Olen tutustumassa mieheen, jonka kanssa juttu luistaa mukavasti ja ajattelemme melko monesta asiasta samalla tavalla. Elämänkokemustakin molemmilla, osittain melko samantyyppisiä itsellemme tai läheisimmillemme tapahtuneena.
Mies on minuun todella ihastunut ja avoimesti kertoo, mistä kaikesta minussa pitää erityisesti.
Itsekin jossain sisälläni tunnen, että hän voisi olla sellainen, jonka kanssa voisin viihtyä, hullutella ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
Mutta....juuri tuon yhteisen tulevaisuuden rakentamisen (sellaisena kuin olen toivonut) ei tule onnistumaan hänen kanssaan siitä syystä, että hänen tulonsa ovat aivan minimiluokkaa. Hän elää todella niukasti. Oma tilanteeni on täysin erilainen, kiitos saamani perinnön ja tietysti työstä saamani keskitason palkan.
Mietin kuumeisesti, mistä kaikista haaveistani voisin jatkossa olla valmis luopumaan. Oma haaveeni on esim. ok-talon hankkiminen yhdessä
rakastamani miehen kanssa. (Rahoituksesta pystyisin huolehtimaan tälläkin hetkellä n.75%:sti). Tämän miehen tulot eivät tule muuttumaan, joten hänestä ei olisi yhdessä kanssani pientä lisälainaa ottamaan.
Kuulostaa ehkä jostakin kamalalta. Kyse ei kuitenkaan ole todellakaan siitä, että etsisin itselleni "lompakkoa" kumppaniksi. Vaan siitä, onko minusta heittämään haaveitani tulevaisuuden hankinnoista romukoppaan jatkaessani taivalta tämän miehen kanssa.
Vaikeaa.... tunne vai järki...?
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?
Mies on minuun todella ihastunut ja avoimesti kertoo, mistä kaikesta minussa pitää erityisesti.
Itsekin jossain sisälläni tunnen, että hän voisi olla sellainen, jonka kanssa voisin viihtyä, hullutella ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
Mutta....juuri tuon yhteisen tulevaisuuden rakentamisen (sellaisena kuin olen toivonut) ei tule onnistumaan hänen kanssaan siitä syystä, että hänen tulonsa ovat aivan minimiluokkaa. Hän elää todella niukasti. Oma tilanteeni on täysin erilainen, kiitos saamani perinnön ja tietysti työstä saamani keskitason palkan.
Mietin kuumeisesti, mistä kaikista haaveistani voisin jatkossa olla valmis luopumaan. Oma haaveeni on esim. ok-talon hankkiminen yhdessä
rakastamani miehen kanssa. (Rahoituksesta pystyisin huolehtimaan tälläkin hetkellä n.75%:sti). Tämän miehen tulot eivät tule muuttumaan, joten hänestä ei olisi yhdessä kanssani pientä lisälainaa ottamaan.
Kuulostaa ehkä jostakin kamalalta. Kyse ei kuitenkaan ole todellakaan siitä, että etsisin itselleni "lompakkoa" kumppaniksi. Vaan siitä, onko minusta heittämään haaveitani tulevaisuuden hankinnoista romukoppaan jatkaessani taivalta tämän miehen kanssa.
Vaikeaa.... tunne vai järki...?
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
romukoppaan, jos jatkat suhdetta nykyiseen kumppaniisi. Onko hän työtön? Sitten ehkä ymmärrän. Onhan tavallisilla duunareillakin nyt hyvänen aika talot ja muutakin omaisuutta, jos ovat kyenneet jotain sivuun laittamaan. Toisaalta ihmiset ovat erillaisia persoonia ja toisille riittää joku toinen, mikä taasen ei riitä toiselle. Otan esimerkin nyt omasta elämästäni ... meillä on kaikki hyvin omassa liitossamme, taloudellinen tilanteemmekin erinomainen (molemmat korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisessa työssä), kuitenkin asumme lähes askeettisesti. En tarkoita olla tyly ketään kohtaan, mutta me emme tarvitse ulkoisia mukavuuksia kovinkaan paljoa (välttämättömät tietenkin) ollaksemme onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme. Oikeastaan lähes kaikki mitä tarvitsemme on päämme sisällä. Ja oman kodin tarkkaan harkitut vähät esineet antavat vapautta, puhuttelevaa tyhjyytä ympärillemme ... tilaa hengittää ja olla. Kaikki pääsee (oleminen)virtaamaan vapaasti.
Kyllä, hän on työkyvytt.eläkkeellä. Eli...minä olisin se, joka kaiken hankkii. Tuntuu ikävältä, kun olen lapsiani yksinhuoltanut ja toivonut niitä vähän "helpompia" aikoja.
Hänkin ajattelee juuri noin kuin sinä: ihminen ei lopulta tarvitse paljoa tavaraa ollakseen tyytyväinen, jopa onnellinen. Kyllähän minäkin tuon allekirjoitan, mutta... Ehkä vain olen liikaa haaveillut tähän asti.
Onneksi olemme vasta alkutaipaleella. Mun pitäisi kai vain heittäytyä nauttimaan niistä tunteista, joita yhdessä koemme. Mutta tietenkin sitä ajattelee tulevaakin. Molemmat olemme etsimässä sitä pysyvää ihmissuhdetta.
