Olen elänyt kauan kaapissa ja nyt täysin kyllästynyt. Te, jotka olette tulleet ulos käymällä vaikka vain bileissä, miten olette sen tehneet pukeutumisen suhteen. Kertaryminällä vai vähän kerrakseen?
Elän kaapissa
Kyllästynyt
151878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jokainen on varmaan tuon kaapistatulonsa hoidellut eri tavoin. Minä käytin androgyyniä tyyliä jonkin aikaa. Sitten kertarepäisyllä siirryin kokonaan naisen elämään. Sen jälkeen ei enää tarvinnut epäillä, kaveritkin ottivat naisena. Bileporukat ovatkin nähneet minut vain naisena, aiemmin en käynyt näissä paikoissa.
En tule ulos kaapista, ihan hyvä näin.
Transvestiitti voi olla kaapissa vaikka kuinka pitkään. Transsukupuolinen lentää sieltä ulos kun fyysinen muutos alkaa.
Hei!
Itselläni ulostulo on ollut 2-vaiheinen. Vuonna 1988 tulin ulos tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni. Vajaa vuosi sitten aika oli kypsä lähteä ulos oikeasti, muiden ihmisten pariin. Tarvittava asustus oli jo valmiina, tarvittiin taitava meikkaaja ja Minna oli syntynyt. Ensimmäiset 5 askelta olivat jännittäviä, sen jälkeen asia on ollut luonnollinen.
Harmittaa etten tehnyt tätä aiemmin, mutta oikeasti - olisinko silloin ollut valmis? En usko niin. Jokaisen meistä pitää ratkaista tämä ulostulo itse, osa ei halua sitä koskaan. Tärkeintä on, että on sopusoinnussa itsensä kanssa, valitsipa sitten minkä tien tahansa.
Mutta jos olet transvestiitti, niin kuin oletan, ja haluat ulos, ota yhteyttä vaikka dwc:hen. Heillä on yksityistilaisuuksia, joissa ulostuloon voi totutella.
Jäi mainitsematta tärkeä asia ulostulon kannalta. Olen kertonut tyttöilykuvioistani neljälle naistutulleni, joista saman tien on tullut tosiystäviä. Kolme heistä oli yllättynyt, mutta yksi oli aika hyvin jäljillä, syynä omaksumani pään ja käsien maneerit sekä varsin naisellinen kävelytyyli. Kaikki ystäväni olivat otettuja siitä, että uskalsin kertoa. Mutta asujani olen saanut kyllä esitellä....
Nyt tietysti toivon ja uskon, että tieto ei leviä. Ihmisiin on pystyttävä luottamaan, ei sekään elämää ole, jos pitää elää "pelossa" koko ajan.
Itse olen tosiaan ratkaisustani tyytyväinen, ja se riittää minulle. Laajempaa ulostuloa en aio tehdä.
Pihtaatko sä samalla tavalla kuten oikeatkin naiset? hehhheh... Laitas tonne profiiliisi kuva susta ihan miehen näköisenä niin katsotaan.
No jopas jotakin.... Taitaapi totuus olla kuitenkin niin, että kelpuutan Minnan seuraan ja sitä kautta myös miehisen minän seuraan vain luotettavat ihanat ihmiset.
Pistäpä oma kuvasi esiin ensin, niin katsellaan ja naureskellaan ensin sitä yhdessä, me tv:t ja ts:t. Olihan se sulta ihan liikuttavan hyvä yritys, mutta miehiseen minään et kyllä tällä tavoin pääse tutustumaan.
Teen kyllä parhaani, että saisin Minnasta vielä paremman kuvan kohtapuoliin esille.
Sori boi :)
Oleet sinä ihana Minna -Maaria.
Minä olen nainen ,mutt ihailen tyyliäsi .
Rakastan hametta joka on päälläsi ,kuten kaikkia muitakin asusteitasi.Itse aion hankkia juuri samanlaiset pikkujouluun.
Muutenkin iloinen ja positiivinen asenteesi on ihanata.
Tsemppiä Sinulle toivon ja Siunausta.!
Minna-Maaria ; jäi vielä kertomatta,että Sinulla on mielipiteitä ,jotka ovat omiasi .Pysy niiden takana...Minusta mielipiteesi ovat tähtiä poluille,eksyneille..
Minä olen ollut muutaman kerran bileissä
Hesassa. Ihan hyvin meni transvestiittina
juhliminen. Silti en tullut kaapista ulos,
kun en ole asiasta kertonut niille joden kans-
sa yleensä olen tekemisissä. Työkavereille
voi sanoa olleensa naamiaisissa ja halusi
vain kokeilla. Silti monta kymmentä ihmistä
näki minut hameessa ja korkokengissä, peruuk-
keineni ym.
Kun olen sinkku, niin koska tulen ulos. Sil-
loin kun kerran sukulaisille olevani transves-
tiitti. Voin olla kaapissa ja silti käydä bi-
lettämässä muiden transvestiittien kanssa.
Mutta vain meille suunnatuissa bileissä??
Kateellinen olen sinulle! Haaveeni on aina ollut päästä ULOS naisena ja sinä olet sentään tehnyt sen...
joko kaappeilu, tai eläminen. Minä lopetin jälkimmäisen.
Kyllästyneisyys helpotti hieman. Jatkan kaapissa toistaiseksi. Kiitos!
Kaapissa elä, eihän elämästä sillein mittään tule. Kyllä elämä on tarkoitettu elämistä vrten ja onpahan sittein kiikkustuolissa kiva muistella, kuinka elämää tuli elettyä oikein kunnolla ja elämänmakuisesti.
Elämisiin...
Täältä tähän :)
ja tartu itseäsi niskasta kiinni.
Sama suomeksi: lopeta joko haaveilu tai eläminen.
Mutta se, mikä on elinehto ja nervus rerum TS:lle, lienee vain jotain fantasiaa tai fetissiä pukeutujalle.