteja "sehän voi siitä vielä pahentua" jne. Tiedän, mikä sokki se on varsinkin alkuviikkoina ja kuukausina, mutta tiedän myös nyt, että se ei estä elämässä juuri mitään (paitsi musan kuuntelua kuulokkeilla kovilla volyymeilla), joten kerron siitä mielelläni myös kohtalotovereille.
Jaksamisia!
Niin, vastikààn alkoi minulla soimaan. Ihana kuunnella kommentteja teiltà, jotka olette oppineet asian aknssa elàmààn. Minulla kun on alkusokki juuri meneillààn. Kiitoksia. Nyt vain otan tehtàvàkseni hankkia lisàà vertaistukea. Uskon, se auttaa(?). Paljon on jo tàmà kuulo-palsta auttanut, siksi sanoin _lisàà_ vertaistukea.
Kiitoksia kaikille rohkaisijoille. Tàssà sità vaan vielàkin porhalletaan eteenpàin.
muutamaan viestiin tinnistä ja löytyy vielä yksi linkki, johon voi rekisteröityä keskustelemaan ja kyselemään kuuloon liittyvistä asioista eli http://www.keskusteluakuuloasioista.net/ - siellä voi ihan reilusti kertoa omasta tilanteestaan ja lukea toisten kokemuksia.