Muista kuitenkin, että lapset tarvitsevat ennenkaikkea niitä rajoja ja paljon rakkautta, niitä ei korvaa mikään :). Yleensä lapset löytävät ihan itse oman paikkansa lopulta elämässään, ilman niitä vanhemmilta saatuja perintöjäkin.
Ymmärrän silti, mikä oli pointtisi edellisessä viestissäsi. Jokainen vanhempi haluaa varmasti, että omilla lapsilla olisi asiat kenties pikkuisen paremmin, kuin ehkä itsellä oli aikuistuessa ja kodista irtaantuessa. Kuitenkaan emme voi, emmekä kykene täysin siloittamaan tietäkään heille, niin kuin haluaisimme. Ja karhunpalvelushan se saattaisi ollakin monesti ... jokaisen on opittava tietyt asiat kantapään kautta, jotta oppisimme jotain elämässä. Joskus siis isot perinnöt eivät ole ainakaan lapselle/lapsille hyväksikään ... asenne-, ja arvomaailma muuttuu, eikä silloin kyetä ymmärtämään koskaan tavallisia kanssaihmisiämme, joiden keskellä elämää eletään. Rahalla, kun saa!
Sinulla on mahdollisuus toteuttaa omaa unelmaasi siitäkin huolimatta että vain sinulla on tuloja. Voit tehdä avioehdon ja ottaa lainaa vain omalle nimellesi sen määrän jonka maksamisesta selviydyt. Hyvä suhde on arvokkaampi kuin isot tulot. Näkisin positiivisena sen, että mies pystyy elämään pienilläkin tuloilla, sitä taitoa ei kaikilla ole.
Totta, tuo mies ei haikaile sen perään, mitä ei ole - eli materian. Se on hieno piirre, myönnetään. Että on tilanteeseensa tyytyväinen ja näkee muissa asioissa niin paljon hyvää. Olemme vasta alussa tätä tarinaa, itse vain toivon, ettei todella siitä taloudellisesta eriarvoisuudesta tule jossakin vaiheessa kynnystä, jos muuten tulemme hyvin toimeen ja rakkautta riittää...
Jos itse lähtisin tuossa tapauksessa suhteeseen, katsoisin kuitenkin, ettei minua käytettäisi hyväksi. Ja jos ihan avioliitto tulisi ajankohtaiseksi, tekisin avioehdon.
Rakkaus (tai sellaiseksi toivomamme) on joskus niin älyttömän sokea. Jos on järkeä annettu, kannattaa sitä myös käyttää.
Rahalla ei saa onnea, erilaista roinaa voi kertyä kun voi törsätä mielin määrin, mutta onko se onnea? minusta ei ole.
Kannattaa todellakin miettiä haluatko ennemmin elää rikkaampana yksin ja miettiä jälkeen päin, että ehkä olis sittenki pitäny alkaa seurusteleen, vai vähemmän rikkaana sellasen kanssa josta välität ja joka välittää susta.
Raha on tietenkin kiva olemassa, mutta jos se on se kaikki tärkein elämässä niin sitten jotain on pahasti vinossa.
Niin ja älä nyt vaan ala epäilemään ilman syytä jotain hyväksikäyttöä kuten joku tossa jo vihjaili. Loukkaat ja satutat sillä vain toista ja saatat menettää tilaisuutesi olla onnellinen.
"... vai vähemmän rikkaana sellasen kanssa josta välität ja joka välittää susta. "
Juuri tuo ajatus mulla on vahvana mielessäni.
"Niin ja älä nyt vaan ala epäilemään ilman syytä jotain hyväksikäyttöä kuten joku tossa jo vihjaili."
Todellakin tiedän, että miesystäväni ei ole minuun taloudellisen "vahvuuteni" takia ihastunut. Ei edes vielä tiedä paljoakaan siitä, mitä minulla on. Ei ole kysynyt enkä ole kertonut. Kaikesta muusta olemme avoimesti jutelleet - ja paljon. Se tuntuukin niin hienolta, että vihdoinkin on mies, jonka kanssa jakaa kipeitäkin asioita ja ihastusta riittää molemminpuolin... :)
tasolla, tulihan taas todistettua omin silmin tältäkin palstalta...
kokemus samanlaisesta ajattelusta miehen puolelta joten eiköhän kummatkin osaa asiansa ajaa.
Hän vain haluaa rehellisesti tuoda ajatuksensa julki ja kuten tiedetään hyväksikäyttäjiä on nykyään enemmän kuin tarpeeksi...
mulla miesystävä yritti ostattaa asuntoa itselleen yhdessä vaiheessa joten siksi ehkä olen skeptinen...
Nykyään on kyllä selvästi nähtävissä, että suurin osa niistä hyväksikäyttäjistä on naisia eikä meihiä.
... ei tartte vaivata päätään tuollaisilla asioilla. Kaksi persaukista kun lyö hynttyyt yhteen siinä ajatellaan vain että omaistaminen on yhteisyritys, ei siinä tarvitse laskea et mä laitoin tähän muutaman sata öröä enemmän tai vähemmän. Tärkeintä on se miten muutoin menee.
Rahako se ratkaisee? Ottaisitkos mieluummin jonkun rikkaan pölvästin mieluummin sitten. Kyllä nykyisin talonkin voi hankkia pienemmilläkin tuloilla ja jos omaa omaisuuttasi haluat suojata, tee avioehto, siis jos naimisiin asti menette.Nimi. jos pitää valita mieluummin rakkaus kuin rikkaus.