Olen ollut ujo sisimmässäni koko ikäni. Menin seiskalle sain kavereita aika paljon seiskan lopussa ja kasilla nämä kaverit ei yhtä äkkiä halunnut puhua kanssani. En tiedä miksi olen miettinyt kauan samaa ja olen yrittänyt puhua heille mutta ei ne ala juttelemaan kanssani. En uskalla kysyä miksi ne ei puhu koska pelkään heidän suuttuvan. Toinen ongelma on kun en uskalla suudella poikakaveriani linja autossa tai koulussa koska pelkään että minua pilkataan ja nauretaan ja minusta sitten supistaan. miten pääsisin ongelmastani eroon?
kamalaa olla ujo...
dak
2756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen kanssa ollut aina ujo. Kun olin pieni, ei naapurustossa asunut oman ikäisiä lapsia ja se ehkä yksi syy.. No, yläasteella oli se pahin touhu, ei otettu porukkaan mukaan, aina sai olla yksin jne. Oli aivan kamala olo. Oli itsetuhoisia ajatuksia jne, nyt ymmärrän ne niin turhiksi, lopulta tuli "uhma". Päätin, että piru vieköön, ne "toiset" ei mun elämää pilaa!! Itse kuitenkin on omasta elämästään vastuussa.
En jaksa koko tarinaa alkaa tässä kertomaan, mutta jos haluat keskustella asiasta, niin saat nimimerkkini perusteella sähköpostiosoitteeni tietoosi ja vastaan varmasti.
Kaikki kääntyy kuitenkin hyväksi, vaikka nyt tuntuu pahalta. Ujous ei häviä mihinkään, mutta sen kanssa oppii elämään. ;)
Tuo on ihan normaalia nuoruuden epävarmuutta, kaikki kokevat sitä, toiset vain paljon vahvemmin kuin muut.. Ajan kuluessa itsevarmuus lisääntyy ja muiden mielipiteet alkavat merkitä vähemmän.
Luota vain siihen, että olet ihana tyttö, koska sitä varmasti olet. Kun rakastat itseäsi, myös muut hyväksyvät sinut paremmin. Ja mitään ei ole pakko tehdä jos ei halua, ympäristön paineelle ei kannata antaa periksi.